- Vanhat kuulumiset -

16.10.2009
Muskarista vielä, olen nyt pari kertaa itse ollut neidin kanssa musisoimassa ja kyllä on hänen vaikeaa pysytellä paikoillaan... Mielellään juoksentelee muiden luokse tai muuten vain seikkailee ja virnuilee. Ihan kivaa on ollut, välillä joskus malttaa hyvinkin istua ja ihmetellä lauluja ja esityksiä. Vauvauinnissakin olemme edelleen käyneet. Ja se on kyllä niin Adéan juttu että. Kun laskeudutaan veteen niin ilme jo ihan kirkastuu ja vetää henkeä ja innostuu. Polskuttelee, sukeltelee, "hyppää" veteen ja leikkii todella mielellään.
Ilmat ne vain kylmenee, villapuku on kaivettu neidille käyttöön. La ollaan lähdössä talvihaalarin ostoretkelle. Uusi autoistuinkin on hankintalistalla ja talvikengät. Nyt talvea kohti kun mennään niin huomaa hyvin että kaikenmoista tarvitsee neidille. Lämmintä vaatetta siis, haalaria, hanskaa, pipoa, sukkaa, villapukua ja kenkää. Kaikenlaista.
Neiti on pysynyt hämmästyttävän terveenä koko pienen ikänsä. Yksi kunnon flunssa on ollut nuhineen ja kuumeineen. Sitten pari kertaa kuumeilua. Siinä se... Ystävien lasten sairastelua kun joskus kuuntelee niin saa kyllä olla todella onnellinen että tämä neiti on säästynyt pöpöiltä.

18.9.2009
Adéan ensimmäinen muskari on nyt siis koettu! Olin itse siellä mukana puolisen tuntia katselemassa ennen Myyn agitreeneihin lähtöä ja kovin hauskalta vaikuttaa. Neiti oli tutustumislaulun ajan kovin ihmeissään kitaransoitosta ja laulusta ja istuikin aikalailla paikoillaan. Mutta sitten olisikin halunnut jo päästä seikkailemaan ympäriinsä. Aivan ihanaa on kyllä huomata että neiti on äärettömän kiinnostunut toisista ihmisistä eritoten juuri lapsista. Menee rohkeasti luokse ja vaikka aikuisen syliinkin ihan pyrkii. Seuraavaa kertaa odotellessa. Kiitos vielä Fammulle että ryhtyi tähän neidin kanssa!

6.9.2009
Non niin asioilla on tapana järjestyä! Eli Fammu se lähtee Adéan kanssa musisoimaan muskariin 14päivä alkaen! La käytiin piiitkästä aikaan vauvauinnissa. Adéa oli ihan haltioissaan kun laskeuduttiin veteen. Alkoi hetimiten loiskutella ja oli niin innoisaan että! Monta uutta uimaria tavattiin mutta oli joukossa vielä tuttujakin. Sukeltamisen neiti oli kyllä unohtanut, aukaisi suunsa aina suurimmilleen kun vesirajaan mentiin... Kerran sukellettiin ja väärään kurkkuunhan se vesi joutui. Mutta eipä neiti siitä ollut moksiskaan vaan pulikoiminen jatkui. Uimapatjan reunalta sitten hypeltiin monta monta kertaa altaaseen ja se oli kivaa se.

4.9.2009
Neuvola kuulumisia 24.8:
Mittoja: Paino 8920gr, Pituus 75,9cm
Tänää käytiin saamassa rokote kun viime neuvolakäynnillä oli vielä hiukan nuhaa niin eivät pistäneet. Pieni itku tuli mutta tutti ja riepu sai neidin äkkiä rauhoittumaan. Huomenna päästään myöskin aloittamaan Syksyn vauvauinti jota kovasti odotellaankin! Kaksi jäänyt jo väliin eli nyt onkin jo aika päästä pulikoimaan!
Adéalla on myös alkamassa toinen mukava harrastus, nimittäin Muskari! 14 päivä alkaa musisointi, mutta, minä en valitettavasti pääse mukaan näille tunneille... Harmitus! Myyn agility osuu nimittäin samalle päivälle ja muskari loppuu 15minuuttia ennen agin alkua joten ei ehdi siinä ajassa Lohjalle ajelemaan. Osculla riippuisi taas ehtiminen aina siitä että missä on milloinkin töissä. Mutta mutta katsotaan nyt sitten että kuka Adéan kanssa menisi musisoimaan!? Toivottavasti joku sopiva löytyy.
Laitan tähän nyt pari kuvastakuvaa neidin 1-vuotiskuvauksesta. Kuvat on ottanut Studia FotoGrafia, Arja Järvilehto
Todellisuudessa kuvat ovat huippulaadukkaita, ei tälläisiä sumeita kuin tässä. Nämä tässä on tosiaan kuvastakuvia. Mutta eikö olekkin mielettömän kauniita! Kaikki Kiitos valokuvaaja Arja Järvilehdolle!

21.8.2009
Taas kerran voi todeta että miten tämä aika kiitää...! Adéan 1-vuotis synttärit olivat todellakin onnistuneet juhlat ja aurinko paistoi lämpimästi koko päivän! Neidillä oli hauskaa ja paljon hienoja lahjoja sai. 1-vuotis valokuvauksessakin kävimme, koevedoksia on nyt tullut selailtua ja mikä valinnan vaikeus kun on niin monta todella hyvää kuvaa! Ensimmäisen tilauksen olen jo tehnyt ja saatiin juuri kotiin nämä ensimmäiset kuvat siis. Voi että miten kauniita! Kuvauksessa kävimme siis Tammisaaressa Foto-Par nimisessä liikkessä. Samalla kuvattiin meitin koko perhe koirineen, huh, kaikinpuolin meni todella hyvin!
Pikkuneiti on ollut nyt pari päivää kipeänä. Nuhaa ja kuumetta. 38,4' ollut korkeimmillaan. Tänään aamusta ei vielä kuume ollut ainakaan vielä noussut mutta seuraillaan. Kovin on tukkoinen eikä millään saisi pyyhkiä nenää. Saatikka sitten sellaisella "niistimellä" imaista nenää tyhjäksi, se on Adéan mielestä inhoittavaa ja huutohan siitä seuraa aina... Pikku ressukka. Yllättävän hyvin on yönsä kuitenkin nukkunut (koputtaa puuta).
Tänä la olisi vauvauintikin alkanut taas tauon jälkeen. Mutta meitin on kyllä viisainta jättää ensimmäinen kerta väliin jottei mennä ja tartuteta muita lapsosia saatikka pahenneta entisestään neidin omaa oloa. Ensi la toivottavasti sitten päästään aloittamaan pulikointi.
1-vuotis neuvolakin meillä on ensi ma. Jännä nähdä miten on neiti kasvanut kahdessa kk. Siitä lisää sitten.

25.7.2009 ADÉA TÄYTTÄÄ 1-VUOTTA!
Onnittelut Meitin Rakkaalle Tyttärellemme!

26.6.2009 Kesää!
Adéalla oli eilen 11kk päivä! Kasvaa kasvaa. Juhannus oli ja meni, me olimme Fammun ja Onkkelin vieraina Kasnäsin mökillä. Ja samaan suuntaan suunnistamme tänäkin viikonloppuna. Ihanaa kun ovat kaunista ilmaakin luvanneet!

11.6.2009 Suunnitelmia
Adéan 1-vuotis syntymäpäiviin liittyen nimittäin... Ajatelkaa että neiti täyttää jo 1-vuotta! Oh hoh.

5.6.2009
Neuvolassa käytiin 28.5 ja tässä mittoja:
Mittoja: Paino 8320gr, Pituus 71,6cm
Hyvin kasvaa omalla käyrällään!
Seisomista ja ensimmäisiä askeleita opetallaan joka päivä! Ostin kirpparilta brion kärryn joka edes auttaa kävelyyn oppimista. Ei että olisi mikään kiirus vielä!
Kesä lähenee kovaa vauhtia ja neidille olenkin käynyt ostelemassa kesätamineita! Ihania t-paitoja ja ohuita pöksyjä löytyi! Kesähattu pitäisi vielä hankkia. Joku sellainen lierihattu joka suojaisi hiukan niskaakin! Vaikeaa löytää oikean kokoista...
Adéa pääsi ensimmäistä kertaa tapaamaan pikkuserkkujaankin tässä taannoin Oscun serkun yo-juhlissa. Oli mahdottoman hauskaa tutustua sukulais lapsiin.

27.5.2009
Äitiysvapaani viimeinen päivä on tänään... Adéa on täyttänyt 10kk ja harjoittelee seisomista itsekseen!

22.5.2009 Huh hei!
Jestas sentään Adéan täyttää kolmen päivän päästä jo 10kk! Ajatella! Ja ajatella että itse olen ollut kotosalla jo melkein vuoden päivät! Oi joi. Ensi viikko tuo siis mukanaan 10kk neuvolankin, on se vaan hauskaa seurailla tytön kasvua.
Nyt ei kyllä ole muuta sen kummempaa kerrottavaa joten hips hei ja kuullaan taas!
6.5.2009 Toukokuu touhukas
Vappua me vietettiin erään ystäväperheen luona. Lapsia oli vapunriehassa mukana Adéa, Ronja, Nico ja Wilma. Hauskaa oli ja loppujenlopuksi uni maittoi kaikille lapsosille ja vanhempien vapaa alkoi.
Vappu viikonlopun sunnuntaina Vaari ja Annekin tulivat Salosta vierailulle. Adéa ei vierastanut laisinkaan vaikka viimekerrasta olikin jo kulunut aikaa. Olipa kiva nähdä heitäkin!
Tuosta vapaasta tulikin mieleeni että oma äitiysvapaani alkaa olemaan lopuillaan. Tämän kuun loppuun vielä ja sitten työttömäksi. Toivon että työttömänä saisin kesän ollakkin... Katsotaan miten käy. Saisi Adéan kanssa vielä olla kotosalla ja neiti kasvaa ennen hoitoa. Täytyykin ottaa selville jo kuitenkin hiukan näitä hoitopaikkasysteemejä...
Ajatella että neiti on jo 9kk ikäinen! Hurjan äkkiä tämä aika on kyllä mennyt. Nyt jo kovaa lattialla kiitävä neiti nousee jokapaikkaan ylös. Seistä pitää. Pikkuhiljakseen on myös tullut hiukan uhkarohkeaa seisomista kun yhdellä kädellä pitää vain tukea pitää. Toinen hammaskin kovasti pukkaa näkyviin.
Lastenkutsuillakin ollaan taas tässä välissä käyty kun Ronja neiti täytti 2-vuotta 3.5. Tärkeitä tapahtumia Adéalle ja parien lastenkutsujen jälkeen olet alkanut hiukan jo ajattelemaan Adéan tulevaa 1-vuotis juhlaa.... No, sinne on kuitenkin vielä aikaa mutta pienesti saa sentään suunnitella. Tiiän että sitten loppujenlopuksi juhla tulee kuitenkin ykskaks vastaan ja sitten on kiire saada kaikki valmiiksi.
Edellisessä kirjailuissani kerroin matkarattaista, no, nyt meillä sitten tosiaan on ne Gessleinit. Ja ne onkin olleet ihan hyvät. Yksi huono juttu on tosin että aurinkolippa tai siis kuomu voisi olla säädettävissä hiukan enemmän alaspäin kun jos aurinko paistaa niin suoraan paistaa kyllä lapsen päälle... Saa viritellä itse riepusysteemejä suojaksi. Saisikohan niihin muuten lisäosana jonkin lisälipan... Pitääkin katsella.

