Olen aloittamassa ihan pienimuotoisesti työnteon huhtikuusta ja sehän tarkoittaa että Adéa joutuu hoitoon! Voi kauhistus sentään, meidän oma KultaRakas täytyy jättää jollekulle tuikituntemattomalle. Niin on ristiriitaiset ajatukset nyt pää pullollaan että. Siis aivan mahtavaa päästä taas työnmakuun, lastenvaatteiden ja -tavaroiden pariin muuten!! Ja tämähän on todella pehmeä alku niin minulle kuin neidillekkin. Kerta tai kaksi viikossa, tarvittaessa enemmän. Toisaalta huolestuttaa samalla että miten tuo pienineitonen suhtautuu kaikkeen tähän. Hoitopaikkaan ja hoitajaan. Kaikkiin uusiin rutiineihin ja aikatauluihin, joita varmasti tulee päivä täyteen!
Puhuin tänään juuri tulevan hoitajamme kanssa puhelimitse ja sovittiin että maanantaina mennään tutustumaan. Meillä on kolme tai neljä päivää aikaa tutustumiseen riippuen hiukan minun ensimmäisestä työpäivästä. Riittäähän se??
Kertokaa te joilla kokemusta jo on että miten on hoidon aloittaminen sujunut pienellä?
+kopiera.gif)
+kopiera.gif)
Kuvissa Adéa tutustuu nukkekotiin jonka on tehnyt iskän isä. Pitäisi remontti aloittaa tuossa talossa...
Mulla puhkesi mahahaava tuon hoitostressin takia=( Siis oikeesti.
VastaaPoistaViime syksyltä on runsaasti kirjoituksia aiheesta päivähoito blogissani.
Mutta hyvinhän se hoito nyt menee molemmilla. Alku hankalaa ja lopussa kiitos seisoi=)
Mäkin jännitin, mutta meillä ei ainakaan ollut muita ongelmia, kun harjoitteluaikana (viikko) nukahtaminen siihen tavalliseen sänkyyn. Sitten kun en maanantaina enää mennyt paikalle, niin uni oli tullut :)
VastaaPoistaHei, Jarna -Kävin lukemassa sun juttuja päivähoidosta. Oi kauheeta kun tuli monessa paikassa kyynel silmään... Mulla ei ahdista onneksi nuin paljon tuo hoitoon vienti. Adéa menee tosin perhepäivähoitajalle joten vähän eri tilanne ehkä kuitenkin. Hirmu hienot tilat muuten teidän uudessa päiväkodissa kuvien peruusteella. Joo, saas nähdä sitten mitkä on tuntemukset kun ekan kerran käy tutustumassa hoitoon. Jännityksellä odotan. -Tiina
VastaaPoistaMinä uskon, että lapsen sopeutumisen (tai sopeutumisnopeuden) voi hyvin päätellä siitä millainen lapsi on muutenkin perusluonteeltaan. Varautunut, hitaasti uusiin ihmisiin ja tilanteisiin lämpenevä vaiko ulospäinsuuntautunut ja "sekaan vaan"-mentaliteetillä aina uusissa tilanteissa.
VastaaPoistaMeillä tyttö on aina ollut hyvin rohkea ja helposti uusiin ihmisiin kontaktia ottava. Niinpä soputuminen päiväkotiinkin meni tosi nopeasti. Itse asiassa, ehkä se suurin sopeutuminen olikin äidillä. :-D Meillä enemmän jännitettiin tytön mahdollista häiriköimistä nukahtimistilanteessa, sillä tyttöä ei olla koskaan varsinaisesti nukutettu unille, vaan on höpissyt itsekseen sängyssä. Sekin meni sitten ihan hyvin, välillä edelleen joutuu kuulemma käydä hyssyttelemässä.
