- Ns. vapaapäivä -

Meillä on ollut tässä kuussa sen verran menoja joka suuntaan että neidin 10 hoitopäivää on jääneet tähän loppukuuhun käytettäväksi. Tuntuu oudolta jo toisena hoitopäivänä että ollaan vain kaksistaan kotosalla Pikkumiehen kanssa. Koiratkin jäivät mökille ja ovat nekin poissa lomailemassa nyt pari viikkoa.

Eli tämä on kuin lomaa myös minulle. Poikanen nukkuu edelleen suurimman osan päivästä. Hereillä olo aikanaan selvästi kyllä haluaa jo enemmän seuraa ja juttukaveria, mutta aika helppo vauveli on kyllä.

Sanoisinpa muuten että eilen vilautti ihka ensimmäisen hymynsä! Aivan ihana pieni tuhisi ja puhisi minun sylissä ja suurilla silmillään katseli minuun ja väläytti aurinkoisen ensihymynsä. Oih, tämän mamman sydän suli sillä sekunnilla voitte arvata!

Tämän päivän olen viettänyt ihan vain ollen. Neiti aamulla hoitoon -> Kaupungille katselemaan lastenvaatteita ja kirpputoria -> Kotiin lounaalle -> Netti selailua -> Pyykkäämistä -> Poikasen viihdyttämistä ja tisuttelua. Tähän asti mennyt siis oikein verkkaisasti tämä mukavan viileä- ja raikaspäivä.

Olen alkanut hieman miettimään mitä suuhuni laitan. En ole niinkään millään dietillä vaan yritän vain muistaa että kaikkea roskaa ei tarvitse syödä ja kohtuudella pyrkiä herkkuja maistelemaan. Mitään totaali kieltäytymistä en ole siis herkuja kohtaan asettanut, se olisi minulle liian kova paikka ;) sellainen namihiiri kun olen. Suurin muutos ruokavalioon on ollut se että peruna, pasta ja riisi on jäänyt pois. Salaattia/vihanneksia lihan seuraksi. Jonkin tasoista karppamista siis.

Nythän Poikasen syntymästä on kulunut reilu 1kk ja tällä hetkellä painan 64kg. Lähtöpaino ennen synnytystä oli 63kg joten kilo on extraa. Jos nyt jotain tavoitetta laittaisi itselleen niin haluaisin päästä takaisin 59kg joka oli lähtöpainoni ennen Adéan odotusta. Sen verran painoin monen monta vuotta ennen lapsia ja siinä viihdyin/pysyin hyvin jos niin voi sanoa. Toisaalta, painoa tärkeämpänä pidän sitä että saisin kroppani kiinteämmäksi taas. Vatsa ja reidet varsinkin. Tällä hetkellä kuntoilu puoli ei ole vain vielä ottanut tulta alleen kunnolla. Kerran viikossa käyn vasta jumpassa mutta haluaisin päästä kolmeen kertaan. Lisäksi mitä nyt kävelylenkkejä koirien ja Poikasen kanssa tulee tehtyä. Nyt pitäisi vaan kunnolla asennoitua että: Ulos Ylös ja Lenkille!

*****

Mutta nyt muutamaan aleostokseen: 

Benettonin kaunis valkoharmaa mekko löytyi 10€ alerekistä ja pääsi meille. Niin sievä ja keveä, ensi kesää ajatellen. Kyllä tuota jo nyt pystyy käyttämään jos laittaa topin alle niin kaula-aukko ei jää liian avonaiseksi.

Toisena ihanaisena on Legon tunikka. Tuo on koossa 116cm! mutta käy mekkona Adéalle loistavasti jo nyt. Toivon tälle piiitkää käyttöaikaa neidille siis. Niin kaunis päällä ja tätä olinkin jo kaupassa hipelöinyt moneen moneen kertaan mutta normihinnalla en raaskinut ostaa. Nyt se on meillä!

Ja lisäksi olin monesti jo tässä alkukesästä harmitellut neidiltä puuttuvaksi kivoja tyttömäisiä pihasandaaleja. No nekin löytyi meitin kylän aleista. Nuo on Superfitin. Ihana marjapuuron väri ja aavistus helmiäistä ja johan myivät itsensä nekin meitin neidille.