28.4.2009 Lastenkutsut sun muuta
Adéan ystävän Linn:n synttärikutsut olivat ja menivät. Paljon lapsosia oli paikalla ja Adéa oli mielissään ympärillä tapahtui. Sillä tavalla on kyllä herkkis että jos joku hiukan ottaa kiinni hänestä tai vahingossa tuuppaa hiukan niin heti maristiin. Mutta pääosin oli innoissaan ja seuraili tarkkaan isompien puuhia.
Tässä välissä ollaan myös keritty käymään ratasostoksilla. Eli kevyemmät city-rattaat ostattiin neidille. No... takaisin liikkeeseen ne viedään tänään... Jaa miksi, no, Ronja joka juuri täyttää kaksi sai testata niitä ja hällä otti pää kiinni kuomuun "kattoon" siis. Joopa juu kävinpä vielä testaamassa Aaronilla rattaat joka siis on jo hiukan reilu kaksi vuotias ja sama juttu pää kiinni katossa... Rattaiden omassa oppaassa kerrotaan että rattaat käyvät jopa nelivuotiaalle kunhan paino pysyy kuitenkin n.17kg. Että silleen, Bugaboon Bee rattaat eivät todellakaan olleet halvat joten eipä huvita taas n.vuoden päästä mennä ratasostoksille kun Adéa mahdollisesti olisi myös pää kiinni katossa istuessaan rattaissa. Blaah... äly hienot rattaat mutta ei voi mitään. Saatiin onneksi sentään liikkeen kanssa sovittua vaihdosta toisiin. Katsotaan nyt sitten mitkä loppujenlopuksi otetaan. Luultavasti samanmerkkiset kuin vaunutkin ovat eli Gesslein.
Adéa on ollut myös kipeänä, kuumeessä ja pikku flunssassa. Toinen hammaskin tekee tuloaan joten kuumeilu saattoi siitäkin syystä nousta korkeaksi. Korkeimmillaan 39astetta. Mutta nyt jo mennään terveenä ja terhakkaana.

17.4.2009 Adéa kasvaa
Neuvola kuulumisia heti alkuun.
Mittoja: Paino 7920gr, Pituus 68,5cm
Neuvolassa käytiin lääkärissä tänään tosiaan. Ihan perustarkastus ja kaikki hyvin. Ma meillä on sitten sydänkardiologi Tammisaaren sairaalassa.
Neiti nukkuu juuri, eilen oli hiukan kuumetta, 38,3 astetta. Mitä luultavimmin johtunee tulevasta hampaasta. Ensimmäinen alaetuhammashan on jo tullut ja nyt näyttäisi siltä että viereen alkaisi toinen pukkaamaan itseään. Tänään ei kuumetta ole ollut.
Mitäs muuta meille, eipä kummempia tällä kertaan. Illalla mennään saunomaan fammulandiaan. Ai niin ja nyt kun muistan niin Onnitellaan 1v. tänään täyttävää Linn ystäväistä! Su mennään juhlistamaan hänen päiväänsä.
Kuulumisiin!

14.4.2009 Mitä neiti osaakaan?
Nyt olemme asuneet omassa kodissa jo kaksi viikkoa! Adéa on nukkunut alusta asti omassa huoneessaan ja unen laatu on ilmeisesti parantunut! Rauhassa toisten tuhinoilta kun saa nukkua niin herää 6-7 aikoihin aamulla. Luulenpa että itsekkin on saanut paremmat unet kun ei ole neidin tuhinoita seuraillut. Eli hyvä juttu.
Fammulandia kk aikana Adéa oppi kaikenmoista uutta! Ryömimisestä opittiin konttaamaan ja konttaamisesta opittiin seisomaan tukea vasten. Kävelemään ei vielä sentään ole lähtenyt. Ja seisomiseen tarvitaan vielä tosiaan vakaa tuki. Aina ei Adéa tuki valinnat ole niin oivallisia joten voitte arvata että mukkelis makkelis mennään useasti. Kolina käy ja silloin tällöin itku perään. Mutta aikas reipas tuo neiti kyllä on nousemaan uudelleen pystyyn ja olemaan välittämättä pienistä kolhuista.
Ylös nousemisen takia on nyt myös neidin sängyn pohja laskettu alimmilleen jottei laidan yli lähde kiipeämään... Voi että neiti on jo iso! Ruokakin on jo kovin kokkareista, johan neidillä on nääs yksi hammas esillä! Sekin tuli tuossa 7-8kk aikana. Nyt kun asutaan täällä uudessa kodissa niin meillä ei ole vielä pakastinta joten neiti on saanut tutustua purkkiruuan ihmeelliseen maailmaan. Ja niin äitikin. On kyllä maistunut hyvin neidille valmiit muonat ja onhan tuo helppoa... Purkkeja kertyy vain ihan tuhottomasti ja meillä ollaankin ryhdytty kierrättämään oikein olan takaa!
Perjantaina Adéalla on 8kk neuvola, jännä nähdä miten on kasvanut.
Aivan todella kivaa että olette ahkeria ja jätätte meille tervehdyksiä vieraskirjaan! On niin kiva huomata että Adéan touhuja ja kasvua seuraillaan. Tämä on juuri teitä varten!

27.3.2009 Pilkullista
Adéan kipuilu on vauvarokkoa eli kolmen päivän kuumetta. Viruksen aiheuttama lievä lastensairaus johon voi sairastua vain kerran. Onpahan nyt jokin sairastettu pois. Eilen ei kuumetta enään ollut mutta tänään aamulla kun mittasin niin mittari näytti 37,2 astetta... Joten huominen vauvauinti kuvauksineen jää nyt kyllä mitä todennäköisimmin väliin. Blaah!

24.3.2009 Kipuilua
Ihan pikainen kuulumisten kirjailu. Kuulen jo itkuhälyttimen kautta miten neiti alkaa heräilemään päiväuniltaan.
Adéalle nousi eilen kuume. Illalla oli 38.7 astetta ja nyt tänään tässä aamupäivällä 38.3. Pientä nuhaa on myös. Aikas pirteä tyttönen on mutta kyllä sen silmistä huomaa että toinen on kipeä. Pikkuinen.
Kk lähenee loppuaan ja kohta päästään muuttamaan taas! Omaa kotia kaipaa jo, tai lähinnä omia tavaroita ympärille ja omia rutiineja kotosalla.
6.4 meillä on sydänkardiologille aika täällä Tammisaaren sairaalalla. Toivotaan että kaikki on hyvin.
Jaa, eipä tuo neiti tainnutkaan herätä vielä.
Vauvauinnissa ollaan kovasti harjoiteltu sukeltamista ja hyvin se on mennytkin. Meillä olisi ensi la valokuvaus uimahallilla joten toivotaan että Adéa tervehtyy siihen mennessä! Olisi hauska saada neidistä sukelluskuva muistoksi! Mutta katsellaan miten tiukassa kuumeilu istuu neidissä. Viime uintikerralla oli Fammu mukana.
Kovasti neiti kasvaa. Vaatekoko on tällähetkellä 74-80cm riippuen hiukan merkistä ja muodosta. Konttausta harjoitellaan joka päivä ja ryömimen on melkein jo unohdettu kun aina pitää heti nousta polvilleen. Kädet ja jalat vielä totuttelee yhteistyöhön mutta ei tässä enään varmasti kauaa mene kun tuo pikku koppakuoriainen jo kiitää täällä paikasta toiseen! AP koppa, koppakuoriainen, koppa, koppa, koppa, koppa, koppakuoriainen!
Adéa tykkää myös kuunnella lauluja. Hämähämähäkki on todella kiva kun vielä esittää sen käsillä hälle samalla kun laulaa. Lopuksi neiti usein naurahtaa.
Nyt kuuluu itkuhälyttimestä hiljaista pölinää, joten hips hei!

8.3.2009 Kaikenmoista
Hups keikkaan, kokonainen kk on vierähtänyt viime päivityksestä! Oi miten aika menee. Juu mutta kaikenmoista onkin tähän kk mahtunut.
Ihan ensimmäiseksi niin Adéahan on täyttänyt 7kk ja sen tiimoilta neuvola kuulumisia.
Mittoja: Paino 7210gr, Pituus 67cm
Sairaalassa käytiin myös ihan rutiini lääkäri käynnillä. Kaikki on hyvin ja nyt seuranta sairaalan puolella loppuu kun on kasvu ollut tasaista ja hyvää. Lisäravinteet saadaan nyt myös jättää pois mutta kalkin saanti pitää tehostaa ekstra kalkilla. Nyt kun kiinteäruoka on lisääntynyt niin maidon juonti on taasen vähentynyt ja lääkäri laskeskeli että n.200ml pitäisi juoda päivässä enemmän. Joten kalkin saanti jää nyt hiukan vähille. On se vaan, kun jotain nippeliä ja nappelia saa pois niin uutta pitää tilalle. No, katsotaan nyt että annetaanko lisakalkki pillerin muodossa vaiko yritänkö lisäillä ruokaan esim. raejuustoa, maitoa ja välipaloille esim. jugurttia. Ja sitten pitänee vain yrittää enemmän tarjota maitoa.
Ollan myös muutettu, Fammulandiaan Tammisaareen. Kk täällä nyt asutaan ja nyt kun ensimmäinen viikko on takana niin hyvähän täällä on olla. Päivät tuntuu vain minusta hiukan pidenneen, onhan ne kun kesää kohden ollaan muutenkin menossa ;) , kun ei ole sillä tavalla touhuamista kuin mitä kotinurkissa olisi. Mutta luulenpa että tämä aika on äkkiä sitten loppujenlopuksi mennyt täällä. Adéa on innoissaan kun Fammun ja Onkkelin seurasta saa nauttia päivittäin eikä vain äidin ja iskän naamoja katsella :D Koirat on muuten myös varmasti innoissaa kun on uusia lenkki maastoja tutkittavaksi. 1.4 päästään uuteen kotiin sitten. Tai saas nähdä milloinka muutamme sisään kun ensin varmasti siivoillaan hiukan ja ehkäpä tavaroita järjestellään.
Eilen käytiin helssaamassa Adéan ystäviä Aaronia ja Adriania. Touhukkaat veljekset! Kivaa aina seurailla Adéaa muiden lasten kanssa.
Vauvauinti ollaan myös aloitettu! Se vasta on kivaa Adéan mielestä! Tykkää tosiaan ihan hurjasti ja selvästi nauttii polskinnasta. Ryhmässä jossa ollaan, joka la 8.30, on lapsosia 5kuukaudesta reiluun vuoden ikään asti. Ollaan käyty koko perheen voimalla ja pyritäänkin pitämään se niin. Muutto kerralla Oscua oli tuuraamassa Mummu polskinnassa, kivaa oli! Pitänee joku kerta ottaa kamera mukaan niin saatte nähdä meitin vesihirmun!
Aa, pakko vielä kertoa että sukellettu ollaan myös Adéan kanssa! Hyvin se on mennyt, hieman häkeltynyt on neiti kun noustaan pintaan taas mutta kertaakaan ei ole vielä pelästynyt veden alla menoa! Reipas!

