- Meikki-oppi -

Ai että mikä ilma tuolla ulkosalla! Aurinko paistaa, lumihanget kimaltelee ja mittari näyttää -7*.

Se olisi perjantai, minä ja Poikanen kotona, Neitinen hoidossa ja isämies töissä.

Eilen ehtisin olla 45min töissä kun tarhasta soiteltiin että Poikanen on ihan kanttuvei.... Taas.

Kuumetta ja toisessa korvassa tulehdus. Tänään vietellään vapaata sitten kaksistaan ja ihaillaan tuota kaunista säätä ikkunan läpi. Parhaillaan tuo pienimies nukkuu ja onkin ollut jo tänään oma itsensä.

Tosiaan viikko sitten lopeteltiin viimeisin korvalääkekuuri ja nyt jatketaan. Olisipa tämä pöpökausi jo kohta ohi sanon minä! Tuntuu että koko ajan on ollut jotain. No, onneksi tämä valo hieman edes piristää!

Joku aika sitten kun blogeja lueskelin niin Minean uudet vaatteet-blogissa Martze kertoi miten heitin neiti oli innostunut saamistaan lasten meikeistä. Meillä ei tuo neitinen ole vielä omaa naamaa ehostanut mutta tämän joululahjaksi saamansa Make Up Model:n kirjasen neitejä kylläkin. Ja kyllä vain onkin kuulkaahan kivaa puuhaa tälläisen 4½-vuotiaan mielestä tuo meikkaaminen.

Tässä kirjasessa on siis valmiita kasvoja papereilla ja niitä saa sitten ehostaa joko mallikuvia apuna käyttäen taikka oman mielen mukaan. Mukana kuuluu myös meikkipaletti jossa on luomivärejä, poski- ja huulipunaa, kolme eriväristä kajal kynää sekä siveltimet.

Meikkauksen lisäksi kuvaan saa itse piirtää hiukset, koruja ja vaatetta.

Neitinen on puuhaillut innoissaan tämän parissa ja joskus toki miettinyt josko voisi omiin kasvoihin myös kokeilla. Vielä ei ole siihen lupaa herunut ja meikki kokeilut on tähän asti tehty sipaisemalla minun puuterivipasta nenän päähän taikka huulikiiltoa laittamalla.

Poikanen se tykkää myös taiteilla ja näyttää omaa luovuuttaan!

- Ostetaan Pinna-Kerrossänky Niku-Naku -

Nyt korvat auki ja Silmät tarkkana!

Sellainen juttu nimittäin että meillä ollaan käynnistetty etsinnät.

Se mitä yritetään löytää on kuvien kaltainen vanha 60-70-luvun pinnakerrossänky!

Eikö vain ole hieno! Kuka muistaa nukkuneensa tälläisessä?

Meillä tuo lasten jakama huone on sen verran pienehkö että kahden erillisen sängyn sijoittelu sinne veisi turhan paljon leikki- ja säilytystilaa. Tämänmoista pienehköä/siroa ja laidoilla olevaa kerrossänkyä ollaan nyt sitten ajateltu sopivaksi ratkaisuksi. Tälläisessä saa nuo pedit muuten erikseenkin käytettäviksi ja myös pinottavaksi vaikka useammankin päällekkäin!

Helpompi tehtävähän olisi katsastaa uustuotannon tarjoamat lukuisat eri vaihtoehdot

(ja olen niitä kyllä silmäillytkin)

mutta kun ei vain oikein löydy sellaista jossa olisi oikeanmoinen ulkonäkö, sopiva koko, suojalaitaa myös alapetiin sijoitettavalle poikaselle ja hintakin vielä sopiva.

Aikalailla samankaltaisia sänkyjä löytyy aikoinaan Niemen tehtaiden valmistamana.

Erona vain se että niissä on umpinaiset vaneripäädyt ja kuvien mukaan hieman matalammat laidat.

