- Ensimmäinen hoitopäivä -

Väsynyt oli hoitopäivän jäljiltä tämä tyttö. Pieni Rakas.

Ensimmäinen hoitopäivä takana. Viisi tuntia Adéa vietti hoidossa tänään ja oli kuulemma ollut oikein reipas tyttö kaikinpuolin! Aamulla klo8 hänet vein ja siellä odotteli jo aamupuuro valmiina. Tämä oli ensimmäinen aamu jolloin siellä ei ollut vielä muita lapsia vastassa joten hieman enemmän kiehnäsi ensi alkuun siinä minun jaloissa. Mutta hetken päästä jo lähti leikkihuoneeseen katselemaan leluja.

Yleensä jos Adéa jonnekkin jää niin sanotaan kyllä heipat mutta nyt hän oli niin sopivasti siellä jo leikkien parissa niin sanoin vain hoitajalle heit ja eipä neiti ainakaan siihen mitenkään reagoinut vaikka varmasti kuuli. Siitä he olivat sitten siirtyneet aamupalapöytään.

Kerran oli kuulemma puolenpäivän aikaan tullut hieman itkua, mutta hoitaja ajatteli sen jo liittyvän pieneen väsyyn. Ja varmasti liittyikin, herätys kun oli tänä aamuna jo 7 aikoihin. Oli mennyt ohi sitten ja kun minä saavuin hakemaan niin vastaan tuli iloinen tyttö halimaan! Voih. Reipas pieni!

Minulla oli vielä vapaapäivä tänään. Pääsiäisen jälkeen sitten astun taas työelämään ja Adéa sitä myöten kokopäiväiseen hoitoon. Adéan kummitädin kanssa käytiin Ikeassa ja hieman ehkä tuntui syylliseltä olo... Mutta oli se parempi vaihtoehto kuin että olisin istunut kotona ja miettinyt vain neidin päivänkulkua. Puolustuspuhe.




^ Tämän yllä näkyvän kirjan olen nyt ottanut esiin laatikon kätköistä. Neiti on sen minun kummisedältä jossakin vaiheessa saanut. Se on Valittujen Palojen(?) Maatila-niminen kirja. Oikein kiva ja mielenkiintoinen sillä se on pullollaan avattavia luukkuja joiden alta paljastuu kivoja kuvia ja kertomuksia. Hauska muutenkin huomata miten Adéa jo tarkkaavaisesti katselee tälläistä kirjaa jossa on suurempaa kuvaa täynnä pieniä yksityiskohtia... Vai miten sen nyt sanoisi... No oli miten oli niin selvästi tosiaan katselee kuvaa ja näyttää sieltä häntä kiinnostavia juttuja ja availee luukkuja. Toivon että se vaihe jolloin tekee mieli repiä luukuja irti on jo siis mennyt...

Tuolla eilisillan postauksessa Ninni oli jättänyt kommenttia ja kyselikin näistä meidän hoitomuodon valinnoista. Vastaan tähän nyt. Kovasti sitä meillä mietittiin ja perhepäivähoitaja taikka ryhmäperhepäivähoito olivat ne jotka hoidon-hakukaavakkeeseen merkitsin. Ensisijaiseksi perhepäivähoitajan.

Kovin ristiriitaisia ajatuksia oli pääpullollaan kummastakin hoitomuodosta. Mutta Adéa kun on vielä pieni (1v8kk) niin koettiin että se kodinomaisuus jatkuu mukavasti perhepäivähoitajalla. Ei ole niin paljon häslinkiä ympärillä koko päivää ja ehkä jollakin tapaa saa enemmän huomiota. Toisaalta oli vaikeaa miettiä että miten osaa luottaa yhteen ainoaan hoitajaan kovin äkkiä. Ryhmiksessä kun on useampi ja valvonta sitä myöden ehkä parempaa ja vastuu jakautuu?

Suurin perhepäivähoitajan miinus taitaa olla se että hänelläkin on tietenkin oikeus pitää lomaa, olla sairaana tai muuta sellaista joka vie lapsen sitten yhtäkkiä täysin tuntemattomaan hoitopaikkaan. Se on kurjaa. Ryhmiksessä jos joku hoitajista sairastuu niin tulee sijainen ja lapsi saa kuitenkin pysyä tutussa ympäristössä tuttujen kavereiden kanssa.

Ja sitten mietittiin myös sitä että kumpi vaihtoehto tarjoaa lapselle enemmän aktiviteettejä? Ehkä ryhmis? Tämäkin on tosin hoitajasta kiinni. No, Adéa on sen ikäinen nyt että kaikki pienikin uusi on kovin suurta ja ihmeellistä.

Paljon asioita mietittäväksi mutta tämän hetkisen kokemuksen peruusteella jos uskaltaa jo sanoa niin olen tyytyväinen perhepäivähoitajaamme.