- Sekaisin arjesta -

Kuulkaahan, täällä sitä ollaan samaan aikaan innoissaan mutta myös hieman väsyneitä.

Niin se on meitin uusi arki pyörähtänyt käyntiin, peräti kaksi päivää ollaan nyt puurrettu niin työ- että hoitopaikassa, juu-u ja selvitty niistä oikein mallikkaasti!

Huomenna minulla ja lapsilla on vapaapäivä ja kyllä vaan osuu hyvään "saumaan" hengähdystauko.

Lapsillehan kaikki uudessa hoitopaikassa on vielä uutta ja ihmeellistä.

Lelut ja uudet kaverit kiinnostaa, Poikanen vilkuttaa heipat reippaasti ja neiti pussaa ja halii moikat.

ONNEKSI kummatkin näyttävät siis viihtyvän ja nämä kaksi ensimmäistä päivää on menneet todella hyvin.

On kiva kuunnella miten neiti kertoo päivistään innostuneesti ja esittelee uusia opittuja lauluja.

Ja että Poikanen alkaa hihkua jo portilla tietäen minne mennään.

Helpottaa paljon omaa huolta lasten pärjäämisestä.

Lapset aloittaa aamunsa hoidossa aamupalalla yhdessä. Onkin niin kiva että saavat hetken olla samassa "ryhmässä" leikkien ja syöden ennen kuin isommat siirtyvät omaansa. Luulen että jos takapakkia hoitoon jäämisen kanssa joskus tulee niin tuo yhteinen aamuhetki tulee helpottamaan kyllä sitä.

Ainoa asia mitä neiti on miettinyt ja pohdiskellut on se että kun kesällä vietti muutaman hoitopäivän varahoidossa tämän tarhan "pääosastolla" niin että miksei hän nytkin pääse samaan paikkaan ja samalle pihalle leikkimään. Ja varsinkin kun yhdessä ryhmässä on neidin vanha hoitoystävä perhepäivähoitajalta.

Onkin kyllä harmillista että piha on jaettu aidalla sillä tuon "pääosaston" pihalla on paljon enemmän virikkeitä lapsille. Mutta todellakin harmillista tästä tekee juurikin tuo vanha ystävä aidan toisella puolen.

Siinä ne tytöt notkuivat yksi tutustumispäivä aidan nokassa puolin ja toisin ja suunnittelivat yhteisiä leikkejä.

Oli hieman ilkeä äiti-olo kun piti kertomaan ettei se nyt onnistu.

Itselläni töihinpaluu on sujunut myöskin hyvin. Olen työskennellyt paikassa aiemminkin joten työkaverit ja ympäristö on tuttu. Välillä on tuntunut jopa siltä kuin ei olisi poissa ollutkaan!

Onhan siellä toki paljon tapahtunut ja heti eilen koulutettiin uutta ohjelmaa koko henkilökunnalle ja otettiin samalla uusi järjestelmä käyttöön. Joten onhan sitä saanut olla hieman hoo-moilasenakin.

Äkkiä on nämä ekat päivät mennyt ja tosiaan sitä intoa ja energiaa on töissä ollessa mutta illat onkin sitten aika naattina. Aéonista sen myös huomaa ja häntä onkin saanut laittaa puolisen tuntia aiemmin jo nukkumaankin.

Mutta nyt, puhti ja jutut loppui, iltapala odottelee ja sitten sänky, zzzzzz 

- Valmistautumista -

Niinpä meillä on järjestynyt lasten päivähoitoasiat nyt siihen malliin että tuttu ja turvallinen joudutaan jättämään taakse ja katseet suunnataan nyt kohti uusia seikkailuja!

Meillä mennään päiväkotiin! 

Tutustuminen uuteen hoitopaikkaan on aloitettu eilen, tänään käytiin myös ja huomennakin vielä.

Oikein tyytyväinen olen "kodinomaiseen" hoitoympäristöön ja henkilökunta vaikuttaa todella mukavalta.