Sellaisia pidetään kyllä mahdollisina vaihtoehtoina mutta ensisijaisesti meillä olisi nyt etsinnässä tämä kokonaan pinna-reunainen ihanuus!

Jonkin verran näitä, + Niemen tehtaiden sänkyjä, näkee myös netin osto/myynti sivustoilla mutta tähän hätään ei nyt ole vielä löytynyt sopivan matkan päässä olevaa, taikka sitten hinta on ollut liian kova.

Eli: Ostetaan Pinna-Kerrossänky!

Nämä hurmaavat kuvat olen luvan kanssa saanut lainata blogeista:

Päivänpesän elämää (ensimmäinen kuva) ja Pieni lankarulla (toinen kuva)

Suuret kiitokset teille päin edelleen! Helpottaa etsintää kun on kuvaa jota näyttää.

Meillä sänky tulisi olemaan valkoinen ensimmäisen kuvan mukaan mutta eikö vain ole hienoksi tuunattu yksilö tässä toisessakin kuvassa ja niinkuin kuvasta näkyy niin sängyt on pedattu näppärillä itsetehdyillä "pussipäiväpeitteillä" jollaiset tuntuvat olevan juurikin nyt suosittuja "blogistiperheissä"!

Ja hei, ehdottomasti saapi ilmoitella ympäriinsä jos luulet että jonkun mummun, tutun taikka naapurin

vintiltä tälläinen aarre voisi meille löytyä!

Yhteyttä voi ottaa kommenttiboxin kautta taikka tiinali@karis.net

Olisi myös hauska kuulla +/- tälläisistä sängyistä jos jollakulla on jakaa.

- Männä vuosi 2012 -

Täältä tullaan kuulkaahan meitin "viime vuosi" postin kanssa.

Ai että näitä viime vuoden kuvia oli ihana katsella ja muistella kaikkea vuoden aikana tapahtunutta.

Kumpikin on kasvanut ja oppinut paljon. Miten hienoa se onkaan saada seurata miten pienen ihmisen persoona vahvenee ja miten sieltä alkaa oikein välillä pulppuamaan niitä omia oivalluksia.

Mutta hei, ottakaahan hetki ja selailkaa meitin vuosi kuvina läpi.

Tammikuu:

Aéon on 7:n kuinen pieni vekkuli ähisijä joka harjoitteli niin istumista kuin tuen kanssa seisomistakin.

Adéa oli tammikuussa 3½ vuotias neitinen. Tämän kuun isoin juttu neidille oli luistelun harjoittelu.

Helmikuu:

Helmikuussa Aéon osasi jo istua hyvin ja keksi omia pikku leikkejä.

Pakkasta oli kovimmillaan 25-29*

Leivottiin paljon ja apukokkina hääräsi mielellään aina neitinen kera asiaankuuluvin varustein.

Maaliskuu:

Maaliskuussa lumi alkoi vihdoin sulamaan ja neitinen sai kovin odottamansa pyörän esiin. Polkeminen sujui talvipaussinkin jälkeen ja jarruttamista harjoiteltiin taas. Välikausivaatettakin sai jo ottaa käyttöön.

Aéon oli tuolloin 9kk ja kiinnostus kaikkeen oli suurta, paljon touhusivat yhdessä neitisen kanssa yhteisessä huoneessaan. Hampaita oli suussa 7 ja sormiruokailu oli pop.

Ryömiminen oli vauhdikasta ja konttausasentoa haettiin useasti. Peilistä näkyvä omakuva kiinnosti ja oma varjokin viihdytti monesti.

Huhtikuu:

Huhtikuussa käytiin katsomassa Sirkusta neitisien kanssa. Ai että oli kivaa!

Isämiehen synttäreitäkin vietettiin ja pääsiäinenkin koettiin. Neidin kanssa askarreltiin ja koristeltiin kotia ja kyllä vain jännitti kun kolme trullia ilmestyi oven taakse.

