- Helge(n) -

Ihanaa, viikonloppu. Vaikka sitä tässä kotiäitinä onkin niin kyllä niitä vaan odottaa.

Silloin meillä on isämies myös vapaalla ja yhdessä on kiva olla.

Ihan vain vaikka aloittaa aamupäivä yhdessä ulkoillen, kahvilla käyden tai olemalla vain.

Joku aika sitten ostin Aéonille söpöisen hirvipaidan, eli helgepaidan. Oli sievoisessa alessa joten tokihan se meille kotiutua sai. Kokona 86cm ja kasvunvaraa on kivasti joten saamme nauttia tästä vielä pitkään.

Aéonhan sai 1-vuotis synttärilahjaksi meiltä tämän Pukyn Wutsch menopelin.

Ajattelin pikaisesti kertoa sen käyttökokemuksista hieman.

Ikäsuositushan tälle on yli 1,5v (-3v) tai sitten pituutta saisi olla 80cm.

Pakko myöntää että meillä ei täyttynyt kumpikaan kun tämä käyttöön otettiin.

Aéon oli 1-vuotiaana 78,4cm mutta mainiosti pystyi jo potkuttelemaan tämän kanssa.

Ensin mentiin takaperin peruuttaen mutta aika äkkiä keksi että eteenkinpäin pääsee hieman tekniikkaa muuttamalla. Ja siitä lähtien se onkin ollut menoa ja iloa!

Tässä Wutschissa on hieman keikkuva tuo etuosa joten sen kanssa sai olla hieman tarkkana ensi alkuun.

Ehkä juuri sen takia ikäsuositus on tuo 1,5v koska tämä tarjoaa hieman enemmän haastetta tasapainon kanssa kuin toinen nelipyöräinen malli Pukylino.

Hyvin äkkiä Aéon on tähänkin ominaisuuteen tottunut eikä se pitkään menoa hidastanut.

Välillä jos on hieman liian kiire hypätä kyytiin ja akseli keikahtaa niin mukkelismakkelin mennään mutta ei se mitää. Ylös ja kyytiin!

Tässä on isot kumiset pyörät jotka antaa sentään tukea joten ei tuolla siis helposti kaatuile sentään.

Mukavan hiljainen muutenkin juuri noiden renkaiden ansiosta.

Aéon tykkää menopelistään tosi paljon, tällä huristellaan joka päivä monet kerrat

ja kylläpä tämän kyydissä viihtyy myös neitinen vaikka onkin jo 4-vuotias.

Aika usein meillä onkin täällä rallikisat käynnissä jolloin toinen pyrhältää menemään tämän kanssa ja toinen Plaston auton kyydissä. Silloin saapi pysytellä poissa ajoväylältä jollei halua varpaitaan survottavan...

Summasumarum vai miten se nyt oli...

Hyvä hankinta! 

- Mukavaa Viikonloppua sinulle -

- Poppi pipo - **EDIT*

Nyt saisi auttaa hätää kärsivää!

Nyt kun monella muulla jo on talvikamppeet valmiina odottamassa niin minä vasta heräilen pikkuhiljakseen talvivaate tuumailuihin. Ja ensimmäisenä tuli mieleeni pipo jonka olen parissa blogissa jo nähnyt.

Eli tämä Po.P:in pipo olisi saatava meitin poikasen talveen. Kyllä, ihana!

Nettikauppa ilmoittaa nollasaldoa ja ainakin Flamingon, Sellon ja Kampin liikkeistä oli jo loppunut

koossa 48-50cm.

Onko nämä jo myyty loppuun joka paikasta?!

Mutta mutta, ehkäpä juuri sinulta löytyisi tälläinen "vikatikki" ostoksena taikka viime vuodelta sievässä kunossa? Löytyykö?

Kokona 48-50cm olisi varmasti hyvä talveen kun poikasen päänympärys on nyt 46,5cm.

No nyt on meille pipo tuloillaan!