Adéa onkin innoissaan odottanut näitä tutustumispäiviä ja pienen alku ujostelun jälkeen neiti on pärjäillyt oikein hienosti uudessa paikassa. Sanoikin että on jo iso tyttö ja että pärjää kyllä.

Kummankin ryhmät on onneksi samassa talossa, sillä itse olen seilannut niiden välillä tässä nämä kaksi päivää jotta kumpikin ryhmä tulisi tapoineen tutuksi myös itselle.

Aéonhan sujahti muiden pikkuryhmäläisten sekaan heti ensi hetkestä lähtien, kuin aina olisi ollut siellä.

Hän on ryhmänsä nuorin (1v3kk) vipeltäjä mutta onneksi omaa reippaan ja vahvan luonteen niin enpä usko jäävän muiden jalkoihin. Aéon sopeutuu muutenkin tosi hyvin aina uusiin tilanteisiin ja vaikuttaa kyllä sellaiselta tyypiltä että tulee hyvin toisten kanssa toimeen. Uteliaisuutta ja touhukkuutta riittää joten uskon että tulee viihtymään oikein hyvin tässä uudessa ryhmässään.

Neidin kanssa tiesinkin että hieman ujostelee alkuun ja tarvitsee enemmän minua tueksi ja turvaksi joten ensimmäisenä tutustumispäivänä mentiinkin sitten yhdessä ryhmien välillä.

Adéalle oli muutenkin tärkeää että pääsi näkemään myös ryhmän jossa pikkuveli on hoidossa.

Pihallakin selvästi tarkkaili Aéonin puuhia ja oli auttamassa ja leikkimässä hänen kanssaan jonkin verran.

Oman ryhmän tiloissa selvästi kiinnostaa kovasti kaikki uudet lelut ja uusia kavereita on lähestynyt pikkuhiljakseen. Adéa (4v2kk) taitaa olla ryhmänsä toiseksi vanhin jollen nyt ihan väärin muista.

Eli intoa ja kiinnostusta onneksi on ja luulenpa että kohta on neiti jo kuin kotonaan uudessa ryhmässään.

Ja niin kuin kuvista näkyy meillä on kaiveltu esiin sisätossut ja päästy myös nimeämään vaatteita.

Muutamassakin blogissa vilahtaneet Name bubblesit kotiutuivan myös meille ja oikein näppäriltä vaikuttavat!

Valitsin meille tuollaiset ns. sukupuolineutraalit värit jotta sopivat sitten kummankin lapsosen vaatteisiin.

Noihin tuli kummankin yhteinen etukirjain A ja sitten sukunimi lisäksi jonka olen tässä nyt poistanut.

Kokeillaan ja katsotaan josko ovat maineensa ansainneet nämä merkit.

Itselläni alkaa "jokapäivätyöt" ensi maanantaista ja niinpä myös lapsilla sitten "jokapäivähoito".

Tuntuu todella haikealta jättää tämä kotiäitiys taakseen mutta niin se vain on pakko astua normi työelämään ja tarttua siihen arkeen kiinni vaikka toisin haluaisi.

Eniten ahdistaa ajatus siitä että yhteinen aika lasten kanssa arki-iltanakin on niin lyhyt!

Pääsen kuudelta töistä ja siitä kahden tunnin päästä poikasen pitää olla jo nukkumassa. Neidin 9.ltä.

Aamuisin ehditään näkemään siinä tunnin verran ja sekin aika on pelkkää aamutoimien suorittamista.

Ajatelkaa nyt, 3-4 tuntia päivässä yhteistä aikaa oman lapsen kanssa! Se on niin väärin! 

Sopeudutaan varmasti kaikki uuteen rytmiin mutta aikansa se kyllä tulee ottamaan.

Töihinpaluu tuntuu kyllä perjaatteessa mukavalta ja pääkoppakin sitä vaatii jo omalta osaltaan.

Ihanteellisinta olisi kuitenkin tehdä vaikka lyhyempää päivää/viikkoa tai mukavasti tuottavaa osa-aika työtä.

Mistä sellaisen löytää!?

