Toivotan kaikille blogini lukijoille: Oikein mukavaa viikonloppua!
Meillä on huomenna tiedossa Tampereen suuntaan matkaamista koirien kanssa. Adéa jää kummivanhempiensa hoiviin pitkien matkojen takia joten hällä varmasti myös kiva päivä tiedossa.
Näissä kuvissa neitiä kiinnostaa kovasti namuset tuossa kupissa. Adéa on saanut maistaa suklaata mutta muuten meillä ei vielä anneta karkkia neidille. Minun omaan mieleeni se ei vain tuntuisi kovinkaan luonnolliselta vielä Adéalle (kohta 1v8kk) antaa makiaa suun täydeltä.
Miten teillä muilla, milloin on karkit sallittu pienelle ja miten usein namustellaan? Itse olen ihan kauhea namihiiri ja toivon että neidistä ei koskaan tulisi kaltaistani sen suhteen!
+kopiera.gif)
+kopiera.gif)
Tässä alla vielä kuva neidin ja nuken ruokailuhetkestä. Muori osti Adéalle kirppurilta noita muoviastioita ja ovatkin olleet siitä lähin jokapäiväisessä käytössä. Kuppia ja lautasta löytää ympäri kotia ja vähän väliä leikitään ruokaleikkejä. Kohta, tai ainakin viimeistään synttäriksi (heinäkuussa...), täytyy neidin saada oma hella. Brion valkoinen olisi kiva tai sitten iskän itsetehty...
+kopiera.gif)
Paita HM (kirppuri ostos)
Kaunis tuo eka kuva.
VastaaPoistaMeillä Lottiksesta on varkain tullut hiukan namihiiri, varmaan syksyllä sai ekan kerran xylitol-muumipastilleja, mutta nykyään ne ei kelpaa. Meillä ei ole mitään karkkipäiviä, varataan sellainen pikkuaski mukaan tiukkoihin tilanteisiin!
Mukavaa viikonloppua!
Ihana eka kuva kyllä :)
VastaaPoistaMeillä ei tyttö 2v2kk ole koskaan saanut karkkia meiltä (eikä tiettävästi muiltakaan), hänelle ei ole edes kerrottu karkin nimeä ettei osaa sitä vinkua ;) Ollaan vain sanottu jos tyttö on nähnyt karkkia ja kysynyt mitä se on, että se on äidin/isin/aikuisten juttua. Tähän asti tyttö on tyytynyt siihen eikä ole koskaan kinunnut itselleen.
Mutta pari kertaa neiti on varastanut karkkia, mutta sylkenyt ne aina lopulta pois. Eikä ole suuttunut kun karkit on viety pois. Ei siis selvästikään oikein tiedä mitä ne on.
Ei mulla mitään suurta näkemystä asian suhteen ole enkä usko karkin pihtaamisen vaikuttavan mitenkään tulevaisuuden herkkuhimoihin JOS karkin syönti pysyy kohtuudessa. Omassa lapsuudenperheessäni muilla on ollut hyvin tiukasti karkkipäivät, paitsi minulla, kuopuksella. Ja nyt aikuisena meidän sisarusten herkunsyönnissä ei ole mitään eroja, minä en kyllä syö yhtään holtittomammin karkkia kuin sisaruksenikaan, joskus jopa päinvastoin.
Minusta nykytilanne on niin helppo, kun lapsi ei tiedä karkista mitään eikä osaa sitä pyytää, etten halua tilannetta muuttaakaan. Mies tahtoisi jo antaa tytön maistaa karkkia, mutta minä toivoisin tilanteen jatkuvan näin vielä muutaman vuoden. Ja ihan itsekkäistä syistä :D
Meillä ei syödä sipsiä, poppareita tai muutakaan herkkua vielä lapsen nähden kuin hyvin harvoin, itse en koe tarpeelliseksi pienen lapsen syödä paljon herkkuja. Jos tarjolla on, niin saa maistaa. Mutta varsinaiset herkuttelut hoidetaan kun muksut nukkuu.