8.2.2009 Synttäreillä
Tänään käytiin Adéan ystävän, Nemon, 1-vuotis synttäreillä. Adéa oli selvästi innoissaan tohinasta ja ihmisvilinästä. Eikä ollankaan pelännyt välillä koviakin pikkulasten ääniä. Reipas tyttö! Lopuksi väsähti vaunukoppaansa juhlien vielä jatkuessa. Oli oikein mukavat juhlat!
Kehitystä kehitystä, neiti osaa jo sujuvasti kääntyä selältä vatsalleen. Hetki pieni vain menee kun laittaa hänet lattialle selälleen niin jo pitää kääntyä. Ja sitten on myös alkanut hiukan peruuttelemaan siinä tuhistessaan. Pyörii ympyrää ja tarkkailee ympäristöä. Uusi kiva juttu on myös lehden lukeminen. Voi lehden sivuja voisi rypistellä vaikka kuinka kauan. Ihanaa kun alkaa itsenäisemmin touhuta.
Täällä kotosalla onkin alkanut muutolaatikoiden pakkaaminen. Kyllä kyllä, olemme muuttamassa! Isompaan asuntoon tietenkin! Siirrymme yhden kadun ylemmäksi ja 1.4 asetumme taloksi. Tässä välissä muutamme ensin Fammulandiaan kk. Huh kaksi muuttoa! Adéa saa nyt siis oman huoneen! Ihanaa päästä sisustamaan lastenhuonetta neidille! Uusi kotimme kaipaa täyden remontin, mutta kaikki aikanaan. Adéan huone tulee mitä todennäköisemmin olemaan kuitenkin ensimmäinen remonttikohde.
Muistakaahan jättää meille terveisiä käynnistänne vieraskirjaanne!

27.1.2009 6kk+2pvä
Puoli vuotta on nyt mennyt Sintturan syntymästä, uskomatonta. 6kk neuvolassa käytiin eilen
Mittoja: Paino 6710gr, Pituus 65,5cm
Adéa on saanut syöttötuolin, on jo istunut aiemminkin Fammun ja Onkkelin luona olevassa tuolissa mutta nyt on oma kotonanakin. Stokken TripTrap valkoisena, pellava pehmusteella. Hieno. Tuoli on näpsäkkä siitä että siinä voi vaikka aikuinen istua. Sitä voi siis muokata lapsen kasvun mukaan.
Nyt tuo pikkuneiti kaipaa äitin huomiota joten hips hei!

20.1.2009 Adéa on löytänyt varpaansa!
Adéahan on nyt viisi päivää vaille 6kk ja nyt on tyttö tehnyt mullistavan löydöksen kropastaan! Juu varpaansa nääs. Ja peppunsa myös. Kovin on notkea tyttö kun varpaat taittuu suuhun tuosta vain ja niitä oikein mussutetaan kun vauhtiin päästään. On selvästi innoissaan uusista löydöksistään! Peppuaan Adéa myös kiinnostuneesti tunnustelee välillä ja pitkästä aikaan on nyt mennä viikolla lirauttanut pisutkin hoitopöydälle pariin otteeseen. Hoitopöydästä muuten, kirjoittelin varmasti silloin aikoinaan kun tarvikkeita hankittiin että meillä tulee olemaan "sängynpäälismalli" ala Oscu. Ja niin onkin siis ja tosi hyvin on toiminut hoitopöytä! Suosittelen jos on pienesti tilaa. Ja itse tuunattu on kyllä mainio kun saa juuri sellaisen kun haluaa. Valmiit kaupan pöydät on mun silmääni näyttäneet kovin isoilta ja silloin se voisi olla hankala kun pitää lasta ottaa/laittaa petiin. En sitten tiedä siinä vaiheessa kun Adéa alkaa seisomaan pedissään että kampeaako se loppujenlopuksi hoitopöydän kautta karkuteilleen... No, sitten kun vielä enemmän osaa jo liikkua niin pöytäkin on jo varmasti liian "vauvatavaraa".
Aika on muuten mennyt ihan älyttömän nopeasti, siis Adéan syntymästä. Ajatella että neiti on jo kohta 6kk! Herttisleijaan. On ihan hassua ajatella että juurihan meillä oli tässä sylissä sellainen pikkuinen sinttura jota juuri uskkalsi nostaa ja kääntää. Ja tiedättekö vielä vain tuota neitiä välillä havahtuu katsomaan sillä tavalla että ajatella että tuo ihmislapsi on minun, minusta! Se on sanoinkuvaamattoman ihana tunne ja luulen että tulen aina ihmettelemään sitä. Miten tuota pientä ihmistä rakastaakaan!
Adéan kehitystä on nyt hauska seurailla, on paljon uusia juttuja joita on tullut ihan lyhyen ajan sisällä. Koiria kohtaan esim, nyt kun osaa enemmän koskettaa niin on selvästi innostusta ihan hurjasti. Adéa saattaa nauraa jo sille kun Penni tai Myy kävelee ohi. Ja paijaamista opetellaan kovasti. Tällähetkellä se on tarraamista. Se on mahdottoman kivaa kun saa karvasta kiinni. Koirat suhtautuu tosi hienosti Adéan paijaamisiin ja kovin täytyy pussailla. Ja varsinkin naamaa täytyy kummankin karvakuonon päästä pussaamaan. Niitä joutuu yleensä aina hätyyttelemään vaikka kyllä Adéa nyt selvästi alkaa myös itse viestittämään että riittää. Kääntää naaman pois tai käsillään sohii pois toista.
Leikkimatolla kun Adéa oleilee selällään niin nyt yritetetään todenteolla päästä kääntymään masulleen. Se on vain se yksi käsi joka ei vielä osaa hakeutua suoraksi jotta pääsisi kokonaan kiepsahtamaan. Siitä tuo neiti sitten kiikkuu kyljellään käden päällä ja puhkii ja puhisee kun niin opiskelee. Masullaan jos taas ollaan niin tasapainoa selvästi vielä pitää harjoitella. Kovin se pää vielä painaa jos sivulle yläviistoon katsoo ja jo ollaan selällään.
Ruokapuolella ollaan päästy myös uusiin makuihin, possunlihaan, parsakaaliin, maissiin, purjoon ja banaaniin. Lihat (kana ja possu siis) on hiukan kyllä vielä että blääh. Ne on äkkiä aika kuivakoita ja äippä joutuu kyllä tarkistamaan tarkasti että on mössöt tarpeeksi löysiä jotta menevät kaupaksi neidille.
Nyt menee neidillä hermo sitterissään leikkikaveriinsa matoon joten hips hei.

1.1.2009 UUSI VUOSI ALKAA
Meistä on nyt uuden vuoden myötä tullut Raaseporilaisia. Kuntaliitos. Adéan uusi vuosi meni kuin mikä tahansa normaali päivä ja ilta. Oltiin kotosalla koska Pennillä alkoi juoksuaika juuri ennen joulua. Adéan kummivanhemmat seurassamme syötiin herkkuja ja nautittiin illasta. Uuden vuoden vaihtuessa Adéa jo nukkui sikeästi joten raketteja ei neiti päässyt ihastelemaan.
Ruuista, porkkana kuutiot on syöty loppuun ja seuraavaksi perunan seuraksi tulee kesäkurpitsa. Kunhan Adéa on sitä sitten hetken saanut niin otetaan kanasose mukaan kuvioihin. Mielenkiintoista! Toinen uusi juttu on kaurapuuro aamuin illoin hedelmäsoseen kera. Ihan normi eloveenasta tehdään tutteliin ja se onkin itseasiassa tosi hyvää minunkin suuhun! Lautasellisen kun tekee niin Adéa syö siitä... neljänneksen jos sitäkään. Hiukan erikoiselta näyttää kaurahiutaleet tuntuvan neidin suussa ja onkin hauska seurailla miten Adéa maistelee puuron rakennetta. No, tuo puuro onkin nyt karkeinta syömisistä mitä saa. Hyvä että tottuu. On se hurja, hetki sitten oli niin vauva ja nyt jo kovin tutustutaan uusiin ruokiin ja pöyritään lattialla ympyrää! Äkkiä nuo tosiaan kasvaa. Mää odotan kovin sitä että alkaisi liikkumaan itse, ryömimään, konttaamaan ja kävelemään. Istumaan ja seisomaan. Meitin pikkuneiti. Niin kovin rakas! Se on hurja kun katsoo Adéaa touhuissaan niin kovin on ihanaa ajatella että minun tytär. Tulee tosi hellyyttävä tunne.
------------------------------------------------------------------------------------
29.12.2008 5kk Neuvola. Joulu meni
Tänään käytiin juu neuvolassa. Adéa sai 5kk:tis rokotukset ja huusi pää punaisena niin että koko terveyskeskus taisi kuulla. Muutenkaan Adéa ei tykännyt oikein tällä kertaan mittaus toimenpiteistä vaan huusi myös niiden aikana...
Mittoja: Paino 5950gr Pituus 61,7cm
Joulu tuli ja onneksi menikin jo, Adéan päivärytmi nimittäin kärsi siitä menemisestä aika lailla. Jouluaatto vietettiin tänä vuonna Fammulandiassa. Ihan pikakerrottuna aatto meni näin, ruokapöytään kun istuttiin niin Adéa päätti kertoa tyytymättömyytensä ja vaati myös ruokaa. Tuttelia saatuaan olikin aika tyytyväinen joten me muut saatiin syödä suht rauhassa. Paljon huomioita ja sylittelyä ja sitten tulikin väsymys n.tunti ennen lahjojen jakoa. Niinpä meitin neiti nukkui jo sikeästi (uudessa matkasängyssään joka toimi muuten erinomaisesti) kun lahjoja alettiin jakamaan. Adéa sai valtavasti lahjoja, vaatetta, leluja, kirjoja sun muuta.
Joulupäivänä sitten suuntasimme takaisin Karjaalle, Mummulandiaan. Adéalle oli unohtunut yksi lahja sinne kuusen alle joten hiukan pääsi kokemaan joulun lahjatunnelmaa sentään. Tapaninpäivänä kävimme vielä mökillä.
Seuraavaksi odotellaan Uudenvuoden Aattoa!