Itsellä on myös kokemusta siltä toiselta kantilta, sillä olen aikanaan työskennellyt tarhassa 3-4v ryhmässä. Lapset tulivat 100% kielikylpypäiväkotiin, eli koko hoitopäivän aikana heille puhuttiin vain vierasta kieltä. (toki hätätilanteissa oli lupa puhua lapselle suomeksikin). Kaikesta tuosta lisästressistä huolimatta lapset sopeutuivat yllättävän nopeasti, kun rutiineista pidettiin aluksi tarkasti kiinni. Koko tuon kolmen vuoden ajalta on jäänyt mieleen vain yksi pidempi sopeutuminen, kun eräs 3v poika aloitti tuon päiväkodin suoraan kotihoidosta. Hänellä sopeutuminen kesti 3kk ja itku tuli joka aamu tarhaan jäädessä. Sittemmin poika alkoi viihtyä aivan loistavasti.
Tärkeää tarhan aloituksessa on johdonmukaisuus, tarkat rutiinit aluksi ja myös se, ettei näytä omaa ahdistusta ja epäluottamusta lapsen edessä. Vaikka kuinka kirpasee, niin nopeasti jätetään lapsi hoitoon ja poistutaan paikalta ilman ylimääräistä viivyttelyä. Näin lapsikin tajuaa, että äiti ei ole huolissaan ja siispä minunkaan ei tarvitse olla.
Tulipa pitkä sepustus! Oli vaan vielä niin hyvässä muistissa tuo meidän hoidon aloitus vuosi sitten! :-D
Mä täällä ihan jännitän teidän puolestanne!
VastaaPoistaSe on niin suuri paikka vanhemmille (ja etenkin äidille) ja lapselle... mulla meinasi tuossa yksi ilta tulla itku, kun mietin, että joku toinen sitten syksyllä touhuaa Kiin kanssa kaikki päivät minun touhutessa toisten äitien lasten kanssa.
Ihanaa kuitenkin sinulle päästä mielenkiintoisiin töihin :)
Minä en osaa sanoa tuohon oikein mitään, kun meillä ei ole pojat juurikaan olleet hoidossa vielä. Toivon kuitenkin että teillä alkaa sujua hoidot hyvin ja sopeutuminen on nopeaa. :)
VastaaPoistaJuuri tuollainen pehmeä lasku onkin paras, 1-3 päivää viikossa töitä olisi ihanteellinen minullekin. ;)
Meillä poika aloitti syksyllä perhepäivähoitajalla ja vaikka vähän jännitinkin tuota aloitusta niin kaikki meni todella hienosti! Muutamana aamuna jäi itkemään mutta kuulema se loppui heti kun hävisin näkyvistä. Poika on vielä aina ollut ujo ja kestää vieläkin vähän aikaa ennen kuin "rentoutuu" uusissa paikoissa. Hoitoon kuitenkin solahti suht nopeasti, kai ne kaverit siellä auttoi asiaa!
VastaaPoistaHei, ihanaa kuulla kokemuksia! Mäkin luulen että se on usein äiti joka huolihtii ja pohtii vain liikoja.
VastaaPoistaJassu -Kuule hyvä sepustus olikin. Aloin miettimään Adéan luonnetta. Puistossahan me ollaan nyt käyty melkein kaksi kertaa viikossa ja sisätiloissa myös jossa paremmin päässyt muiden kanssa leikkimään. Välillä ujostuttaa, aikuiset. Mutta toisten lasten kanssa on ihan reipas ja leikkisä. Puuhailee ehkä enemmän itsekseen, mutta ei vetäydy syrjään.
SiniK -Joo mäkin mietin paljon että mitä tuo pieni ihminen tuumaa kun ei ole äiti halittelemassa jos tulee murhe taikka muuten vain halittelutarve. Kotona kun saa jakamatonta huomioita osakseen... Mulla tekee vaikeaa ajatella että muutaman tutustumispäivän jälkeen täytyy luottaa täysin vieraaseen ihmiseen ja jättää lapsi sinne...
Mia -Joo siis tää on todellakin ihanaa kun näin pehmeä työhönpaluu!
MrsAgatha -Mua niin harmittaa kun on tälläinen "etukäteispohtija". Useinmitenhan asiat lutviutuu kuitenkin vallan mainiosti! -Tiina