Muuta alemarkkinoilta ei olekkaan meille eksynyt. Tarvetta olisi kyllä uudelle ulkoilutakille syksyyn, mutta sellaista ei löytynyt tästä meidän kylän lastenvaateliikkeestä. Housut meillä on tummansinisenä joten joku väriin sopiva on hakusessa. Katsellaan.

Kirpputorillakin on tullut käytyä kyllä joka viikko mutta mitään ei oikein tahdo löytyä. Taas sellainen vaihe näköjään meneillään. Mutta tänään löytyi sentään pieni ilonaihe. Nimittäin tuo yllä näkyvä Benettonin pikeepaita Poikaselle. Söpöinen ja ihan on käyttämättömän näköinen, 2,90€.

Kuvanmukaisesti tällä hetkellä = Poikanen päiväunillaan.

- Kesää aina vain -

Ihanaa ihanaa, mahtavia ilmoja on pidellyt.

Edelliseen postaukseen palatakseni niin edelleen täällä pohditaan että mikä olisi meille paras vaihtoehto liikkumiselle. Tuplarattaat, kantoreppu, seisomalauta vaiko neidin omat jalat ;)  Puuh paah, musta tuntuu että rattaita ei nyt tosiaan tarvita vaan joku "kevyempi" vaihtoehto. Nyt kun neiti on varahoitopaikassaan tässä ihan meidän lähellä niin voin rauhassa hieman mietiskellä näitä vielä kun välitöntä tarvetta ei ole. Kiitokset kaikille kommenteista ja kokemuksista!

Muutamiin kesäisiin kuviin: Hangossa

- Kokemuksia sisarusrattaista? -

Z-Line Jule twin

Olisiko jollakulla kertoa näistä käyttökokemuksia. Plussat ja miinukset.

Ajattelin että me ei tarvittaisi sisarusrattaita. Että ensin katsottaisiin miten sujuu kun neiti kävelee vaunujen vierellä. Taikka jos hankkisi kantorepun pienelle sellaisiin tilanteisiin joissa pitäisi saada neiti vaunuihin istumaan. Seisomalaudan en usko sopivan meille. Välillä kun potkii vaunuja työntäessä muutenkin jo rengasakseliin.

Adéa kävelee ihan reippaasti ja jaksaa aika hyvin. Siinä saa vain olla niin äärettömän tarkkaavaisena koko ajan itse. Aika usein minulla kulkee myös kaksi koiraa mukana joten extrasilmiä saisi olla parit. Puhumattakaan siitä että matkantekohan kestää julmetun pitkään kun neidin pitää pysähtyä tutkimaan milloin mitäkin kiinnostavaa.

Tänään käytiin hieman katselemassa mitä vaihtoehtoja on tarjolla ja nämä Z-Linen rattaat nähtiinkin livenä. Vaikuttivat yllättävän mukavilta ja laadukkailta. Tukevat ja vankat. Ei mitkään "helisevät rimpulat" vaikka hinta on omasta mielestä suht edullinen, 299€. Tuolta yllä olevasta linkistä pääset lukemaan lisää rattaiden ominaisuuksista.

Työnneltiin myös Baby Jogger City Minejä mutta näissä hinta on turhan korkea. Muutenkin miinuksia oli mm. työntöaisan säätömahdollisuuden puuttuminen, säädettävä jalkatuki puuttui myös ja selkänojat tuntuivat heppoisilta säätöineen. Huonot säädöt siispä ;) Plussaa saa erillisistä kuomuista jotka sai vedettyä kunnolla suojaksi. Sekä tosi näppärästä kokoontaitto mekanismista. Muutenkin tuntui kyllä hyvältä työnnettäessä. 

Yritän tässä nyt pohtia että tarvitaanko me todellakin sisarusrattaita? Adéa täyttää tämän kuun lopulla 3-vuotta ja Poikanen on reilu 1kk.

Kokemuksia kehiin niin rattaista kuin muutenkin tuplilla liikkumisesta kaivataan kiitos.