Mammani mun, eli Mummu, otti ja pelasti päivän!

KIITOS! :)

Eli, nyt kaikki pipoa vailla olevat:

Lempäälän Ideaparkissa oli vielä hetki sitten tätä pipoa, ainakin koossa 48-50cm.

Postiennakolla laittavat tänään pipoa meitin kylälle päin. Niin happy!

- Högsåra + Farmors Café -

Ai että nautin nyt taas kun tuli tämä lämmin viikko!

Eilen käytiin ensin puistoilemassa kera ystäväni ja A-tiimin poikien.

Sitten vielä saman konkkaronkan kanssa lähdettiin myöhemmin uimaan.

Niin teki hyvää päästä vilvoittavaan veteen pulikoimaan helteisen päivän päätteeksi.

Aéon loiskutteli ja viihtyi tapansa mukaan rantaviivalla mutta Adéa yllätti ja polski tyytyväisenä uimarenkaan kanssa ensimmäistä kertaan oikein kunnolla. Oli kivaa kuulemma kun ei uppoa.

Tänään ollaan jo ehditty käymään kylässä ja päästy istahtamaan yllättäen valmiiseen lounaspöytään,

superkiitos -S-!

Nyt kun lapset nukkuu päikkäreitään niin on hetki aikaa taas miettiä seuraavaa tekemistä.

Adéalla on nimittäin nyt selvästi alkanut sellainen kausi jolloin pitäisi saada koko ajan olla menossa jonnekkin, leikkiä jonkun kanssa ja muutenkin tehdä jotain koko ajan. Tjaa, tylsäähän se kotona on kökkiä.

Varsinkin tälläisellä ilmalla se kyllä itseäänkin ahdistaa jos sisällä joutuu olemaan.

Kyllä se varmasti kannattaisi pakata uimakamppeet taas kassiin ja suunnata rantsulle!

Vielä kun on mahdollista.

Mutta hei, nyt paremman tekemisen puutteessa latasin teille kuvia meitin Högsåran päiväreissusta.

Högsåra on kylä Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten saaristossa.

(lainattu tieto Wikipedia)

Rakastan tuota paikkaa ja tuonne onkin päästävä joka kesä, ainakin kerran!

Ja se mikä tekee paikasta käymisen arvoisen, minun näkökulmasta, on että siellä sijaitsee mahtavan ihana

♥ Farmors Café ♥

Ja tietenkin mukava hyvin hoidettu ja lapsiystävällinen uimaranta, rantatuoleineen!!

Kauniita vanhoja puutaloja, lampaita ja lehmiä.

Idylliä koko paikka pulloillaan!

Farmors Café on tunnelmallinen kesäkahvila Högsåran saarella.

Vanha punamultainen mummonmökki vehreine pihapiireineen tarjoaa vierailijoille idyllisen kesäparatiisin, jossa voi nauttia herkullisia itseleivottuja kakkuja ja maukkaita lounaita.

Farmos Café on viidentoista vuoden aikana muodostunut suosituksi vaelluskohteeksi,

jonne jokainen haluaa palata.

(Teksti lainattu heidän omalta kotisivultaan)

Ihmeellistä kyllä, niin vasta tänä kesänä lähdimme reissuun ihan syödäksemme siellä myös.

Yleensä olemme kahvilla ja leivoksella käyneet.

Päivänä jolloin me kävimme tuolla niin saimme nauttia todellakin maittavaa salaattia kera tuoreen leivän ja lounaaksi sitten kalakeittoa. *mumms* 

Jälkkäriä emme, tietenkään, jättäneet väliin.

Kahvipöytään on katettu monenmoista kakkua ja piirakkaa ja omantunnon mukaan saa itse leikata sopivan kokoisen palan herkkua. *köhöm* ja se oma pala ei suinkaan ollut ihan pieni täytyy myöntää...

Lapsille tuossa kahvilan pihapiirissä riittää tekemistä mukavasti.