Mä joudun (hieman häpeillen... ;D) myöntämään että meillä poika, kk:n päästä 2 vee, syö lakuja ehkä liiankin paljon! Suklaa on myös suurta herkkua, kuten onneksi myös xylitol-pastillit ja kaikki hedelmät mitä saa! =) Syö kyllä muutenkin melkein mitä vaan.
VastaaPoistaMeillä tyttö sai ekan kerran karkkia 2v synttäreillä, mutta silloin antoi sen pois suustaan. Sittemmin pikku hiljaa oppi suklaan makuun, ilmeisesti TARHASSA! Nyt satunnaisiin herkkuhetkiin voi saada esim. keksiä tai pari suklaata. Hedelmäkarkkia ei edelleenkään juuri saa/syö, mutta emme pidä mitään liian tiukkaa linjaa asiasta. Jos jossakin on tarjolla, niin saa ottaa. Me aikuiset herkuttelemme myöskin vähän piilossa ettei niitä houkutuksia tule liian usein. Xylitol-pastilleja meillä/tarhassa saa useita kertoja päivässä.
VastaaPoistaOlen itse aikoinaan ollut töissä päiväkodissa jossa eräällä lapsella oli erittäin tiukasti herkkuihin suhtautuva perhe. Lapsella oli jo siinä vaiheessa vähän kieroutunut suhtautuminen herkkuihin, 5v alkoi tulla kuvioihin herkkujen varastelua ja valehtelua ("minä en vielä saanut keksiä"). Joten olen kyllä päättänyt ettei meillä tehdä karkista mitään extraisoa ja tavoiteltavaa asiaa.
Tosi kauniita kuvia!
VastaaPoistaMeillä Kii (VAIN 1v 3kk) on valitettavasti päässyt lakritsin makuun ja söisi sitä varmasti niin paljon kun annettaisi. Olen yrittänyt olla tiukkana, että emme itse söisi nannaa kuin vasta Kiin mentyä nukkumaan, mutta välillä se tuntuu lipsuvan (etenkin mieheltä). Kii on nyt viikon verran saanut aina silloin tällöin jälkiruuaksi muutaman rusinan ja toivon niiden toimivan hänen "karkinaan", vaikka eihän nekään hampaille hyväksi ole. Purkkaa sitten syödäänkin päälle.
Kahvipöydässä Kii saa maistaa aina jotain herkkua, mutta ei onneksi vielä osaa niitä kovin kovaan ääneen vaatia... :)
Kuules Tiina namihiiri:-D Nyt vaan sun omalle namihimolle tiukka linja niin ei Adéankaan tee mieli kun ei tavoille opi. Xylitol pastillit on eri juttu, jopa suositeltavaa ruuan päälle. Minna
VastaaPoistaHei, kaikilla oma linjansa. On mielenkiintoista kuulla toisten suhtautumisesta karkkiin. Meilläkin Adéa saa jäätelöä ja keksejä kahvipöydästä kyllä. Sekä rusinoita meilläkin maisteltu.
VastaaPoistaJassu -Aika kumma juttu että tarhassa tottunut suklaaseen? Ei toivoisi että hoidoissa nyt nameja jaeltaisi sentään.
Siis en minäkään mitään super tiukkaan linjaa tässä ole pitämässä ja namit tulee neidille tutuksi kun tulee, kohtuudella, mutta ei kuitenkaan ihan vielä.
Minna -Juu mun namihiireys pitäisi laittaa kuriin todenteolla... -Tiina
Meillä pienin pääsi sisarusten johdolla karkin makuun, salakavalasti. Mutta meillä syödään karkkia vissiin aika harvoin, ja pikkuveljen määrä on yksi tai kaksi ja mielellään vielä pilkottuna, niin onpahan useampi pikkusiru naposteltavana.
VastaaPoista