- Omat Rakkaat -

Neiti on Mummun ja Mofan kanssa reissussa. Maanantaina kävivät Korkeasaaressa eläimiä katsomassa. Soitin siinä päivän aikana heille ja vaihdoin pari sanaa neidin kanssa. Sain kuulla että siellä on sellaisia Hirviöitä :)

Tiistaina heitin matka sitten jatkui kun lähtivät asuntovaunuilemaan. On kyllä kummallista olla kotosalla ilman neitiä. Kovin rauhallista ja hiljaista. Niin erilaista olla vain vauvan kanssa kaksistaan. Torstaina meitin tättähäärä sitten kotiutuu. Oma rakas. Sitä ennen piti hieman kuvaarkistoja kaivella ja lievittää ikävää näitä kuvia katsellen.

- Milloin mennään uimaan... -

...oli varmasti eniten kuultu kysymys meitin minilomalla Ikaallisten Kylpylässä. Oltiin kaksi yötä matkassa ja kylläpä vaan oli mukavaa!

Meillä tuli tässä vähän yllättäen hieman yhteistä lomaa koko perheen voimin kun isämies joutui jäämään sairaslomalle vihoittelevan polvensa takia. Piti käyttää tilaisuus hyväksi ja keksiä jokin sellainen miniloma meille jossa niinkään tarvinnut paljoa kävellä paikasta toiseen. No kylpyläloma tuli ekana mieleen -altaissa pulikointia, lempeitä aallokkoja, porealtaiden mukavaa kuplintaa ja leppoista yhdessä oloa. Takuuvarma valinta meidän neidinkin mieleen!

Hieman tietysti mietitytti että mitenkä poikasen kanssa kylpylässä pystyy rentoutumaan. Pääseekö sitä yhdessä ollenkaan uimaan ja saako vaunuja edes viedä allasosastolle. No, kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Meitin pikkuherrahan on nyt noin 1kk ikäinen ja aika lailla nukkuu-syö-nukkuu rytmillä elelee. Joten helppo seuralainen oli ja kyllähän ne vaunutkin sai altaille viedä kunhan renkaat suojasi. Allasosastolla oli hyvin tilaa parkkeerata vaunut aina muilta sivuun ja muutenkin siellä oli hyvä liikkua paikasta toiseen. Pystyttiin kaikki hyvin uiskentelemaan kun poikanen veteli sikeitä vaunuissa. Adéalla tosin oli aina niin vauhti päällä että kovin pitkiä hetkiä ei samoissa altaissa viihdytty.

Tulopäivän into neidillä oli sitä luokkaa että kun ensimmäisen kerran vesitropiikin altaille mentiin ja lasten vesimaailmaan päästiin tutustumaan niin -MuKkELiS MaKKeLiS- ja neidillä oli jo lääkärireissun vaatima haava leuan alla... Eli uinti iloa kesti valehtelematta ehkä noin 2-5minuuttia... Onneksi Ikaallisissa oli päivystävä lääkäri joten sinne ajeltiin ja saatiin neidin haava liimattua. Loppu ilta vietettiinkin sitten kylpylähotellin muuhun tarjontaan tutustuen. Lapsille oli mm. tosi kivannäköinen leikkihuone, jonne me ei tosin ehditty sitten millään kuin kurkkaamaan vain. Keila"hallikin" löytyi. Ruokaravintoloita oli kolme joista valita, kaikki testattiin ja kyllähän se ala carte vei voiton viimeisenä iltana. Oli kahvilaa ja tyylikästä baaria. Matkamuistomyymälää unohtamatta.

Seuraavana päivänä päästiinkin sitten jo uiskentelemaan. Ja voi sitä riemua! Nuo kellukkeet on aivan mahtijuttu, neidin pystyi ottamaan syviin altaisiin mukaan ja hienosti harjoitteli uimista niiden kanssa. Adéahan on vauvasta asti tottunut veteen ja tykkää kyllä hurjasti kaikesta mikä vaan liittyy pulikoimiseen. Ei tarvitse kahta kertaa sanoa että uikkari päälle ja menoksi kun neiti jo on ovella odottamassa lähtöä. Edellispäivän haaveri muistui mieleen sen verran että neiti päätti olla menemättä kilpikonnan kyytiin jonka luona liukastui. Hyvä niin, noo kyllä tuon menoa kuitenkin sai aika ajoin hieman hiljennellä.