Mutta niin se vain taitaa olla että "8 tunnin jokapäivätyö" on sitä normielämää suurimmassa osassa perheitä.

*huoh* Kyllä tämä tästä, eikö vain? 

- Kohta se alkaa kunnolla, Arki nimittäin -

Viime viikko on mennyt kuulkaahan hujauksessa!

Meitin arki on muuttunut, neidin lisäksi nyt myös poikanen on 10pvä/kk hoidossa.

Ja minä töissä!

Viime viikolla käytiin ma ja ti tutustumassa hoitotädin luona.

Neidillehän täti on jo tuttu ja turvallinen, on ollut siellä koko hoitoaikansa, poikanen on toki ohimennen häntä tähän asti tavannut mutta nyt päästiin kunnolla tutustumaan ja leikkimään hänen luokse.

Niin kuin arvasin, Aéon soljahti ympäristöön ja leikkeihin mukaan kuin olisi aina ollut osa jengiä.

Lapsia tuolla on yhteensä nyt 5 joista tosiaan meitin käy sen 10pvä/kk ja yksi toinen tyttö 15pvä/kk.

Iältään lapset on, tytöt, 5, 4 ja 3 vuotta ja sitten samanikäinen poika kuin Aéon (mahtavaa). 

Adéan läsnäolo varmasti osaltaan helpottaa tätä alkua suurestikin mutta sanoisinpa että Aéon on luonteeltaan kyllä hyvin utelias ja avoin kaikelle uudelle. Ja iältään, 1v3kk, myös aika passeli aloittamaan hoidon.

Neiti oli aikoinaan hoitoon mennessään 1v8kk ja alku meni hänellä myös todella hyvin.

Pientä takapakkia muistan tulleen jossakin kohtaan ja välillä oli itkuista aamua.

Mutta kaikinpuolin neidinkin alku meni silloin hyvin ja helposti.

Eli kaksi päivää tutustuttiin ja sitten viime viikon ke oli sitten totuuden hetki kun poikanenkin jäi ensimmäistä kertaa koko päiväksi hoitoon minun lähtiessä pitkästä aikaan töihin.

Reilu vuosi (1v5kk) tässä meni kotosalla ollessa.

Hyvin oli mennyt ensimäinen päivä ja hienosti oli osannut poikanen käyttäytyä.

Sisko oli kuulemma ollut välillä hieman liiankin innokas hoitoapulainen mutta ihmekkös tuo kun pikkuveikkasta pitää huolta pitää.

Toinen päivä oli mukaillut täysin ensimmäistä. Kyllä ne pärjää nuo pienet ♥

Itse olen tosiaan aloittanut nyt osa-aikatyön lastenvaatteita ja leluja myyvässä liikkeessä.

Teen kahta päivää viikossa ja tämä onkin oikein mukava tapa palailla takaisin työelämään.

Noo, heti toisena työpäivänäni sain tosin ilmoittaa pomolleni että hei....

olenkin saanut nyt "jokapäivätyön" lokakuusta lähtien!

Ei vitsit että oli epätodellinen tilanne, onneksi olimme puhuneet tästä "jokapäivätyön" löytymisen mahdollisuudesta jo silloin kun suunnittelimme vasta tätä tämän hetkisen osa-aikatyöni aloittamista.

Juupa juu, eli lokakuusta alkaa sitten se todellinen arjen kanssa puurtaminen

lasten, kodin ja työn tasapainottelun kanssa!

Samaan aikaan innoissaan ja haikeana. Varmasti monelle oikein tuttu tunne.

Hieman jännitystä tähän tuo nyt se että lasten hoitopaikan säilymisestä ennallaan ei ole takeita.

Katsotaan miten käypi.

Ja niin kuin toisesta kuvasta näkyy, täällä on ajatukset seikkailleet myös lasten syksyn ja talvenkin

ulkovaatteissa... Joskohan sitä saisi kohta puolin teille vilautettua jo syksyyn tehtyjä valintoja.