22.12.2008 Kohta ryömitään
Adéan jalat jo ryömii mutta kädet ei... Kun hänet siis laittaa masulleen leikkimatolle niin jalat alkaa käymään vimmatusti ja peppu kohoilee. Siinä kun tuo sitten näyttää lähinnä toukalta puhkiessaan niin käy niin että kädet alkaa jäämään pikkuhiljaan rinnan alle. Sitten ollaan nenällään ja sitten.... ei ole enään niin hauskaa. Adéa ei kovin siis kovin tykkää olla masullaan. Selällään makoillessaan huitoo kovasti jo roikkuvia lelujaan ja selvästi on todella kiinostunut niistä. Mutta peilailu on Adéa mielestä ykkösjuttu! Oi voi se vasta on hauskaa kun näkee peilikuvansa, iloisen pienen tytön joka puhuu samaa kieltä! Jaksaisi katsella itseään peilistä ties kuinka kauvan. Nauramaankin Adéa on alkanut satunnaisesti. Vielä ei ole mitään ekstra hauskaa minkä olisin huomannut saavan tuon aina hekottamaan mutta joka päivä on jotain jolle hiukan naureskellaan. Tänään masun pussailu vaipanvaihdon yhteydessä sai naurun tulvimaan. Ihanan kuuloista!
Kello on nyt 23.15, on aika mennä lämmittämään vellipullo ja tarkistamaan Adéan vaippa, on nukkunut 8:sta ja tähän aikoihin on hyvä tankata toisen pikkuinen massu jotta jaksaa aamuun asti odotella seuraavaa ateriaa. Öitä.

20.12.2008 Joulu on jo ovella! Adéa puhuu Ranskaa!
Adéan ensimmäinen joulu on ihan jo lähellä. Niin nuori vielä että ei taida kovin jäädä vielä mieleen. Ei olla Oscun kanssa hössötetty mitään lahjarumbaa hälle, vaatetta lähinnä toivottu jos joku on kysellyt tarpeita hälle. Ja niitähän kyllä tarvitsee. Kovin kasvaa koko ajan. Laatikkoon ovat saaneet siirtyä jo 44, 50 ja kohtapuolin 56cm vaatteet. Joitakin vaatteita ei millään raaskisi laittaa pois kun ovat olleen niin mieluisia. Sellaisia mieluisia vaatteita mistä tämä äippä on todella pitänyt niin olen jopa ihan hankkinut uudet isommat koot. Juuri ostin toistamiseen henkkamaukasta sellaisen ihanan beessin pöllökuvioidun "välihaalarin" hupulla ja jalkaterillä joka toimii niin hyvin juuri nyt vaunuissa nukkuessa. Paksummat haalarit tuovat Adéalle vain hien pintaan joten tuo oli hyvä jatkoaika hankinta kyseiselle haalarille. Saas nähdä milloinka joudutaan, vai joudutaanko ollenkaan, siirtymään paksumpaan. Tälläiset kelit jos jatkuu niin nou hätä. Äippäpakkauksen mukana tuli kunnon haalari joten siihen sitten seuraavaksi pakataan tyttö. En tosin nyt juuri muista edes että mitä kokoa se on... Muistelisin että aika iso.
Adéan ruokapuolella ollaan nyt vaihdettu bataatti porkkanaan. Peruna pysyy pohjana ja siihen olen nyt pari päivää vasta sekoitellut hiukan uutta oranssia. Huijataan pikku massua ja pysytään samassa värissä jottei menisi sekaisin.... Ei vaiskaan, ihan hyvin nämä pari päivää vielä ovat menneet. Soseen määrä on myös hiukan kasvanut ja syöminen menee tätä nykyä niin että jos on kovin kerrottavaa ruokailun yhteydessä niin ruokakin on enimmäkseen leualla, käsissä, vaatteissa tai odottelemassa kitalaessa... Ja jos kovin naurattaa, yskittää tai aivastuttaa kun suus on täynnä ruokaa niin silloin tietenkin mamman naamalla, heh!
Adéa näyttää kovin niin minulta kuin Oscultakin. Paljon löytyy piirteitä molemmista. No, hyvin moni aina toteaakin meistä kahdesta ja nykyään meistä kolmesta että te olette ihan samannäköisiä kaikki! Joten satavarmoja ollaan että kyllä tuo meitin tyttö on, mutta, Adéa puhuu Ranskaa! Hih hih hih.... Joo-o ihan selvästi, siis mulla tulee ihan ranskankieli mieleeni, jota en tosin osaa sanaakaan..., kun Adéa jokeltelee. Tekee paljon sellaisia hauskoja kurkkusorinoita ja hienosti venyttää välillä sanojaan. Ehkä se vain johtuu juuri tuosta kun en osaa ranskaa... Hoh hoi, tää mamma taitaa kyllä olla nyt kunnon unien tarpeessa. Hymyillyttää! On se vaan niin hauskaa tämä vauva-arki.
Tänään ostettiin Adéalle matkasänky. BabyBjörnin Light malli. Ruma sininen mutta tosi kompaktin kokoinen ja kevyt ottaa mukaan. Jouluna varmasti ensimmäisen kerran pääsee kokeilemaan. Vaunukopassakin voi edelleen nukuttaa mutta eipä tässä nyt kovin kauvaa enään mene kun jo osaa ykskaks istua ja muutenkin möyrii myös enemmän nukkuessaan joten ahtaaksi ja kuumaksi käy.
Vauvahieronnassakin ollaan muuten käyty! Adéa sai oikein diplominkin muistoksi kurssista. Eli minä hieroin ja Adéa sai nauttia. Kyllä mää luulen että tykkäsikin. Meitin kanssa samassa ryhmässä oli neljä muutakin tuttua vauvaa joten oli tosi kivaa samalla nähdä muita mammoja.

9.12.2008 Sydän uutisia, pää sekaisin äipällä
Ma 8.12 käytiin sairaalassa taas lääkärissä. Perus lääkäri käynnillä tutkittiin ja kyseltiin ne tavanomaiset. Paino 5410gr ja pituus 60cm tasan. Lääkäri kehui todella paljon sitä miten Adéa hienosti reagoi asioihin, kommentoi, tarkkailee ympäristöä ja tapahtumia, tarttuu ja tavoittelee asioita. Ja muutenkin kasvaa käyrillään hienosti.
Samalla oli sydänkardiologin käynti. Kaikki on ennallaan, ei siis mitään hätää. Adéalla on sydämessään siis eteisten väliseinän aukko (ASD) ja sitten lisäksi keuhkovaltimon ahtauma (PS) siellä sydämessä sekin siis. Tästä en ole aiemmin kirjaillut kun nyt vasta selvisi että se onkin se "isompi paha" näistä kahdesta. Me ollaan tosiaan oltu ennen huolissaan juurikin siitä aukosta mutta lääkäri totesi että se aukko on niin pieni että sitä ei normaalisti edes seurattaisi, tässä iässä, mutta kun siellä on siis myös se keuhkovaltimon ahtauma niin samalla aukkoakin toki seuraillaan. Hiukan olen ymmälläni, siis kyllä me tästä tiedettiin jo heti kun aukkokin löytyi mutta hiukan ollaan varmasti ajateltu väärin koko asiaa. No, nyt taas ollaan viisaampana kardiologi käynnin jälkeen. Keuhkovaltimon ahtauma on myös sellainen että jos se pysyy lievänä niin se ei välttämättä vaadi mitään toimenpiteitä, mutta jos käy toisin niin silloin se hoidetaan pallolaajennuksella katetroinnin avulla. Voi meitin pienen sydäntä. Onneksi nää viat ei vaikuta milläänlailla Adéan arkeen ja yleensä näitä ei edes ajattele/muista. Mutta siellä ne kuitenkin on. Laitan myös PS:stä infoa Sintturan omalle sivulle.

29.11.2008 Neuvola kuulumisia
Nyt kun Adéa täytti 4kk, 25päivä siis, niin käytiin taas neuvolassa. Painoa neidille on nyt kertynyt 5270gr ja pituutta 59,5cm. Pikku jössikkä. On se hurjaa kun katselee ihan niitä ensimmäisiä kotona otettuja kuvia esim niin kyllä on rimpula neiti ollut. Nyt on sitä suloista vauvan pyöreyttä tullut ja maailman kaunein on oma rakas! Kuulumisia olisi enemmänkin kirjattavaksi mutta tämä mamma on nyt naati, lähdettiin koko perheen voimin aamuvarhaisella Kangasalalle russelitreffeille ja kyllä se matkailu/ulkoilmailu vetävät väsyksi.
Aaa, sen vielä kerron että perunan lisäksi ollaan nyt sitten maisteltu bataattia. Avot sepäs on hyvää! Maistuu niin maan hyvin neidille että. Hmmm... sehän se on oranssia väriltään joten pitänee nyt kyllä lähteä muovisen ruokalapun metsästykseen jotteika tämänhetkiset kangaslappuset värjäänny ihan rumiksi. Yllättävän vähän tuo neiti kyllä pukkaa ulos soseita suustaan. Reippaasti maiskuttelee ja nielee. Toki välillä sotataan mutta paremmin on kyllä mennyt kuin ajattelin.
Ai niin ja nyt on sitten täysi suoja Rota-virusta vastaan annettu, toinen annos annettiin myös neuvolassa. Saas nähdä kehtaako masu ja oksu taudit neitiin iskeä. Toivottavasti rokote tekee tehtävänsä. Heippis hei!