Ti-Ti Nallen talo oli ihan kävely etäisyydellä kylpylästä joten siellä tietenkin käytiin ja sattuipa nallet juuri piipahtamaan ulkosalla kun oltiin pihassa. Siinä järjestettiin muutenkin kiva leikkihetki "sateenkaarikankaan" kanssa joten neiti pääsi leikkimään muiden lasten kanssa. Talossa kävimme vain kurkistamassa, kuuma oli ja paljon ihmisiä joten jätimme suosiolla väliin kierroksen sisällä. Nallejen tapaaminen ja leikki pihalla oli jo superkivaa neidistä ja tyytyväisenä saimmekin jatkaa matkaa takaisin kylpylän Rivéra Beachille.

Touhukas päivä takana mutta pikkumieskin jaksoi illemmalla kuikuilla hieman hotellihuoneessa ennenkuin lähdimme syömään.

Kotiinlähtöpäivänä meillä oli vielä uintiaikaa ja tottahan toki sen käytimme.

Superkiva miniloma meillä oli ja nyt on taas hieman akkuja saatu ladattua arkeen. Toivottavasti isämiehen polvikin sai levättyä itsensä taas työkuntoon.

- Tunnustettu -

Kiitän Inkaa, blogista Pompannappisilmä, tästä tunnustuksesta!

*hymyilen*

Olen tämän tunnustuksen kerran jo jakanut eteenpäin joten tällä kertaan en sitä tee.

- Keskikesän juhlaa -

Juu-u myönnettäköön heti alkuun että nämä kuvat ovat juhannukselta. Johan siitä on vierähtänyt aikaa mutta haluan laittaa nämä esille kuitenkin vielä.

Toiseksi haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista joita olette minulle/meille jättäneet pariin viimeiseen postiin. Kiitos kiitos ja kiitos vielä, ne saavat iloiseksi!

Ja kolmanneksi kerrottakkoon että eipä minulla oikeastaan mitään asiaa juuri nyt ole, tai oikeammin sanottuna pää lyö tyhjää kaiken ajatuksenjuoksun osalta juuri nyt. *haahaahaa* (tätä rataa). Onneksi meillä on pari päivää yhteistä lomaa koko perheellä tiedossa.

Mutta niihin kuviin, vietimme juhannuksen Anoppilan mökillä tähän tyyliin:

Iki-ihana Farmors Cafe, Högsårassa. Meillä tämä kuuluu pakolliseen kerran kesässä kohteisiin. Käymisen arvoinen paikka!

Poikanen otti koko juhannuksen aika lunkisti

Neitinen puolestaan touhotti kyllä sitäkin enemmän. Onneksi oli leikkiseuraa ja mooonta ylimääräistä vahtivaa silmäparia!

Kiitos Fammulle ja Onkkelille kivasta juhannus viikonlopusta!

- Miten kaikki menikään -

Heippa kaikille, täällä sitä ollaan kyllä, vaikka hiljaista onkin pidellyt.

Kello näyttää jo 23.09, poikanen on juuri syönyt ja saikin unesta heti kiinni makoisasti tuhisten tuolla pedissään. Minunkin olisi nyt viisainta mennä nukkumaan sillä seuraava herätys on siinä kahden aikaan. Se on minun yön ruokintavuoro ja välillä sitä on kyllä niin horroksessa että hyvä kun silmät auki saa. Tiedät varmaan sen tunteen kun on juuri nukahtanut kunnolla ja sitten joku herättää. Ihan pihalla hetken. Isukille osuu sopivasti sitten siitä seuraava vuoro kun heräilee töihin samoihin aikoihin. Kolmen tunnin rytmillä mennään siis aikalailla. Onneksi pikkumies nukahtaa näiden välillä aina mukavasti uudelleen eikä öisin ole tarvinnut turhia "kukkua".