Potkulautailun neiti sai myös aloittaa ulkosalla. Aika äkkiä sieltä löytyi tasapainoa ja kovalla yrittämisellä oppi myös jarruttamaan tuon kanssa pysyen pystyssä.

Aéon oli sen 10kk ja himpun verran päälle 10 kiloinen konttaaja. Tasoja pitkin pääsi myös jo paikasta toiseen. Kuin myös taaperokärryn kanssa hatarin askelein.

Autoon vaihdettiin poikaselle myös isompi istuin ja johan alkoi autoilukin sujumaan tyytyväisemmin.

Sisko ja sen veli, välillä oltiin ylimmät ystävykset ja välillä kiukuteltiin toiselle.

Poikanen oppi myös matkimaan "ai-jai" kieltoa "aa-aa" ja sormi pystyssä tietenkin.

Toukokuu:

Vappu vappu, vietettin mökillä. Muorin tekemiä munkkirinkuloita kera kotisiman, saippuakuplia, ilmapalloja ja ulkoilua. Toinen koirista jätti jopa talviturkkinsa 6*:n meriveteen.

Äitienpäivääkin vietettiin ja askarteluita tehtiin. Vehreässä kukkalaaksossakin käytiin ihastelemassa miten se kevät oli herättänyt luonnon jo ihan kukkaan.

Kesäkuu:

Kesäkuussa vietettiin poikasen 1-vuotis synttäreitä! Saipa tuo lahjaksi ekan moponsa.

Juhlintaa ja herkuttelua. Paljon puistoilua ja kesätoreja.

Juhannus vietettiin mökillä nauttien ja omakin talviturkki tuli heitettyä mereen.

Heinäkuu:

Tuttua puuhailua: puistoilua ja muuten vain ulkosalla notkuntaa. Kesästä nauttimista. Vapaa kun olin.

Vietettiin myös loppu kuusta neidin 4-vuotis synttäreitä pariin otteeseen oikein.

Neiti oli silloin 102,8cm pituinen ja 14,8 kilon painoinen keijukaisprinsessa.

Kaikki keijuihin ja prinsessoihin liittyvä oli pop. Ja ensimmäistä kertaa tuo iso neiti oli viikon lomailemassa, ilman meitä vanhempia, mökillä. Hieman iski kuulemma ikävä. No kyllä!

Aéon oppi tässä kuussa myös kävelemään reilu 1v1kk iässä.

Elokuu:

Elokuun alussa juhlistettiin vielä neitosen synttäreitä ystävien kera.

Ihka ensimmäiset POMPdeLUX kotikutsutkin tuli järjestettyä. Ai että mitä ihanuuksia!

Huristeltiin Muumimaailmaan ja nautittiin ihanista loppukesän päivistä.

Mutta niin se vaan syksykin ja talvikin jo hiipi mieleen ja päästiin välillä jopa takkia ja housua pukemaan päälle. Saatikka sitten testailemaan jemmoista löytyviä talvitamineita...!

Tämän kuun lopulla aloitin osa-aikatyöt ja neitisen lisäksi myös poikanen (1v3kk) aloitti 10krt/kk hoidon.

Syyskuu:

1v5kk meni kotosalla lasten kanssa aika hujauksessa. Lapset tosiaan kumpainenkin hoitotädillä hoidossa ja minä osa-aika töissä. Mutta niin vain yks kaks saimme taas uusia uutisia kun minä sainkin "jokapäivätyön" joka alkaisi lokakuussa. Ja taas meni hoitosuunnitelmat uusiksi. -> Lapset tarhaan, siitä alkoi tutustuminen ja jännääminen uuden äärellä. Onneksi kumpikin lapsista sopeuti uuteen ryhmäänsä mainiosti! Nimitarrojakin tuli tilattua ja vaatetta nimettyä. Ihan olleet muuten huippu hyviä nuo name bubblesit.