20.11.2008 Ensimmäiset makuannokset perunaa ja punaposkea!
Kello on 22.15, här e ja, laulaa Eva Dahlgren mun korvissa. Oi, mä niin tykkään tämän naisen musiikista! Adéa on nukkunut n.8:sta kuin pikkuinen tukki. Aikalailla 8-9 aikoihin menee yö unille neiti tätänykyä. Mukana petiin seuraa tutti ja uniriepu kainalossa. Se on ihan mukavaa että jää pari tuntia illasta ennen omaa nukkumaanmenoa jolloinka saa ihan rentoutua vain jos siltä tuntuu. Tuosta unirievusta vielä, se näyttäisi kyllä olevan mieluisa juttu hälle. Tykkää kovin halia riepua ja oikein tarkoituksella näyttäisi sukeltavan rievun alle tuhisemaan.
1kk tapahtuu kyllä niin paljon kaikenmoista että pitäisi ottaa melkeinpä tavaksi kirjata vaikka ranskalaisilla viivoilla ylös merkittävimmät jotta sitten muistaisi sitten niistä kirjaillakkin...
Adéa täyttää juuri kohta 4kk. Hurjaa on! Pölpötystä hältä tulee jo tosi paljon ja onkin tosi kivaa keskustella hälle. Kirjoja ollaan alettu lukemaan, äiti lukee ja Adéa nauttii kuvista ja kommentoi kovin paljon tarinan kulkua. Kovasti pitää saada kokeilla kirjan sivuja itse. Miltä tuntuu miltä tuntuu? Katselee mielellään värikkäitä kuvia ja selvästi pikku päässä raksuttaa satutuokioiden aikana.
Sitten hauskimpaan aiheeseen! Adéa on saanut eilen ensimmäisen makuannoksensa perunasta! Pakastealtaasta Oolannin perunamuussia (100% perunaa) lämmintä tuttelia sekaan ja eikun sekoittaen. Voiko helpompaa ollakkaan! Kuulkaas kyllä on meillä reipas tyttö, ei pahemmin irvistänyt vaan hienosti nieleskeli uutta makua nassuunsa! Näin alkuun annan hälle vain 2-3tl jottei pikkumassu pane pahakseen. Tuota perunamuussia on siittä tosi helppoa ottaa pieninä annoksina esille kun se on "raasteena" pussissa joten helposti saa. Tänään sitten oma innostus voitti ja oli pakko hiukan antaa punaposki hedelmäsosetta. Makuina vattua, persikkaa ja puolukkaa. Hedelmäsoseita ei nyt välttis vielä tarttisi antaa, jotta oppisi kunnolla ensin syömään ruokia. Mutta oli ihan pakko... Ei nyt ollut välttämättä ihan miedoimmatkaan maut kyseessä joten toivon että ei massu nyt tuostakaan kimpaannu. No, sitäkin annoin tosin vain pari tl. Nyt aluksi ainakin olen päättänyt että teen soseet itse ja luulisinpa että jatkossakin. Varmasti jotakin saatan myös ostaa mutta vakaa tarkoitus olisi itse kokkina hääräillä. No, mun kestovaippailukin on aika hataralle pohjalle jäänyt joten ei musta kyllä koskaan tiedä... Kestovaipoista on edelleen testaamatta all-in-one vaipat joten kyllä mää vielä niihin palaan. Ne on tällähetkellä vielä liian suuret. Harsoilua en aio enään yrittää. Pari kertaa kokeillut nyt ja en mää vaan tykkää. Pitäisi ehkä sinnikkäämmin jatkaa mutta... Ensinnäkin mua häiritsee itseäni hirmuisasti se että vaippa paketti on auttamatta aika paksu Adéan päällä. Ei se sitä itseään näytä mitenkään häiritsevän mutta minua sitäkin enemmän. Ja sitten se että ei häntä ainakaan harsovaippa päällä päiväunille voi laittaa. Se nyt on sitten siitä kiinni että mää en osaa arvioida että minkämoinen imukerros pitäisi laittaa. No joo, ei mulla kyllä ole mitään hurjan erimoisia imujakaan... Selittelyt sikseen, en vain tykkää. Kokeilen kyllä vielä tuota all-in-one:a ja sitten saa jäädä varmastikkin. Luuseriiiii!
Ruuista vielä, perunaa ostan sen takia pakasteesta koska itse soseutettu peruna kuulemma pakastettaessa muuttuu koostumukseltaa kummalliseksi. Tiedä sitten. Oi joi tästä tulee hauskaa! Jos nyt perunan maistelu sujuu ongelmitta ja massu tykkää niin seuraavalla viikolla kokeillaan joko porkkanaa tai bataattia. Sitten pikkuhiljaan voi siirtyä erilaisiin sekoituksiin. Pariin otteeseen nyt katsellut tarkemmin että mitä kaikkea sieltä vauvanruoka hyllyiltä löytyykään ja aikalialla kaikenmoista on kyllä! Jännää aikaa ja uuden oppimista on taas!
Nyt tämä mamma menee ja ruokkii vielä pienokaisensa yötä vasten. Kello on nyt 23.04. Öitä

27.10.2008 3kk neuvola rokotuksineen
Adéa on täyttänyt 3kk! Ja ensimmäinen rokotus on annettu neuvolassa. Paino 4490g ja pituus 55,7cm. Kasvaa hyvin käyrien mukaisesti. Rokotus ei ollut ollenkaan kivaa Adéan mielestä ja parkaisikin kunnolla mielipiteensä ilmoille koko touhusta. No, hetken aikaa tosiaan kiukkusi pää punaisena ja sitten rauhottui. Pikku mussu. Samalla kertaan sai myös Rotavirusrokotteen joka onneksi annettiin suun kautta ruiskulla. Rotavirusinfektion taudinkuvaan kuuluu runsas vesiripuli, oksunnukset ja kuume. Niitä ei toivota (!) joten rokotetta juu meitin neidille kiitos.
Tänään päätin sitten aloittaa kokeilun kestovaipoilla. Juu-u... ensimmäiset kakit kun tuli tuossa aamupäivällä vaippaan niin aika lailla masensi. Hyi kauhistus ei ollut kivaa huuhdella sitä vaippaa. Kokeilu alkoi siis harsotaitoksella tekokuitukuoren kanssa. Seuraava vaippa, joka on nytkin hällä parasta aikaan päällä, on sisävaippa ja pällä sitten samanmoinen tekokuitukuori. Ai juu ja ihoa vasten laitoin vielä kuivaliinan jonka siis pitäisi pitää ihon pinta kuivana. Enpä tiedä, ajatus kestovaipoista on kyllä mahtava mutta jotenkin raskauden aikainen innostus on nyt päässyt hiipumaan. Joten saas nähdä miten tämä kokeilu jatkuu vai jatkuuko? Toinen vaippa menossa vasta ja nyt jo tuntuu siltä että ei! Juupa.

23.10.2008
Jestas kun tuntuu että aika vain häviää eikä oikein muuta ehdi tekemään kuin olla kotona ja hoitaa Adéaa, kotia ja koiria.
Nimenantojuhlat olivat ja menivät ja nyt on todella ihanaa kun voi puhua meitin tyttärestä nimellä kaikille! Adéa Adéa Adéa! Ihana ja kaunis nimi. Juhlat onnistuivat hyvin ja oli oikein mukavaa saada juhlistaa Adéaa sukulaisten kanssa. Kovin ihmeteltiin että mistä kyseinen nimi on peräisin mutta en ole löytänyt sille mitään tarkoitusperää. Ensimmäiset merkinnät väestörekisterikeskuksen nimipalvelun sivuilla nimestä on kuitenkin 1980-99 luvuilta. Ja jos nimen kirjoittaisi Adea, ilman heittomerkkiä e:n päällä siis, niin silloin nimestä löytyy merkintöjä jo vuosilta 1900-19! Että vanha ja harvinainen nimi on kyseessä.
Muutenkin meille kuuluu hyvää, Adéa kasvaa kovasti ja oppii uutta hurjaa vauhtia. Hurjasti kertoo jo juttujaan ja onkin ihan älyttömän ihanaa pölpötellä hänen kanssa. Ja ne hymyt! Voi kuulkaahan ne vasta ihania on. Siis aivan vallattoman suloinen pikku ihminen voikaan olla kun hymyilee niin leveästi kuin vain osaa ja jos vahingossa vielä naurahtaa siihen samaan syssyyn niin tältä äidiltä pakahtuu kyllä ihan sydän siihen paikkaan!
Pe meillä onkin tuloillaan 3kk neuvola. 2kk neuvolassa painoa oli 3600gr ja pituutta 52,5cm. Aika hyvää tahtia hän kerryttää mittojaan kun neljä päivää myöhemmin käytiin sairaalassa rutiini tarkastuksella niin paino oli jo noussut 3755g! Ja yhden millin lisännyt pituutta :-) Juu, niin nyt onkin ihan mielenkiintoista nähdä että paljonko on painoa tullut n. kk ajalta.
Voi että nyt täytyy taas mennä, pitänee yrittää tulla hiukan paremmalla ajalla taas kertomaan meitin kuulumisia.