Kovin montaa uutta juttua ei ole näyttää sillä yllätyksekseni viime keväiset kaksi vk-haalaria mahtuvat erittäin hyvin vieläkin! Mutta muutama kiva "uutuus" mahtuu mukaan.

Ja nämäkin siis poikaselle.

Talviasut sitten... niitä katsellaan lähempänä niitä ensipakkasia ;)

Blogini on saanut myös ilahduttavan tunnustuksen Pink Dreams-blogista!

Kiitän tästä suuresti, sai hymyn huulille.

- Ramsholmen -

Kovasti on ilmat jo viilentyneet vaikka ollutkin kaunista.

Aamuissa varsinkin tuntee raikkautta jo ilmassa ja pienen kirpakan tuulen kasvoilla.

Toisaalta ihanaa mutta kyllä minä olen sen verran kesästä pitävä että soisin sen jatkuvan vielä...

Ja niinkuin syksy tekee hiljaa tuloaan niin myös meitin elo tässä kotosalla alkaa pikkuhiljaan ottamaan uusia tuulia myös vastaan.

Minulla alkaa tässä kuun lopulla pienimuotoisesti työkuviot taas kutsumaan nimittäin!

Odotan oikein innolla uutta rytmiä tähän arkeen!

Vielä tässä odotellaan päätöstä että joskohan Poikanen pääsisi samaan hoitopaikkaan Neidin kanssa.

Ilmeisesti tämä asia järjestynee ja pääsemmekin kohta aloittamaan tutustumisen hoitotätiin ja -paikkaan.

Olisi kyllä super tylsää kyydittää lapsia eri paikkoihin hoitoon.

Onneksi tältä meitin hoitotädiltä vapautui paikka juuri kesän alussa, joten joten...

Laitanpa tähän kuvia meitin viimeisemmästä uimarantaretkestä.

Ei nyt ihan eiliseltä mutta kyllähän nämä muistoksi pitää kuitenkin laittaa. 

Tammisaari - Ramsholmen

Mukavan loiva ja lapsiystävällinen ranta, tuuli tuiversi ainakin tuona päivänä aika kovasti tuohon mutta eipä se uimista estänyt sentään. En sitten tiedä josko on aina tuulinen paikka?

Tuohon vesirajasta hieman ylemmäksi oli muodostunut lasten mielestä kiva "lätäkkö" jossa oli mukavan lämpöistä vettä ja siinä nuo leikkivätkin.

Aéon innostui taas läiskyttelystä ja kohta olikin koko pikku-ukko hiekkasohrussa hiuksia myöden

Ramsholmen on kyllä kaunis ja vehreä luonnonpuistoalue.

Tuolta löytyy monia polkuja ja reittejä lenkkeilyyn ja ulkoiluun ja tosiaan tämä uimaranta.

Keväisin tuolla kukkii tuhansittain valkovuokkoja mutta oli vuodenaika mikä tahansa niin paikka on kaunis ja ainutlaatuinen. 

Kivaksi yllätykseksi huomasimme tämän Satumetsä-kyltin kun olimme jo pois lähdössä.

Vähän matkaa lähdimme neidin kanssa kulkemaan polkua pitkin ja äkkiä silmiin osuikin kivoja pikku metsänasukkaita. Neidistä oli jännää etsiä näitä koloista ja puidenoksilta.

Retken päätteeksi vielä hieman puistoilua tietenkin!

- Varahoitoon tutustumista -

Tänään meillä on tosiaan ollut jännä ja touhukas päivä. Ensin treffattiin Nadja ja A-tiimin pojat puistossa, sitten kotiin syömään ja sitten lähdettiin päiväuniaikaa uhmaten tutustumaan neidin varahoitopaikkaan. Adéan hoitotäti jää kesälomalle heinäkuuksi joten neiti joutuu uusiin ympyröihin.