Viimeisistä kotiäiti hetkistä sitten yritin nauttia lasten kanssa sitten oikein kunnolla.

Syyskuussa neitinen (n.4v1kk) oppi myös ajamaan pyörällä ilman apupyöriä!

Kk harjoiteltiin ja siitäpä se lähti.

"Äiti mä oon niin ylpee ittestäni! totesi meitin PieniSuuri.

Lokakuu:

Työn, lasten (perheen) ja kodin kanssa tasapainoilu alkoi. Vähäinen kuvasaldokin kertoo että illat meni ihan muun touhun parissa kuin kameran ja blogin. Omatuntoa kalvasi kovinkin se että lasten kanssa vietetty aika oli niin vähäistä. Arki-illat olivat aikamoista rumbaa, onneksi nyt on sentään jonkinmoista rutiinia löytynyt. Lokakuussa sairasteltiinkin, neitinen oli peräti 12 päivää kotosalla kun kuume piti pintansa. Poikanen samaan syssyyn sitten myös kuumeili, onneksi hieman lyhyemmän ajan sentään.

Oma työni tuntui kuitenkin mieluisalta ja kyllähän se hyvääkin teki pääkopalle päästä jo hommiin.

Hyvin ristiriitaisia tunteita/mietteitä oli paljon.

Marraskuu:

Marraskuussa vietettiin iskänpäivää. Itsetehdyt kortit oli tehty ja niistä ylpeitä.

Hoplopissa tuli pyörähdettyä ilakoimassa ja talvitamineita otettiin käyttöön.

Joulukorttikuviakin yritettiin napsia ja illanistujaisia vietettiin tapas-tunnelmissa. 

Joulukuu:

Joulukuussa kiivettiin lumikasojen huipuille ja laskettiin alas pulkalla.

Tarhassa vietettiin joulujuhlaa ja olipa liikuttavaa päästä seuraamaan neitosen ryhmän esitystä.

Pipareita paistettiin ja koristeltiin kuin myös joulukuusta.

Jouluaattoa vietettiin mummun ja mofan luona ja pukkia odotettiin innolla. Syliin ei poikanen halunnut mutta muuten oli kyllä kiinnostunut ja lahjojakin uskalsi hakea. Adéa jopa pienen laulun esitti.

Joulupäivänä mentiin sitten isämiehen perheen pariin.

Uudenvuodenaattoa vietimme kotosalla hyvää ruokaa tehden ja tinaa valaen.

Tästä on ollut hyvä jatkaa ja aloittaa uusi vuosi 2013!

- Vuoden vaihdetta -

Niin se on joulu mennyt ja nyt odotellaan jo uuden vuoden vaihtumista.

Meillä vietettiin joulua minun perheen kesken ja joulupäiväksi suuntasimme isämiehen perheen pariin.

Perinteistä menoa ja ruokailua. Joulupukkikin kävi ja lapset olivat kyllä lahja paljoudesta päätellen olleet todellakin kiltteinä! Aikalailla se pukki kantoi mukanaan kovia paketteja mutta onneksi olivat toivottuja suurinosa. Pientä inventaariota lastenhuoneen vanhat lelulaatikot ja rykelmät kyllä nyt kaipaa ja pienimuotoisesti siihen onkin jo ryhdytty. Uutta säilytyslatikkoa sun muuta purnukkaa pitäisi myös hankkia jotta säilyisi järjestys huoneessa paremmin.

Hieman diipa daapa juttua nyt pukkaa ;)

Nämä kuvat on jo parin/kolmen kk takaa, ihana valo josta ei juuri tänä päivänä ole tietoakaan.

Hassua miten sitä kiinnittääkään näissä huomioita esim Poikasen hiuksiin jotka on kuvan oton jälkeen kyllä kasvaneet hurjasti! Mutta muuten kuvassa istuu kyllä sama "riepuristo" joka täällä tälläkin hetkellä viilettää rakas riepu kainalossaan.