7.10.2008 Nimenantojuhlat!
Tyttäremme on saanut nimensä, ADÉA EMELIE !
12.9.2008
Maistraatista tuli jo aikoja sitten kaavake johonka piti täyttää pienokaisen nimi tiedot! Meillähän on ollut etunimi valmiina jo pitkään mutta toisen nimen kohdalla oli kaksi vaihtoehtoa. Vasta siinä kun täytettiin lappusta niin päätettiin kumpi otetaan. Tyytyväisiä ollaan, kauniin nimen Sinttura saa. Etunimi ei muuten ole sellainen joka löytyisi nimipäiväkalenterista joten hiukan jännättiin että hyväksytäänkö sitä mutta kyllähän se läpi meni. Ei se mikään kummallinen kuitenkaan ole joten aika varmoja oltiin että saadaan se käyttöön. Sen myötä sitten ollaankin alettu nyt suunnittelemaan nimenantojuhlaa tulevaksi! Päivä on lyöty lukkoon, 5.10, ja tänään sain postitettua kutsutkin sukulaisille! Eli nyt täällä suunnitellaan kovasti juhlia!
Enpä ole aiemmin vielä kirjoitellutkaan siitä että meitin pienokaisella on sydänvika. Lisäsin kokonaan uuden sivunkin, Sinttura + Perhe, mistä löytyy ihan fakta tietoa tästä viasta. Sydänvika todettiin Jorvissa kun lääkäri normikäynnillään kuunteli sydänäänet. Kuuli sivuäänen ja neiti lähetettiin ultrattavaksi sydämen osalta. Seuraavan kerran kun saavuin sitten lastenosastolle niin tästä kerrottiin. Olin silloin yksin osastolla, Oscu töissä, niin enhän mää edes ymmärtänyt koko asiaa kun lääkäri omalla ammattikielellään selitti asian. Silloin en reagoinut siihen oikeastaan mitenkään muuten kuin että ahaa tyyliin. Lääkäri ei käyttänyt silloin sanaa sydänvika. Sanoi vain että älä nyt sitten menetä yöuniasi tämän takia, siinä sitten mietin että kuinka niin. Hoitaja sitten tuli myöhemmin, kun Oscukin oli tullut osastolle, kertomaan paremmin ja selkeämmin meille että mistä on kyse. Silloin vasta kun hän otti Sydänlapset kirjan esille ja avasi aukeaman ASD:n kohdalta niin puristi omastakin sydämestä kun luin sanan sydänvika sivun ylälaidasta. Siis sydänvika! Kuunneltiin hoitajan "esitys" korvat tarkkana ja taidettiin kumpikin pidätellä itkua tiukasti sisällä jotta ei mitään jäisi epäselväksi. Illemmalla kun Oscu sitten saattoi minut omalle osastolleni niin tuli kyllä paniikki itku kummaltakin. Ei voinut uskoa että näinkö meitä vielä vaan koeteltiin. Se tieto tuntui niin musertavalta ja sitä pelkäsi niin kamalasti pienen rakkaansa puolesta! Nyt kun on päässyt tarkemmin selvittelemään asiaa niin on olokin huojentunut aikalailla. Tätä koko asiaa ei oikeastaan muista tai ajattele kuin tosi harvoin kun se ei mitenkään vaikuta pikkuiseen tällä hetkellä. Joulukuussa meillä on seuraavan kerran sydänkardiologille aika kontrolliin niin ollaan taas viisaampia tämän suhteen. Tällä hetkellä sydämen tilanne ei ole muuttunut mihinkään suuntaan syntymästä. Tuleva pelottaa kuitenkin hiukan vaikka todella usein tää vika saadaan korjattua ilman leikkausta, sydänkatetrin avulla. Meitin pieni rakas!
8.9 käytiin tosiaan sairaalassa kontrollissa ja painoa oli silloin 3060g ja pituutta 49,5. Kasvua ei ole tullut riittävästi taas johonkin käyriin verrattuna joten Tutteliin sekoitellaan nyt Nurtiprem ravintolisää riitävän energia saannin takaamiseksi. Ja myöhemmin piti sitten katsoa että josko pitää ihan joku rasva lisätä vielä hälle. Ollaan myös menossa ravitsemusterapeutille jonka kanssa sitten tehdään pitempiaikaisempi suunnitelma pikkuisen ruokailusta ja muutenkin perehdytään tarkemmin tähän meitin lapsosen hyvinvointiin. On se hyvä että asiat hoidetaan perusteellisesti! Mutta kyllähän sitä toivoo että voi kun olisi kaikki mennyt normikaavan mukaan vain, jos sellaista onkaan... No, onneksi meillä on kuitenkin pirteä ja hyvinvoiva pikku tytär ja ruokailu sujuu joten koko ajan voimistuu ja joskushan tämä on kaikki taase jäävää aikaa! Ei hätää!
Jaahas, nyt alkaakin pienokainen heräilemään joten se on pare mennä valmistelemaan maito ateriaa hälle ennenkuin hermostuu odottelemaan mammaa!

6.9.2008
Meillähän on kaksi Jackrussellinterrieriä, Myy (2v10kk ja Penni 1v1kk). Niin, tietenkin alussa mietitytti kovin että miten koirat suhtautuvat tähän meitin uuteen perheenjäseneen. Ensitapaaminen meni näin: Koirat vietti koko sen ajan hoidossa kun minä olin sairaalassa joko maalla tuttumme luona taikka anoppini hoivissa. Ihan sen takia jotta välttivät pitkiä yksinolo aikoja kotona kun Oscu töissä tietenkin kävi päivät ja iltoja vietti sairaalalla. No, loppujenlopuksi se päivä sitten tuli kun oli aika antaa koirien ja vaavin ensitapaamisen tapahtua. Lähdettiin Erikalle ja kun pihaan kaarrettiin niin minä kävin helssaamassa koirat ensin portin sisällä yksin. Sen jälkeen päästin koirat Oscun ja auton luokse. Myystä näki heti, että se vaistosi selvästi että autossa on nyt jokin joka kiinnostaa ihan hirmuisasti! Se kierteli autoa vimmatusti ja varvisteli jotta näkisi paremmin sisään. Penni oli "vain" innoissaan matten ja hussen tapaamisesta ja heitteli itseään selälleen pusuteltavaksi koko ajan, pikku hömppä! Ja eikun vaavi kehiin, Myy ei melkein pysynyt nahoissaan kun oli niin maan kiinnostunut pienestä! Se hyppeli ihan valtoimenaan ja kun sen nosti tervehtimään vaavia niin ulisi kuin mikäkin. Pesi vaavin kasvot perusteellisesti ja oli tyytyväinen! Sen jälkeen malttoi kunnolla tervehtiä myös mattea ja hussea. Penni puolestaan haisteli vaavia varovaisesti ja oli aivan päinvastainen käytökseltään kuin Myy. Hienosti ja rauhallisesti se tutustui pieneen!
Nyt kun ollaan elelty kaikki yhdessä n.kk verran niin hienosti on tähän asti mennyt kyllä. Myy on edelleen kauhean kiinnostunut vaavista ja aina pitää päästä pusuttelemaan. Välillä saa muistutella että ei sitä pienokaista nyt kylvettää tarvitse sentään ja että varovaisesti pitää olla lähettyvillä. Pennikin pitää vielä samaa linjaa yllä kuin ensitapaamisella että rauhallisesti tutkiskellaan. Sekin pusuttelee ja tykkää selvästi mutta tietää että pitää varovaisesti tehdä tuttavuutta. Fiksu pieni koira. Kumpikaan ei ole mustasukkainen pienelle, ei ainakaan näytä siltä. Myy on jopa vaihtanut nukkumapaikkaansa lähemmäksi vaavia, nukkuu nykyään pinnasängyn viereisessä korituolissa.
Ulkoilu vaunujen ja koirien kanssa oli alkuun kyllä hiukan haastavaa yksin... Mutta nyt on jo harjaantunut siinäkin puuhassa! Ennen vaavia meillä käytettiin sellaista nahkaista yhdysremmiä jossa molemmat koirat oli siis kiinni mutta nyt on kyllä flexejen kanssa helpompaa kun muuten joutuisivat kulkemaan ihan vaunujen vieressä. Noissa on vain se huono puoli että koko ajan saa virkkailla "solmua" auki kun menevät tietenkin vähän väliä ristiin rastiin nuo nuuskuttajat. Penniä joutuu hiukan enemmän komentamaan odottelussa ja tien sivussa kulkemisen osilta mutta selvästi alkavat oppimaan mikä on homman nimi kun ollaan vaunujen kera lenkillä. Mää oon ottanut tavaksi että joka aamupäivä lähdetään 1-2 tunnin lenkille niin saa koirat sopivasti yön aikana kerrytettyä energiaansa kulutettua. Sitten ne maltaa kotiin tullessa ottaa koko päivän ihan rauhallisesti kun vaavi vaatii puolestaan huomiota ja hoivaa. Kyllä noista hyviä painikavereita toisilleen tulee!

5.9.2008
Neuvolassa käytiin taas 2.9 Sintturan painoseurannassa ja olihan sitä grammoja taas kertynyt, 2770g. Pituutta ei tällä kertaan otettu mutta viimeksi 26.8 se oli 48,2cm.

27.8.2008
Neiti täytti 1kk maanantaina!
Eilen käytiin neuvolassa, n.vkon välein käydään painoa tarkistuttamassa, ja tällä hetkellä painoa on 2540g. Kasvaa koko ajan, omin silmin sitä ei tosin vielä jotenkaan huomaa. Tuo meitin pikku sinttura on sellainen laiha ja pitkä ja se on vaatehankintojakin vaikeuttanut. Usein bodeja kun katselee niin suurinosa on leveitä ja lyhyitä malliltaan. Ja kaikki puolipotkarit mitä meillä on, on löysiä vyötäröltä. Että selvästi on vauvojen vaatteet suunniteltu pienille pullukoille. Ehkäpä tuo meitinkin sinttura sellaiseksi pikkuhiljaan muuttuu. Pienimmät vaatekoot mitä meillä on nyt käytössä on 40cm. Ne on aikas söpöjä, kuin nukenvaatteita.
Maidon määrää ollaan nostettu pikkuhiljaan ja on selvästi nautiskelija tämä neiti. Välillä, harvoin, saattaa imaista tuttipullon ennätys tahdissa tyhjäksi (15-20min) mutta useinmiten hänen syöttämiseen menee tunti. Jaa nyt en kyllä muista että olenko kirjoittanutkaan aiemmin neidin ruokailutavoista. Eli alussa imetin osaksi mutta ei mulla lähtenyt maito kunnolla nousuun joten jätin sen sitten pikkuhijaan pois kokonaan. Jos hänen ruokailu kerralla meinasi imettää niin se piti tehdä heti alussa jotta pienellä olisi voimaa ja tarmoa siihen puuhaan ja se sitten taas vei tosiaan ne voimat hältä ja sitten pullosta ei jaksettu syödä enään kuin hiukan vaikka olikin "helppoa ruokaa" tiedossa. Joten jäi kunnon ateria syömättä siis, aika säätämistä. Lopuksi imetin vain öinä kun ei uni meinannut tulla pienelle. Kutsuinkin sitä huvi imettämiseksi. Nyt sitten syödään Tuttelia 80ml tuttipullosta. Ei se imettämisen pois jättö mikään hirmuinen pettymys ollut, toki äidinmaito olisi ravinnoista parasta pienelle mutta hoitajat sanoivatkin että ne tärkeimmät osat hän on jo saanut silloin alussa rintamaidostani. Joten ei mulle mitään huonoa omaatuntoa tai vastaavaa siitä tullut kun jätin imetyksen pois. Ja se mikä on mukavaa niin nyt ei tarvitse miettiä että kuinkahan paljon tuo sinttura milloinkin syö.

19.8.2008
On se vain ihmeellistä tuo pienen ihmisen elämä. Nukutaan, syödään ja nukutaan. Kolmen tunnin välein hän saa päivisin maitoa ja yöllä syö kaksi kertaa neljän tunnin välein. Alussa tuntui niin hassulta herätellä toista syömään kun oli täydessä unessa mutta tärkeäähän se on nuin pienelle että saa tarpeeksi ravintoa vuorokaudessa. Aika äkkiä vauvankin sisäinen kello (nälkä) alkaa hälyyttämään ja nopeasti mentiinkin siihen että usein hän on jo heräilemässä 15min ennen ruoka-aikaa. Ja vaativa neiti osaakin olla jos liian kauvan joutuu odottelemaan!