Paikka jonne Adéa nyt sitten menee hoitoon on ryhmis. Tänään siellä oli 11 lasta vastaanottamassa meitä. Kolme tätiä tavattiin ja paikka vaikutti todella kivalta. Adéa tepasteli suoraapäätä sisään ja lelujen pariin. Miten reipas voikaan olla! Siellä oli eräällä pojalla 4-vuotis synttärit joten pienesti päästiin juhlallisuuksiin mukaan. Ikähaitari siellä oli tänään 10kk-4v. Muutama päivä lisää käydään tutustumassa ja luulenpa että ihan hyvillä mielin neidin sinne sitten voi hoitoon jättää. Tuo ryhmis on muuten siitäkin kiva että siellä puhutaan niin suomea kuin ruotsiakin. Minähän puhun Adéan kanssa suomea kun taas iskä ruotsia.

Nämä kuvat eivät ole tältä päivältä eivätkä liity mitenkään tekstiin. Näissä Adéa leikkii mahtavan ihanan kahvilan pihalla tehden hiekkakakkuja ja ihastellen pupusia.

Vielä kun kotipihaan päästiin niin otettiin pyörä esiin ja harjoiteltiin taas vähän. Adéan mielestä itse pyörän taluttaminen on vain hauskempaa kuin kyydissä olo.

No, välillä sai äitikin auttaa ja työnnellä neitiä ympäri pihaa.

- Pikainen päivitys -

Niin minun kuin neidinkin eilinen päivä meni hyvin. Minulla oli ensimmäisen työpäivän aikana pääpyörällä monen monta kertaa kun uutta tietoa piti vastaanottaa niin paljon. Mutta kaikenkaikkiaan päivä meni hyvin ja oikein kivaa oli työtä tehdä. Neiti oli ollut taas reippaana hoidossa ja ensimmäiset päiväunetkin oli onnistuneet.

Tänään vielä työskennellään ja hoitoillaan ja loppuviikko sitten ollaan taas "vapaalla" kumpainenkin. Paremmalla ajalla palailen huomenna sitten!

- Ensimmäinen hoitopäivä -

Väsynyt oli hoitopäivän jäljiltä tämä tyttö. Pieni Rakas.

Ensimmäinen hoitopäivä takana. Viisi tuntia Adéa vietti hoidossa tänään ja oli kuulemma ollut oikein reipas tyttö kaikinpuolin! Aamulla klo8 hänet vein ja siellä odotteli jo aamupuuro valmiina. Tämä oli ensimmäinen aamu jolloin siellä ei ollut vielä muita lapsia vastassa joten hieman enemmän kiehnäsi ensi alkuun siinä minun jaloissa. Mutta hetken päästä jo lähti leikkihuoneeseen katselemaan leluja.

Yleensä jos Adéa jonnekkin jää niin sanotaan kyllä heipat mutta nyt hän oli niin sopivasti siellä jo leikkien parissa niin sanoin vain hoitajalle heit ja eipä neiti ainakaan siihen mitenkään reagoinut vaikka varmasti kuuli. Siitä he olivat sitten siirtyneet aamupalapöytään.

Kerran oli kuulemma puolenpäivän aikaan tullut hieman itkua, mutta hoitaja ajatteli sen jo liittyvän pieneen väsyyn. Ja varmasti liittyikin, herätys kun oli tänä aamuna jo 7 aikoihin. Oli mennyt ohi sitten ja kun minä saavuin hakemaan niin vastaan tuli iloinen tyttö halimaan! Voih. Reipas pieni!

Minulla oli vielä vapaapäivä tänään. Pääsiäisen jälkeen sitten astun taas työelämään ja Adéa sitä myöten kokopäiväiseen hoitoon. Adéan kummitädin kanssa käytiin Ikeassa ja hieman ehkä tuntui syylliseltä olo... Mutta oli se parempi vaihtoehto kuin että olisin istunut kotona ja miettinyt vain neidin päivänkulkua. Puolustuspuhe.