On Pupulandiaa, lampaita, lehmiäkin näkyy jos ovat ulkosalla

sekä pieni leikkialue jossa on hiekkalaatikko ja liukumäki sekä ihan Adéan suosikki

puuheppa jonka selkään saa kiivetä. *Ii-haaa* 

Kaiken herkuttelun jälkeen meillä oli vielä aikaa lossin seuraavaan lähtöön joten suuntasimme

uimarannalle. Ihana ihana ranta! Adéa ihmetteli kovasti rannan todella tummaa hiekkaa (vedessä) ja levittikin sitä iholleen parin muun tytön tapaan mutakylpynä. No, mutaahan se ei ollut vaan todellakin mukava hiekkapohja oli. Uiskenneltiin siinä hetki ja nautittiin olostamme rantatuoleilla löhöten.

Reissupäivän päätteeksi oli mukava palata mökille ja alkaa valmistelemaan illan rapujuhlaa.

Ensimmäistä kertaan maistoin Suomalaisia pakasterapuja muuten, oli kyllä huomattavasti paremmin suolattuja kuin peruskiinalaiset joita yleensä pakastealtaasta noukkii. Mii laik!

Onko Högsåra tuttu paikka sinulle?

- Malttamattomana -

Minusta on tullut aivan mahdoton POMPdeLUX fani!

Pidän merkin vaatteista todella paljon ja hinta/laatusuhde on mielestäni erinomainen.

Joka mallistoa odotan kuin kuuta nousevaa ja nyt on taas odotus palkittu.

Eilen on nimittäin julkaistu syksy/talvi kuvasto! Ou jee!!

Nyt kun yritys on kirjaimellisesti rantautunut myös tänne Suomeen kotikutsujen muodossa niin arvaatte varmasti että omat kutsut on jo varattu! KYLLÄ!

Autumn/Winter Collection 2012

kuvasto

- Ramsholmen -

Kovasti on ilmat jo viilentyneet vaikka ollutkin kaunista.

Aamuissa varsinkin tuntee raikkautta jo ilmassa ja pienen kirpakan tuulen kasvoilla.

Toisaalta ihanaa mutta kyllä minä olen sen verran kesästä pitävä että soisin sen jatkuvan vielä...

Ja niinkuin syksy tekee hiljaa tuloaan niin myös meitin elo tässä kotosalla alkaa pikkuhiljaan ottamaan uusia tuulia myös vastaan.

Minulla alkaa tässä kuun lopulla pienimuotoisesti työkuviot taas kutsumaan nimittäin!

Odotan oikein innolla uutta rytmiä tähän arkeen!

Vielä tässä odotellaan päätöstä että joskohan Poikanen pääsisi samaan hoitopaikkaan Neidin kanssa.

Ilmeisesti tämä asia järjestynee ja pääsemmekin kohta aloittamaan tutustumisen hoitotätiin ja -paikkaan.

Olisi kyllä super tylsää kyydittää lapsia eri paikkoihin hoitoon.

Onneksi tältä meitin hoitotädiltä vapautui paikka juuri kesän alussa, joten joten...

Laitanpa tähän kuvia meitin viimeisemmästä uimarantaretkestä.

Ei nyt ihan eiliseltä mutta kyllähän nämä muistoksi pitää kuitenkin laittaa. 

Tammisaari - Ramsholmen

Mukavan loiva ja lapsiystävällinen ranta, tuuli tuiversi ainakin tuona päivänä aika kovasti tuohon mutta eipä se uimista estänyt sentään. En sitten tiedä josko on aina tuulinen paikka?

Tuohon vesirajasta hieman ylemmäksi oli muodostunut lasten mielestä kiva "lätäkkö" jossa oli mukavan lämpöistä vettä ja siinä nuo leikkivätkin.

Aéon innostui taas läiskyttelystä ja kohta olikin koko pikku-ukko hiekkasohrussa hiuksia myöden

Ramsholmen on kyllä kaunis ja vehreä luonnonpuistoalue.