17.8.2008 PUNAPOSKINEN TYTTÄREMME ON SYNTYNYT!
25.7.2008, klo14.52 syntyi Tyttö painoltaan 1980g ja pituudeltaan 45cm!

Tänä päivänä kun on kulunut kolme viikkoa ja pari päivää siitä kun pienokaisemme syntyi niin voin sanoa että vieläkin tuntuu epätodelliselta, välillä, kun katselee häntä sylissään että tässä hän nyt on! Pieni tuhiseva ihmislapsi joka ilmeilee ihanasti ja päästelee välillä mitä ihmeellisimpiä äänähdyksiä, meidän tytär! Sydän pakahtuu!
Meitin loppuraskaus ei sitten mennyt ihan normaalin kaavan mukaan, lievästi sanottuna... Yritän tässä palailla ajatuksissa hiukan taaksepäin ja kertailen itsellenikin miten kaikki menikään. Hmm, täytyy hakea allakka avuksi...
16.7.08 lähdin käymään Tammisaaren äitipolille vaavin kasvukontrolliin, niin kuin olin käynyt jo pari kertaa aiemminkin, ilman mitään sen kummempia ajatuksia jatkosta. No hups keikkaan verenpaineeni (RR) oli sen verran koholla, 136/101, että lääkäri päätti ottaa minut synnytysosastolle yön yli tarkkailuun. Myös pisussa oli proteiinia +++. Sydänkäyrää otettiin, ultrattiin ja tehtiin normaalit sisätutkimukset. Kaikki oli hyvin näiltä osin ja vaavi liikkui vilkkaasti. Iltaa kohden RR vain nousi ja verenpainelääkitys aloitettiin ja seuraava vuorokausi piti pissiä purkkiin jotta saataisiin kattavammin seurailtua myös sitä osaa. Seuraavina päivinä, 17 ja 18, näitä seurailtiin ja toinen pidempi tehoinen RR lääke otettiin ensimmäisen rinnalle tehon parantamiseksi. Puoliltapäivin 19.7 lääkäri marssi houneeseeni hoitajan kanssa ja ilmoitti että tilani on kuin tikittävä pommi ja jos räjähdän heidän osastollaan niin tilanne ei olisi hyvä! Jestas sentään se hienotunteisuudesta, siinä pääsi paniikki-itku! Siitä alkoi sitten matka kohti Naistenklinikoita Helsinkiin! Oscu ehti tulla vielä sairaalalle ennenkuin ambulanssi kyytini tuli ja sovimme että hän tulee perästä päin ja tuo tarvittavia tavaroita illemmalla kun tiedetään missä oikein olen. Jännitti ihan kauheesti tuleva.
Naistenklinikalla pääsin sitten osastolle 42, joka on siis tarkoitettu raskaana oleville naisille joilla on erilaisia ongelmia raskauden kanssa. Eli siellä oltiin kaikki saman epätietoisuuden verhon alla ihmettelemässä että mitä seuraavaksi ja koskakohan jotain tapahtuu? Voi jestas että aika mateli ja tuntui että ne pitää siellä ikuisuuden vain sängynpohjalla verenpainelääkkeitä napsimassa. Ei vain, tärkeää työtähän siellä tehtiin minun ja vauvan vuoksi ja vointini syiden selvittämiseksi. Raskausmyrkytys oli siis vallannut kehoni ja sai RR pysymään korkeana ja ajoittain päänsäryn jomottamaan vaivaksi ja proteiinia pisuunkin vielä. Vaavin sydänkäyriä tarkistettiin kolme kertaa päivässä ja RR mitattiin samanverran jollei useamminkin välilä, riippui tuloksista. Korkeimmillaan paineet huiteli 180/118 tietämillä. Lääkärit kävi joka aamu kierroksella ja verikokeiden, paineiden ja voinnin perusteella suunniteltiin jatkoa. 22.7 klo11.30 päätettiin sitten ultrata ja tehdä lapsivesipunktio josta saataisiin selville mm. missä vaiheessa kehitystä vaavin keuhkot ovat. Ja muutenkin vaavin "kypsyyttä" mikäli hänet maailmaan jouduttaisiin ottamaan. No, sehän ei sitten onnistunut sinä päivänä tehtäväksi! Ultralla ensin katsottiin missä lapsivettä olisi otettavaksi mutta aina kun lääkäri löysi sopivan paikan niin eikös meitin veitikka siellä masussa päättänyt juuri niillä paikoin heilutella käsiään tai jalkojaan tiellä... Näyte otetaan siis niin että neulalla pistetään vatsanpeitteiden läpi sinne masuun ja sitten imaistaan vettä pari putkiloa eri näytteenottoja varten. Ja eihän se tietenkään toteudu jos on vaarana vahingoittaa vaavia! Niinpä lääkäri totesi sitten että huomenna kokeillaan uudelleen. Siinä vaiheessa ei ollut kaukana että olisin pyörtynyt koska olin jännittänyt sitäkin koitosta jo puoli vuorokautta ihan kauheasti! Juu juu nähnyt kauhukuvia jättikokoisesta neulasta joka survaistaan mahaan ja että toimenpide sattuisi niin paljon että ei kestäisi vaikka päällään hyppisi! Saatikka sitten pelännyt juuri sitä että vaavia pistetään ja jotain kauheita seuraamuksia hälle koituu... Mutta eipä siinä auttanut kuin raahautua valkeana kuin lakana takaisin sängynpohjalle odottelemaan seuraavan päivän uusintaa! Ja eikun siihen heti: Eli seuraavana päivänä se sitten tosiaan tehtiin! Jännitys nosti päätään siinä vaiheessa kun hoitajat alkoi lääkärin tekemän ultran jälkeen putsaamaan masun pintaa kirkaan punaisella vereltä näyttävällä litkulla ja sen jälkeen peittivät sellaisella leikkausliinalla jossa oli reikä masun kohdilla. Niillä kohdin mää jo ehdin kuvitella jotain suurta neulaa pahempaa tekovälinettä lääkärin käteen! Kylmähiki pakkaantui otsalle ja jalka vatvoi siinä toimenpidepedillä makoillessa ja odotellessa mitä ja miltä se tulee tuntumaan ja että meneekö kaikki niinkuin pitää. Pistos tuntui samalta kuin verikokeen otto käsivarresta ja se kun lapsivettä sitten imaistiin tuntui hiukan kyllä epämiellyttävältä mutta ei niinkään sattunut. Ja lääkäri katsoi koko ajan ultraruudulta että missä pieni oli joten vaaraa ei ollut! Kaikenkaikkiaan se ei ollut ollenkaan niin kamalaa kuin mitä olin kuvitellut ja pelännyt! Eli oma hölmö luonne teki taas kaiken paljon vaikeammaksi ja sai turhaa stressiä vain aikaiseksi. Punktion tuloksia sai sitten odotella ylihuomiseksi.
Se oli sitten perjantai 25.7 kun lääkärit aamulla tulivat ja kertoivat että nyt on niin että vaavi sektioidaan maailmaan tänään iltapäivällä! Taisin sanoa siihen että okei... Siis... TÄNÄÄNKÖ vai? Tänää toisti lääkäri ja sitten mulla taisi mennä ajatukset sekaisin tai pää pimeäksi hetkeksi. Syynä sitten muutamakin seikka: lääkkeet eivät laskeneet RR, istukka oli jonkin verran kalkkeutunut joka esti vaavin täyttä ravinnon saantia ja tietenkin se että vaavi oli edelleen perätilassa, eli jalat edellä tulossa.
Otin luurin käteeni ja soitin Osculle, taisin siinä niellä muutaman kerran shokki-itkua ennenkuin sain sanotuksi että alas tuleen tänne päin että meitin tytär syntyy tänään! Tärisin ja mieli heitti kuperkeikkaa! Jännitti, pelotti, helpotti, innostutti, itketti ja hymyillytti siis vuorotellen eikä tiennyt miten päin olisi ollut. Oscu tuli sairaalalle ja seuraavat tunnit oli varmasti elämämme pisimmät. Siinä mietittiin että ajattele, meillä tulee olemaan oma lapsi käsissä tänään! Se oli aika erikoinen tunne.
Kello 14.52 hän sitten syntyi, leikkaus meni niinkuin piti ja ihanempaa ääntä en ole kuullutkaan kuin hänen ensi parkasun tässä maailmassa! Leikkauksesta sen verran vielä että se tehdään puudutuksessa ja sepä on erikoinen tunne kun "tuntee" liikkeitä kropassaan mutta mikään ei satu tai oikeasti tunnu missään. Ihmeellistä. Ikävä puoli on se että joutuu heti erilleen pienestään, sain toki nähdä hänet ja pitää hetken rinnan päällä. Oscuhan sai olla koko leikkauksen ajan läsnä siinä minun tukena/seurana jännittämässä ja onneksi edes tuore isä pääsi heti seuraamaan lapsensa matkaa lasten teho-osastolle jonne hänet vietiin vuorokauden mittaiseen seurantaan. Minut vietiin heräämöön, olo oli siinä vaiheessa ihan ihmeellinen, tuntui niin ikävältä joutua heti erilleen rakkaistaan. Huoli oli ihan suunnaton että onko kaikki pienellä hyvin. Tovin päästä Oscu tulikin minun luokse ja sain katsella kamerasta pienestä ottamiaan kuvia. Ihanaa!
Minut vietiin osasto 52:lle ja vaavi oli valvonta-osastolla ja siellä mee sitten Oscun kanssa käytiin häntä katsomassa ja saamassa vauvanhoito opastusta. Vauva sai kerätä siellä voimia tarkan varvovan silmän alla ja opetella myös syömään. Hällä oli nenämahaletku josta sai suurimman osan ravinnostaan alussa kun ei jaksanut itse imeä vielä. Voimistui päiväpäivältä ja oli ihanaa päästä tutustumaan. Oma vointini olikin hiukan heikko ja Oscu saikin pyörätuolilla kärrätä minut parin päivän ajan vaavin luokse. Pakko oli päästä kuitenkin katsomaan pientä ihanuutta! Vointi ei siinä sitten lähtenytkään paranemaan päin vaan RR pysyi sinnikkäästi korkeana aina vain ja päänsäryt jatkuivat. 29.7 lääkäri sitten ultrasi mahani jotta voitaisiin poissulkea se että mahassani/kohdussani olisi jossakin vuoto joka aiheuttaisi heikon oloni mutta mitään sellaista ei ollut. Pari yksikköä verta sain sitten ja oloni kohenikin heti.
30.7 meidät siirrettiin vaavin kanssa Jorvin sairaalaan jatkohoitoon. Minut synnyttäneiden osastolle ja vaavi lastenosatolle L2. Oltaisiin varmasti päästy Tammisaaren sairaalaan siinä vaiheessa mutta lastenosasto ei ollut vielä silloin auennut siellä kesän jäljiltä. Siellä jatkui kaikki perjaatteessa samana, kummankin tilaa seurattiin ja yhdessä opeteltiin vaavin hoitoa Oscun kanssa ja tutustuttiin pieneen. La2.8 minä pääsin kotiutumaan ja ma4.8 vaavi siirrettiin Tammisaaren lastenosastolle joka aukesi samana päivänä. Hällä oli siinä vaiheessa vielä nenämahaletku jonka takia jouti osastolle. 8.8 vaavikin kotiutui sitten viimein! Ihanaa oli olla koko perheen voimin viimein kotona!