^ Tämän yllä näkyvän kirjan olen nyt ottanut esiin laatikon kätköistä. Neiti on sen minun kummisedältä jossakin vaiheessa saanut. Se on Valittujen Palojen(?) Maatila-niminen kirja. Oikein kiva ja mielenkiintoinen sillä se on pullollaan avattavia luukkuja joiden alta paljastuu kivoja kuvia ja kertomuksia. Hauska muutenkin huomata miten Adéa jo tarkkaavaisesti katselee tälläistä kirjaa jossa on suurempaa kuvaa täynnä pieniä yksityiskohtia... Vai miten sen nyt sanoisi... No oli miten oli niin selvästi tosiaan katselee kuvaa ja näyttää sieltä häntä kiinnostavia juttuja ja availee luukkuja. Toivon että se vaihe jolloin tekee mieli repiä luukuja irti on jo siis mennyt...

Tuolla eilisillan postauksessa Ninni oli jättänyt kommenttia ja kyselikin näistä meidän hoitomuodon valinnoista. Vastaan tähän nyt. Kovasti sitä meillä mietittiin ja perhepäivähoitaja taikka ryhmäperhepäivähoito olivat ne jotka hoidon-hakukaavakkeeseen merkitsin. Ensisijaiseksi perhepäivähoitajan.

Kovin ristiriitaisia ajatuksia oli pääpullollaan kummastakin hoitomuodosta. Mutta Adéa kun on vielä pieni (1v8kk) niin koettiin että se kodinomaisuus jatkuu mukavasti perhepäivähoitajalla. Ei ole niin paljon häslinkiä ympärillä koko päivää ja ehkä jollakin tapaa saa enemmän huomiota. Toisaalta oli vaikeaa miettiä että miten osaa luottaa yhteen ainoaan hoitajaan kovin äkkiä. Ryhmiksessä kun on useampi ja valvonta sitä myöden ehkä parempaa ja vastuu jakautuu?

Suurin perhepäivähoitajan miinus taitaa olla se että hänelläkin on tietenkin oikeus pitää lomaa, olla sairaana tai muuta sellaista joka vie lapsen sitten yhtäkkiä täysin tuntemattomaan hoitopaikkaan. Se on kurjaa. Ryhmiksessä jos joku hoitajista sairastuu niin tulee sijainen ja lapsi saa kuitenkin pysyä tutussa ympäristössä tuttujen kavereiden kanssa.

Ja sitten mietittiin myös sitä että kumpi vaihtoehto tarjoaa lapselle enemmän aktiviteettejä? Ehkä ryhmis? Tämäkin on tosin hoitajasta kiinni. No, Adéa on sen ikäinen nyt että kaikki pienikin uusi on kovin suurta ja ihmeellistä.

Paljon asioita mietittäväksi mutta tämän hetkisen kokemuksen peruusteella jos uskaltaa jo sanoa niin olen tyytyväinen perhepäivähoitajaamme.

- Valmiina huomiseen -

Neidin hoitoreppu on pakattu valmiiksi huomista odottamaan. Löytyy kaksi puhdasta vaatekertaa vahinkojen varalle. Tärkeät tutti ja riepu jotka tuovat lohtua jos murhe yllättää pienen. Sekä työvuorolistani, kaksi viikkoa eteenpäin tiedän työpäiväni nyt, mahtavaa! Nyt iltaa myöden on tullut sellainen pieni haikea olo huomista neidin hoitoon jättämistä ajatellen... Mutta ei suurta. Mutta vähän, *huoh*. Onneksi minulla on tekemistä huomenna joten en joudu kotona istumaan neidin pärjääminen hoidossa päällimmäisenä mielessä... Tiedän että Adéa pärjää ja on reipas tyttö! Piste.