Ajattelin tässä muistella poikasen syntymäpäivää lyhykäisesti, kiva hieman miettiä sitä päivää ja kirjata ylös tapahtumia.

To 9.6 menimme Jorvin äitipolille kontrolliin ensimmäistä kertaa. Olin saanut ajan sinne edellisenä päivänä. Olo oli superjännittynyt mutta päällimmäisenä oli toive siitä että pitäisivät minut vaan siellä ja laittaisivat synnytyksen käyntiin. Oli korkeaa verenpainetta, kalkkista istukkaa, vauva ei ollut kasvanut ja mitä vielä... No niin siinä sitten kävikin ja siinä vaiheessa kun lääkäri sen ääneen sanoi niin minulla heitti kyllä kaikki tunteet kuperkeikkaa mielessä sillä hetkellä. Siis ihanko totta? Ai kamala, apua. Hyvä juttu, ihanaa. Huippua.

Heti ryhtyivät toimeen äitipolilla, vauvan sydänkäyrää seurattiin ja minulle asetettiin katetri ballonkineen kypsyttelemään kohdunsuuta. Sieltä sitten siirsivät 7-kerrokseen synnyttäneiden osastolle odottelemaan ballonkin irtoamista. Tuossa alla hieman netistä napattua tietoa tästä ballonki-käynnistyksestä.

Ballonki-laajennussta käytetään ensisijaisesti, jos aiempi synnytystapa on ollut keisarileikkaus. Lääkäri ohjaa katetrin vauvan pään ja kohdunsuun väliin ja katetrin ballonki täytetään fysiologisella keittosuolaliuoksella ( 50 ml ).

Katetri teipataan äidin reiteen ja sitä vedetään 1-2 kertaa tunnissa. Tällä tavalla pyritään kypsyttelemään kohdunsuuta mahdollista kalvojen puhkaisua varten. Synnyttäjä voi mennä myös kotiin katetrin kanssa, jolloin katetriin ei kohdisteta vetoa. Jokainen tapaus arvioidaan erikseen.

Pe 10.6 alkoi ihan mukavasti, yön aikana ei ollut tapahtunut vielä mitään ballonkin suhteen ja ihan normi seurantaa verenpaineen ja vauvan sydänkäyrän kanssa tehtiin. Jonkin verran oli supistuksia, enimmäkseen kivuttomia, jotka ei häirinnyt mitenkään. Sama lääkäri joka minulla oli ollut to äitipolilla sattui olemaan kierrolla osastolla pe, olikin mukavaa saada asioida saman lääkärin kanssa. Kurkistus alas ja hups, sieltähän se irtosi se ballonki siinä 11 aikoihin aamupäivästä. Eli siinä vaiheessa kohdunsuu oli auki n.3cm. Eipä muuta kuin päivää/aikaa kuluttamaan. Kehoittivat liikkumaan ja lähdettiinkin kävelylle ja siitäpä ne kivuliaat ja säännölliset supistukset sitten alkoi.

Synnytysosastolle lähdettiin sitten jossakin vaiheessa, 13.30-14, ja kalvot puhkaistiin hieman yli kaksi iltapäivällä. Supistuksia, ilokaasua, supistuksia, ilokaasua. Jaa-a, ei minulle ainakaan ollut apua tuosta kaasuttelusta lainkaan, ei tullut ilohiprakkaa eikä pahaa oloa. Kummastakin olotilasta olin lukenut/kuullut ennakkoon. Välillä kätilö kurkisti kohdunsuun tilannetta vain todetakseen aina että 3cm auki. Dääm. Tippaa kehiin ja supistukset tihenivät ja voimistuivat. Olo oli kivusta johtuen aika "vetelä" ja olinkin aika väsähtänyt. Pystyin vain sängyllä kyljelläni vastaanottamaan supistukset ja jossakin vaiheessa kätilö tarjosi sokeriliuosta suoneen ja siitä olokin hieman parani. No, sitten alkoi kivun sietokyky täyttymään ja piti alkaa miettimään seuraavaa lievitystä. Lääkäriä paikalle ja piikkiä kohdunsuulle, parakervikaali puudutusta kehiin kiitos! Tämäpä otti ja tehosi toispuoleisesti kohdunsuulla ja supistukset siis helpottuivat puoliksi. Kovin pitkää iloa noista puudutteista ei ollut ja seuraavaksi olin jo pyytämässä epiduraalia. Kohdunsuu oli vieläkin vain sen 3cm auki ja kätilö saikin keskustella lääkärin kanssa josko sitä vielä kannattaa antaa kun saattaa pitkittää vain koko synnytystä. Olo oli aika lohduton siinä vaiheessa. Ajattelin että tässä menee ikä ja terveys ennenkuin päästään ponnistamaan asti!