Jälleen kerran näin lyhykäisesti ja taas jotain toivotellen:

Jännittävää vuodenvaihdetta sinulle ja perheellesi!

- Yksi yö jouluun -

... ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

- Pikainen tervehdys -

Rip-Rap tulin sanomaan MOIKKA moi pitkästä aikaan.... taaas.

Anteeksi.

Jotta saadaan tuo isänpäivän-posti tuosta jo roikkumasta niin pakko laittaa tähän yksi kuvanen

meitin mini papparaisesta. Ihana.

Ja tokihan kun tähän hommaan ryhtyy vihdoin ja viimein niin eiköhän tuolta lastenkammarista jo kuulu heräämisen merkkejä. Tyypillistä, niin kuin neiti välillä pamauttaa.

Paremmalla ajalla sitten taas joku päivä kuulette meistä enemmän.

- Huomenta Isänpäivänä -

♥ Meitin Isämiehelle ♥ Rakkaalle ♥

Kumpainenkin lapsonen on päivähoidossa askarrellut ihanat kortit iskälle.

Niin on ollut vaikeaa pitää tämä suuri salaisuus esikolla että kerran jo meinasi lipsahtaa mitä oli tehty.

Moneen otteeseen supissut minulle korvaan, kertoen kortista.

Niin innoissaan tekemästään. Nämä on niin iskälle tehtyjä.

Mukavaa päivää kaikille isille!

- Kyllä me täällä -

Edellisen postin kommentteihin olikin jo ehtinyt tulla kysymysmerkkiä siitä että missä me luurataan oikein.

KYLLÄ ME TÄÄLLÄ OLLAAN! :)

Kyllähän se niin on että jos paljon seuraa blogeja ja löytyy niitä omia suosikkeja niin tokihan sitä alkaa ihmettelemään mistä yhtäkkinen hiljaisuus johtuu ja alkaa miettimään mahdollisia syitä.

Joskus olen jopa itsekkin huolestunut etteikö mitään ikävää olisi vain tapahtunut...

Tämä minun blogin hiljaisuus ja hidastunut postaustahti johtuu nyt vain tästä meitin uudesta arjesta.

Josta olen kertonutkin.

Minun työhönpaluu on muuttanut kovinkin meitin arkipäiviä, teen 9-tuntista päivää ja kun kuuden jälkeen palaa kotiin niin eipä ole huurraamista jäljellä olevista kahdesta ja kolmesta tunnista ennen lasten nukkumaanmenoa... Se on kuulkaahan aikamoista rumbaa josta koittaa kuitenkin saada kaiken irti lasten kanssa ja olla tehokas ja reipas vieläpä kodin ja koirien suhteen.

Että hommaa ja tekemistä kyllä riittää.

Valokuvaaminenkin on jäänyt aivan. Nämäkin kuvat on kk takaa....

Eipä sitä vain tule kameraa esiin otettua iltahämärässä.

Ja jottei meitin arki sujuisi liian leppoisasti(...) niin onhan meilläkin jouduttu sairastelemaan.

Neidille nousi kuume 11päivä ja siitä asti onkin ollut kotona. Eli 12 päivää! *huh*

Kuumeen lisäksi tuolla on ollut ainoastaan pikku nuhaa ja nyt parin päivän ajan yskää. 

Tänään pääsi neiti vihdoin taas hoitoon kun taas pikkumies saa jatkaa kotoilua.

Aéonille nousi kuume viime pe ja vielä eilen illalla näytti 38,2*. Yskää ja nuhaa hälläkin.

Ja yöllähän se yskä tietenkin eniten häiritsee pientä reppanaa (ja muita...)

Onneksi, ONNEKSI, miellä on niin mahtavat läheiset jotka aina ovat valmiita auttamaan ♥

Koko viime viikon kuumeista neitiä oli hoitamassa meitin Muori. Fammuakin on saatu työllistettyä.