^ *Oma KultaRakas* ^

- Hoitoon tutustumista, osa 3 -

Tänään vielä käytiin yhdessä tutustumassa hoitopaikkaan neidin kanssa. Niin kuin edelliset kaksi päivää ovat menneet oikein kivasti niin eipä tämä päivä tehnyt poikkeusta siitä. Ollaan oltu aina 1½h leikkimässä siellä ja se on ollut hyvä aika. Tänään Adéa kaveerasi hiukan enemmän yhden tytön kanssa, heillä oli omat leikit keittiön puolella virpomisoksia ihmetellen. Hauska huomata että yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy. Huomenna sitten olisi 5-tunnin hoitopäivä tiedossa neidillä. Päiväohjelma alkaa aamupuurolla -> leikkipuistoon -> lounaalle -> laulua taikka satua ennen päiväunia -> välipalaa -> leikkejä -> kotiin! Jotakuinkin näin heillä menee päivä. Jännää on mutta en ole ollenkaan huolissani huomisen suhteen. Tänäänkin itse istuin ihan erillään neidistä koko tutustumisajan. Hyvä jos neiti edes vilkaisi minuun päin ohikulkiessaan. Hyvä hyvä! No, hoitaja tosiaan myös kertoi että takapakkia yleensä aina tulee jossakin vaiheessa hoitoon jäämisen kanssa. Mutta onneksi tuntuvat olevan aina myös kovin äkkiä ohitse.

Kerroin tänään myös että Adéalla on sydänvika. Sattuipa niin että hänen jo aikusella tyttärellään oli myös lapsena ollut samankaltainen vika kuin Adéalla sydämessään. Joten oli tuttu asia hänelle. Adéan sydänvikahan ei millään tavalla rajoita hänen tekemisiään tai vaikuta muutenkaan elämään, ainakaan tällä hetkellä. Uusi sydänkardiologin kontrolliaikakin tulla tupsahti tässä yksi päivä postin mukana. Mielenkiintoista päästä kuulemaan taas tämän hetkinen tilanne. Vuosi sitten kävimme viimeksi.

Näillä palikoilla on kivaa rakentaa torni! Ja tietenkin on myös hurjan kivaa sohaista se kumoon. Ja eikun uudelleen...

^ Paita ja housut HM

^ Tässä vielä kirppuriostos Salon reissulta. Starchild:n nahkatossut hintaan 4€! Taitavat olla joko aivan käyttämättömät tai sitten näillä on sipsuteltu kyllä kovin kovin pienesti, sen verran uudenoloiset ovat. Loistolöytö juuri oikeassa koossa!

- Hoitoon tutustuminen, osa 2 -

-Hei tää pitää saada Adéalle!- Sanoi isä-mies kun tämän paidan näki HM:n rekissä. Hmm, itse en niinkään pidä, mutta olipa hauska kuulla jotain tuon suuntaistakin iskän suusta vaatekaupassa!

Hoitoon tutustumispäivä nro2 oli tänään. Iloisesti ja reippaasti meni neiti taas muiden lasten sekaan leikkejä aloittelemaan aamupäivällä. Ei mitään ongelmaa vaan kaikki sujui oikein mukavasti ja hotitädin sylissäkin malttoi käydä. Ihan ensimmäistä kertaa pääsi piirtämään muiden lasten kanssa ja kyllä siitä paperille jotain jäikin vaikka niitä väriliituja olisikin ollut kivempi vähän maistella... Myös toisten potalla käyntiä Adéa seurasi kiinnostuneena ja tarkkaan. Eilen saatiin tässä kotonakin pissa pottaan päiväunien jälkeen ja tänään lirutti pari tippaa joita niitäkin hurrattiin ja ihmeteltiin.

Tänään pysyin itse hiukan enemmän taka-alalla siellä hoidossa ja pyrin olemaan reagoimatta jos Adéa jotain "mutisi". Kyselin hoitotädiltä että miten vanhemmat yleensä ovat tutustumiskäynneillä ja hän kertoi että jotkut ovat välillä ihan toisessa huoneessakin jotta nähdään miten lapsi reagoi.

"Ennen vanhaan" sai tehdä kuulemma myös niin että jätti lapsen vaikka tunniksi hoitoon ja palasi sitten hakemaan. Tokihan vieläkin niin voi tehdä mutta hoitojakso alkaa nykyään siitä kun lapsi jätetään yksin hoitoon ja kaupunki näinollen on vakuuttanut lapsen. Eli hoitomaksut alkavat myös siitä päivästä ja itse en mielellään maksa yhdestä tunnista koko päivän hoitomaksua. Joten taka-alalla pysyttelen mielummin hissunkissun nämä tutustumispäivät.