Tuolta löytyy monia polkuja ja reittejä lenkkeilyyn ja ulkoiluun ja tosiaan tämä uimaranta.

Keväisin tuolla kukkii tuhansittain valkovuokkoja mutta oli vuodenaika mikä tahansa niin paikka on kaunis ja ainutlaatuinen. 

Kivaksi yllätykseksi huomasimme tämän Satumetsä-kyltin kun olimme jo pois lähdössä.

Vähän matkaa lähdimme neidin kanssa kulkemaan polkua pitkin ja äkkiä silmiin osuikin kivoja pikku metsänasukkaita. Neidistä oli jännää etsiä näitä koloista ja puidenoksilta.

Retken päätteeksi vielä hieman puistoilua tietenkin!

- Muumimaailma -

Viime viikon perjantaina meitin isä-miehellä oli vapaata ja aika extempore päätimme edellisenä iltana että

- huomenna lähdetään Muumimaailmaan -

Sää lupaili puolipilvistä ja mahdollista tihkusadetta mutta ei se mitään!

Minkä kesä kastelee niin sen se myös kuivaa, vai miten se nyt oli...

Varmasti monelle tuttu kartta. Itse olin hyvin yllättynyt ensinnäkin siitä että koko

Muumimaa oli saaressa...

Mukamas hyvin käynyt läpi paikan kotisivut ;)

No, joka tapauksessa saarella riitti nahtävää ja koettavaa vaikka kuinka!

Klikkaa kuvat suuremmiksi

Auton päätimme parkeerata muumiparkkikselle joka sijaitsee Naantalin keskustassa.

(8€ sis. parkkipaikan ja meno/paluun bussilla koko konkkaronkalle)

Siitä hypättiin sitten muumibussiin joka vie vanhankaupungin laitamille

josta on kävelymatkaa Muumimaailman porteille vielä muutama satametriä(?).

Siinä kauniin rantakävelyreitin verrella on monia ruokaa tarjoilevia ravintoloita jos nälkä jo siinä vaiheessa on.

Jos haluaa välttää kävelyn rantareittiä pitkin niin perille Muumimaailmaan vievälle sillalle asti on mahdollisuus päästä myös muumi"junalla" joka starttaa tuon ensimmäisen yläkuvan vaalean talon lähettyviltä

Muumikaupan edestä.

Me ei siitä tiedetty meno vaiheessa mutta kotiintuloreissulla hypättiin sen kyytiin ja olikin pitkän päivän jälkeen mukava saada kyyti bussipysäkille.

Lastenvaunutkin sai näppärästi mukaan perässä kulkevan peräkärryn kyytiin.

Siinä se nyt on! Muumitalo!

Oltiin kaikki vaikuttuneita näystä, todella hieno ja isooo talo.

Sinne piti päästä aivan ensimmäiseksi. 

Talon kuistilla meitä olikin vastaanottamassa Muumipappa ja vanhin Vilijonkan lapsista.

Tässä vaiheessa Adéa oli kauhusta kankea noiden hahmojen lähellä ja olikin sitä mieltä että

mennään pois mennään pois!

Automatkalla neiti oli nimittäin vielä miettinyt että nostaa Pikku Myyn sitten kyllä syliinsä...

Pappa sun muut hahmot ohitettiin ja astuttiin sisään muumitaloon jännittyneinä.

Katsokaa kuvia, niin hienoa ja vimpan päälle mietittyä!

Oli sitten lapsi taikka aikuinen niin tuolla riitti ihasteltavaa ja puuhaa monen kerroksen verran.

Jossakin vaiheessa Adéa alkoi miettimään ja katselemaan näitä muumeja hieman tarkemmin ja funtsasi että ovatkohan ne ihan oikeita vaiko vain puettuja?

Taisi minun vastaus olla aika ympäripyöreä ja aihe unohtui kun piti jo juosta seuraavan puuhan äärelle.