Kerrottakoon muuten tähän väliin että kultarakkaani vietti koko minun "kärvistely aikani" mukavasti viereisellä divaanilla päikkäreitä vetäen, musiikki korvissa pauhaten. Täysin tietämättömänä käyneistä lääkäreistä sun muista. *HahHahHaa* ja se oli täysin OK! En nimittäin sietänyt mitään paijailuja taikka kädestä pitelyä. Epiduraalin aikaan taisi sitten heräillä ja sen jälkeen ei sitten nukuttukaan.

Eli sain sitten epiduraalin, luojan kiitos!, ja sen jälkeen sain nauttia ehkä noin puolisentuntia suhteellisen mukavasta olosta. Siitä supistukset kuitenkin taas voimistui yllättävän äkkiä ja voimakkaasti ja olinkin taas anomassa hieman hämilläni lisää puudutetta kätilöltä. Mutta kappas vaan sen puolentunnin aikana olikin kohdunsuu avautunut täysin ponnistusvalmiiksi! Kätilö siinä sitten ilmoitteli vaan että nyt ei enään mitään puudutteita lisäillä vaan nyt saat ponnistaa vauvan maailmaan. Hieman oli epätodellinen olo siinä vaiheessa. Mutta eipä siinä auttanut kauvaa ihmetellä kun jo seuraava supistus tuli ja ei kuin ponnistamaan.

20minuuttia siitä niin meidän pieni poikanen olikin jo maailmassa! Voi KultaPieni ihan uskomatonta. Se hetki oli jotain aivan ihmeellistä kun vauva syntyi. Iloa, itkua, hämmennystä, rakkautta, huolta, helpotusta ja vaikka ja mitä samaan aikaan. Kun tuon pienen nyytin sitten sai hetimiten tuohon rinnanpäälle niin pystyi huokaisemaan ja rauhoittumaan. Sai katsoa ja koskea, ihmetellä ja ihastella. Siinä hän nyt oli. Meidän poika, toinen lapsemme. Mikään ei olisi voinut olla paremmin sillä hetkellä.

^ Poikanen: klo19.40, 2775g, 48cm

Sairaalassa oltiin neljä päivää syntymän jälkeen. Poikasen painonnousua seurailtiin, sokeriarvoja tarkkailtiin ja  imetyksen käynnistyksessä auteltiin. Tiistaina 14.6 päästiin sitten vihdoin kotiutumaan. Tuntui niin ihanalta pukea vauvalle omat vaatteet ja "pakata" autoistuimeen ja suunnata kohti kotia sekä toista kullannuppua, Adéaa. Neiti tuntui heti niin isolta tytöltä, kuin olisi ehtinyt kasvamaan valtavasti muutamassa päivässä. Oli heti minussa kiinni ja selvästi oli kaivannut sentään vähän vaikka hauskaa olikin ollut mummun, fammun ja muorin hoivissa. Oli ihanaa olla kotona taas. Koko perhe.

- Poikanen... -

- ... syntyi 10.päivä, aurinkoisena perjantai iltana -

- Kello löi 19.40 kun hänet saimme elämäämme -

- Pieni kultahippunen, painaen 2775g ja ollen 48cm pitkä -

Tulen ja kerron lisää, ...tässä joku päivä. Vauvan elämää, sitä täällä nyt elellään.