Torstaista sitten alkaa meidän hoitojakso. Puolipäivää neiti saa silloin viettää siellä ihan ilman äitiä. Ei tunnu kovinkaan kamalalta ajatukselta enään. Kyllä tuo neiti pärjää ja hänestä pidetään hyvää huolta siellä. Ihanaa että voi ajatella näin!

- Ensitapaaminen hoitotädin kanssa, osa 1 -

Niin, tänään mentiin sovitusti ensi kertaa Adéan tulevaan hoitotätiin tutustumaan. Siellä meidät vastaanotti oikein mukavan tuntuinen täti ja viisi toista lasta. Kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Taisi olla niin että tytöistä kaikki täyttää vielä tänä vuonna 3 ja olikohan kummatkin pojat 4-vuotiaiksi tulossa. Yksi pojista oli ns. "varalapsi" ja yksi tytöistä joka toinen viikko vain hoidossa. Eli tänään saimme tavata kaikki lapset joita Adéa hoidossa tulee näkemään.

Heti kun sinne saavuimme niin Adéa jo ulkovaattet pois saatuaan lähti toisten lasten kanssa leikkihuoneeseen katsastamaan paikat. Juu sinne hävisi ja unohti äitin hetikättelyssä! Siinä sitten tutustuttiin kaikki toisiimme ja talokin tuli tutuksi. Kaikennäköistä kerroimme puolin ja toisin hoitotädin kanssa ja kyllä voin sanoa että oikein mukavan tuntuinen nainen oli näin ensivaikutelman perusteella. Hoitotätinä toiminut jo 22-vuotta joten on taatusti osaavissa käsissä meidän neiti.

Huomenna mennäänkin jatkamaan tutustumista ja sitten torstaiksi sovittiin neidin jäävän ensi kertaa puolipäiväksi hoitoon. Sitten pääsiäisen jälkeen jää ensikertaa kokopäiväksi kun minä aloitan työnteon.

Tässä alla on kuvia viikonlopun tapahtumista kun vierailimme Salossa Adéan vaarin ja Annen luona.

^ BR-lejujen maskotti jakoi näitä pieniä lippuja lapsille. Maskotti pelotti Adéaa niin että meinasi tulla itku. Kauvempaa uskalsi neiti sitä vain katsella. Lippua olikin sitten oikein kiva heilutella.




Tässä neiti huseeraa kahvilan leikkinurkkauksen pikkumökissä.






Adéa ja vaari leikkisillä.




^ Saunassakin käytiin. Adéa tykkää kovasti. Yleensä saa vadissa polskutella lauteilla ja nauttia löylyistä.

- Hoitoon! -

Olen aloittamassa ihan pienimuotoisesti työnteon huhtikuusta ja sehän tarkoittaa että Adéa joutuu hoitoon! Voi kauhistus sentään, meidän oma KultaRakas täytyy jättää jollekulle tuikituntemattomalle. Niin on ristiriitaiset ajatukset nyt pää pullollaan että. Siis aivan mahtavaa päästä taas työnmakuun, lastenvaatteiden ja -tavaroiden pariin muuten!! Ja tämähän on todella pehmeä alku niin minulle kuin neidillekkin. Kerta tai kaksi viikossa, tarvittaessa enemmän. Toisaalta huolestuttaa samalla että miten tuo pienineitonen suhtautuu kaikkeen tähän. Hoitopaikkaan ja hoitajaan. Kaikkiin uusiin rutiineihin ja aikatauluihin, joita varmasti tulee päivä täyteen!

Puhuin tänään juuri tulevan hoitajamme kanssa puhelimitse ja sovittiin että maanantaina mennään tutustumaan. Meillä on kolme tai neljä päivää aikaa tutustumiseen riippuen hiukan minun ensimmäisestä työpäivästä. Riittäähän se??

Kertokaa te joilla kokemusta jo on että miten on hoidon aloittaminen sujunut pienellä?

Kuvissa Adéa tutustuu nukkekotiin jonka on tehnyt iskän isä. Pitäisi remontti aloittaa tuossa talossa...