Miten pitkään teillä on uskottu satuhahmoihin?

Drontti Edvard lumosi neidin täysin. Katseli ja ihasteli tuota otusta pitkään ja totesi

että kyllä tuo oikea on kun kerran kelluu (heiluu) tuolla vedessä.

Mietti myös että voisi tulla rannalle jotta saisi paijata sitä.

Muumipapan laivankannelta oli hienot näkymät. Ja mm alueella sijaitseva uimaranta näkyy tästä.

Adéa olisi luonnollisesti halunnut polskimaan mutta meillä ei ollut uimakamppeita mukana.

Enkä muista nyt yhtään että oliko tuolla edes pukukoppeja käytössä. 

Teatteri Emman Pikku Myyn lännenkaravaani käytiin katsomassa.

Todella kiva musiikkiesitys josta tykkättiin koko perhe.

Toinenkin esitys olisi ollut, Haisulin saluuna, mutta puuhaa riitti muutenkin joten se jätettiin katsomatta.

Me olimme jo ennen Muumimaailmaan tuloa käyty syömässä, Naantalin keskustassa, joten esityksen jälkeen oli vuorossa hieman välipalaa. Jäätiin tuonne teatterin suojiin syömään sillä juuri silloin kun esitys alkoi niin alkoi myös hieman satamaan. Meitin onneksi kun eväät oli nautiskeltu niin oli myös sade loppunut ja päästiin taas seuraavien seikkailujen pariin.

Otettiinkin suunnaksi Noidan talo, Hattivattien luola ja Mörön talokin katsastettiin.

Oli muuten aikamoinen jännityskierros neidin mielestä ja melkein parku tuli kun noidan talolle päästiin.

Äkkiä piti ohi mennä! 

Muumipapan laiva oli tosi hieno ja jännä paikka myös. Sai kiivetä ja liukua. Leikkiä vedellä ja tehdä Tuutikin kanssa vaikka käsikorua.

Kaikkialle tuolla pääsi myös lastenvaunujen kanssa. Jos ei tavankulkijan reittiä niin sitten oli tehty oma reittinsä vaunuilijoille. Oikein hyvin toteutettu.

Muutenkin koko saaren kaunis ympäristö ja luonto oli lähellä koko ajan ja olikin mukavaa ulkoilla tuolla.

Pakko muuten sanoa että perjantai päivä, elokuun alussa, oli todellakin oivallinen reissupäivä tuolla käyntiin. Väkeä oli mutta ei läheskään tungokseen asti ja kaikkea pääsi katsomaan ilman että joutui jonottamaan. Muumitalo oli ilmastoinnista huolimatta todella lämmin paikka sisältä ja ajatuskin siitä että talo olisi lisäksi tupaten täynnä ihmisiä kauhistutti. Nyt siellä oli lähes väljää ja pystyi kivasti valokuvaamaan ja tutkimaan paikkoja rauhassa niin että "happi kulki".

Toisella kierroksella taloon oli neitikin jo lämmennyt hahmoille. Niiskuneitiä halusi mennä helssaamaan ja paijaamaankin uskalsi. Aéon katseli ja ihmetteli myös näitä silmät suurina.

Tyytyväiset matkaajat muumijunan kyydissä.

Viisi tuntia meillä meni kaikenkaikkiaan tuolla kierrellen ja siinä ajassa ehdimmekin näkemään joka nurkan ja kätkön mitä Muumimaailmalla oli tarjota.

Ihan lasten ehdoilla mentiin ja kylläpä vain olikin kummatkin lapsista yllättävän tyytyväisiä koko reissun ajan. Vaikka Aéon ei edes nukkunut päikkäreitä tuona aikana niin pysyi hyvällä tuulella kun katsottavaa ja ihmeteltävää riitti yllinkyllin.

SuperKivaa oli ja niinhän neiti kyseleekin jo että milloin mennään uudelleen.