Onpa Isämieskin ollut parantelemassa omaa kuumettaan lasten kanssa muutaman päivän.

Tänään ja huomenna olen sitten itse kotosalla pikkumiehen kanssa.

Joskohan perjantaina olisi kaikki jo sairastaneet valmiiksi? 

Ja pakko kai se on ihan kirjoittaa tähän lopuksi että -> Blogin postaustahti tuskin tästä nopeutuu mutta kyllä meistä silloin tällöin tulee kuulumaan sentään. Joten kiva jos pysyt mukana vielä! 

- Sekaisin arjesta -

Kuulkaahan, täällä sitä ollaan samaan aikaan innoissaan mutta myös hieman väsyneitä.

Niin se on meitin uusi arki pyörähtänyt käyntiin, peräti kaksi päivää ollaan nyt puurrettu niin työ- että hoitopaikassa, juu-u ja selvitty niistä oikein mallikkaasti!

Huomenna minulla ja lapsilla on vapaapäivä ja kyllä vaan osuu hyvään "saumaan" hengähdystauko.

Lapsillehan kaikki uudessa hoitopaikassa on vielä uutta ja ihmeellistä.

Lelut ja uudet kaverit kiinnostaa, Poikanen vilkuttaa heipat reippaasti ja neiti pussaa ja halii moikat.

ONNEKSI kummatkin näyttävät siis viihtyvän ja nämä kaksi ensimmäistä päivää on menneet todella hyvin.

On kiva kuunnella miten neiti kertoo päivistään innostuneesti ja esittelee uusia opittuja lauluja.

Ja että Poikanen alkaa hihkua jo portilla tietäen minne mennään.

Helpottaa paljon omaa huolta lasten pärjäämisestä.

Lapset aloittaa aamunsa hoidossa aamupalalla yhdessä. Onkin niin kiva että saavat hetken olla samassa "ryhmässä" leikkien ja syöden ennen kuin isommat siirtyvät omaansa. Luulen että jos takapakkia hoitoon jäämisen kanssa joskus tulee niin tuo yhteinen aamuhetki tulee helpottamaan kyllä sitä.

Ainoa asia mitä neiti on miettinyt ja pohdiskellut on se että kun kesällä vietti muutaman hoitopäivän varahoidossa tämän tarhan "pääosastolla" niin että miksei hän nytkin pääse samaan paikkaan ja samalle pihalle leikkimään. Ja varsinkin kun yhdessä ryhmässä on neidin vanha hoitoystävä perhepäivähoitajalta.

Onkin kyllä harmillista että piha on jaettu aidalla sillä tuon "pääosaston" pihalla on paljon enemmän virikkeitä lapsille. Mutta todellakin harmillista tästä tekee juurikin tuo vanha ystävä aidan toisella puolen.

Siinä ne tytöt notkuivat yksi tutustumispäivä aidan nokassa puolin ja toisin ja suunnittelivat yhteisiä leikkejä.

Oli hieman ilkeä äiti-olo kun piti kertomaan ettei se nyt onnistu.

Itselläni töihinpaluu on sujunut myöskin hyvin. Olen työskennellyt paikassa aiemminkin joten työkaverit ja ympäristö on tuttu. Välillä on tuntunut jopa siltä kuin ei olisi poissa ollutkaan!

Onhan siellä toki paljon tapahtunut ja heti eilen koulutettiin uutta ohjelmaa koko henkilökunnalle ja otettiin samalla uusi järjestelmä käyttöön. Joten onhan sitä saanut olla hieman hoo-moilasenakin.

Äkkiä on nämä ekat päivät mennyt ja tosiaan sitä intoa ja energiaa on töissä ollessa mutta illat onkin sitten aika naattina. Aéonista sen myös huomaa ja häntä onkin saanut laittaa puolisen tuntia aiemmin jo nukkumaankin.

Mutta nyt, puhti ja jutut loppui, iltapala odottelee ja sitten sänky, zzzzzz