12.7.2008 33+6
Muistanpa sanoneeni monet kerrat tutuille että kun meillä on mennyt alku- ja keskiraskuas niin hyvin ilman mitään vaivoja niin ans kattoon vaan niin loppupäähän niitä varmasti tulee! Ja niin niitä nyt sitten on. Raskausmyrkytys on siis kerran jo todettu negatiiviseksi mutta kun tuo minun verenpaineeni huitelee korkealla niin nyt ollaan taas epäilyksen alaisena... Sitä tulee vainoharhaiseksi, oikeasti! Kun pyydetään seuraamaan oloaan ja vointiaan niin sitä alkaa mitä pienempiä vaivoja epäilemään liittyväksi myrkytykseen. Yleiset raskausmyrkytyksen vaivat on siis ylävatsan kipuilu, päänsärky näköharhojen kera, lisääntynyt valkovuoto, valkuainen virtsassa, turvotus ja tosiaan verenpaineen nousu. Mää niin pelkään että vähättelen vaivojani ja sen takia jäisi sitten näkemättä jotain. No, meitillä on taas vaavin kanssa neuvola ma ja sitten onkin ke taas kasvukontrolli äitipolilla. Onneksi liikkeitä tuntuu joka päivä! Jos raskausmyrkytys todettaisiin niin silloin mietitään aina vakavasti että onko vaavilla parempi olla masun ulkopuolella... Mietittiinkin sitten Oscun kanssa yksi ilta että, jestas, jos niin kävisi!
Vaavi saa tai siis hänen pitää mielellään kasvaa masun turvissa reilu kk vielä mutta täytyy tunnustaa että kyllä mulla on jo ikävä omaa normaalia vartaloa ja oloa! Kyllä tää olo pikkuhiljaan alkaa käymään tukalaksi. Mitään pitkiä kävelylenkkejä ei voi enään tehdä kun masua alkaa kivistään ja välillä istuminenkin ahdistaa ja puristaa. Ja mulla on kuulemma pieni masu, tai niin monet tykkää. Ihan sopiva mää sanoisin. Sitä on niin tönkkö ja puuskuttava koko ajan. Hirmu moni sanoo että ikävöi sitä vaavi masua synnytyksen jälkeen mutta mää luulen että olen oikein tyytyväinen kun on vaavi saatettu maailmaan ja omakin elämä palaa taas, ei nyt voi kai sanoa että entiselleen, mutta siihen suuntaan.
Lueskelen Helistimen keskustelufoorumia aina silloin tällöin ja Elokuisissa saakin lukea aika paljon siitä miten tulevilla mammoilla on jo aika monella supisteluja ollut. Mulla ei ole sellaisista tietoakaan, saas nähdä sitten kun päättää ensimmäinen tulla joskus että miltä tuntuu. Kuukautiskivuilta aika moni sanoo supistuksen tuntuvan ja että masu menee ihan kireäksi.
Meillä oli muuten tutustumiskäynti Tammisaaren synnytysosastolla viime ke 9.7. Olipa oikein mielenkiintoinen käynti ja oli tosi kiva päästä katsomaan varsinkin että minkämoinen on nyt sitten synnytyssali. Osasto on nyt tilapäisissä tiloissa kun varsinaiset tilat odottavat remonttia. Meitin mielestä oli oikein mukavan oloinen osasto. Muutama pienokainen vaavi nähtiin ja kolmesta synnytyssalista kaksi oli juuri varattuna, jänää oli tiedostaa että siellä sitä oli pienokaisia tuloillaan. En tiedä onko ihan tavallista että synnäreillä on jonkinmoinen taulu käytävällä kaikkien nähtävillä johon merkitään joka päivän kohdalle vuoden ajan syntyneet vaavit. No, tuolla ainakin on ja sitä olikin kiva tutkailla. Tutustumispäivän aikana oli siihen mennessä syntynyt yksi poika. Pojat merkitään sinisillä neuloilla ja tytöt punaisilla. Jos oli vaavi saatettu maailmaan sektiolla niin oli vaaleanvihreä pojasta ja vaaleanpunainen tytöstä merkkinä. Ja jospa oli kaksoset tullut niin oli paperiliitin merkkinä vielä. Hyvillä mielin sinne menee synnyttämään.
Yle FST5 kanava on esittänyt Norjalaista Kätilöt-nimistä realitysarjaa nyt viiden jakson verran. Ja onpa ollut mielenkiintoista! Harmi että viimeinen jakso tulee ensi ke... Sarjan kautta on hyvin päässyt kurkistamaan hieman tulevaan koitokseen ja oivaltanutkin paljon. Lisää sellaisia!
Nyt ollaan saatu meitin makuuhuone järjesteltyä niin että vaavilla on oma paikkansa siellä myös. Tosi kivasti saatiin kaikki mahtumaan ja tuli kyllä nätti "nurkkaus" missä hoidella pientä sitten! Hankinnoista vielä uupuu sitteri, hoitolaukku, amme, lakanoita... mitäs vielä. No, sitten tietenkin kaikkea pientä esim tutteja, tuttipulloja, puhdistusliinoja, pumpulia... Hoitotuotteita siis yleisesti. Noita nyt sentään saa helposti normi ruokakaupasta mutta nuo ensimmäiset saakin sitten kyllä ihan etsimällä etsiä että löytää sellaiset kun haluaa. Pitänee kyllä ottaa joku la ja lähteä pienelle shoppailu kierrokselle avokin kanssa.

2.7.2008 RV 32+3
Toinen käynti Tammisaaren äitipolilla on takana päin. Kaikki samat toimenpiteet tehtiin kuin ensimmäiselläkin kerralla ja tälläkin kertaan kaikki oli hyvin! Vaavi oli kasvattanut painoaan 1kg 558gr:n että kyllä hän siellä kasvaa vaikkakin ihan omanlaistaan käyrää. Tälläkertaan lääkäri myös arvioi että syntymäpäino voisi olla näiden tietojen ja mittausten perusteella 2kg 800gr. Pieni tilli, sanoi hoitaja. Kahden vkon kuluttua käymme taas siellä, kasvua seurataan nyt tiiviisti.

25.6.2008 RV 31+3
Heti alkuun kuulumiset äitipolilta. Kaikki on hyvin pienokaisella, myös heitin tutkimusten mukaan vaavin kasvu menee alakäyrän alapuolella. Aluksi otettiin vaavin sydänkäyrää, sain makoilla sängyllä 20minuuttia kuunnellen samalla pientä tyskyttävää sydäntä masustani. Ihana ääni! Kovasti vaavi mylläsi samalla ja kuulostikin hassulta välillä toisen jumppaamiset siellä. Sitten lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Sen päiväinen vaavin painoarvio oli 1kg ja100gr, meitin rakas pienokainen. Päänympärys, reisiluun pituus, lapsiveden määrä ja napanuoran virtaus mitattiin ja kaikki oli tosiaan niinkuin pitää. Laboratorioon jätin verta josta tutkittiin ties mitä kaikkea jota voitiin sulkea pois mahdollinen raskausmyrkytys koska verenpaineeni oli huippulukemissa, jännityksen piikkiin laitettakoon. Tuloksissa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Ja paineet kävin tarkistuttamassa vielä kahden päivän perästä neuvolassa ja ne olikin ihan lähellä normaaleita lukemiani. Kontrolliin menen vielä äitipolille ensi ma, kaksi vkoa on kulunut silloin ensimmäisestä käynnistä. Tarkistetaan että se pienokainen todella kasvaa myös siellä masussa. Toivotaan että on kasvatellut itseään reippaasti. Liikkeet ainakin tuntuu aina vain voimakkaampina ja useammin.
On tää vaan kovin ihmeellistä, eilen pesin taas pari koneellista pieniä söpöjä vaatteita ja kun mää myöhemmin siinä päivällä vessassa touhusin ja kattelin niitä siinä pyykkitelineellä niin ihan taas tuntui mahdottoman ihmeelliseltä että meistä on tulossa pienen ihmisen vanhemmat! Äiti ja Isä. Hassua miten sitä vielä vain havahtuu välillä siihen että nyt se on niin että meitin perheeseen tulee kohta vauva! Kääk, uskomatonta! Hymyillyttää. Kovasti sitä myös miettii että osataanko me varmasti hoitaa ja kasvattaa pientä ihmistä niinkuin pitää? Jännittävää. Mää oon varmaan näitä samoja juttuja kirjaillut jo aiemminkin mutta näin ne vielä vain pyörii mielessä. Ajatella että LA on kahden kk päästä! Jestas sentään.
Kesäkuu on nyt tosiaan lopuillaan ja mitään hirmu helteitä ei olla vielä saatu, mökiltä ollaan nyt välillä kotona muutama viikko mutta olisi tarkoitus kyllä palailla sinne vielä. Saas nähdä miten mahdolliset tulevat helteet vaikuttaa olotilaan. Kyllä mää jo tuon masun tuossa hyvin hyvin jo tiedostan ja välillä tuntuu että jo tiellä muka olisi. Sukkia on välillä ahdistavaa puskea jalkoihin ja muutenkin toki kaikki missä joutuu pusertamaan massun kaksinkerroin ahdistaa suuresti. Jos enemmän liikkuu niin alavatsa muistuttaa kyllä heti rehkimisestä. Ei mulla mitään supistuksia ole ollut mutta pienesti kivistää reippailun jäljiltä. Tai en mää ainakaan usko että ne olisi ollut mitään supistuksia. Ei ei. Se että oon jäänyt lomalle on myös alkanut näkymään painossa, eli nousua on ollut, n.nelisen kiloa on nyt tullut. Ei ressiä. Parit uudet housut varmasti joudun kyllä ostamaan tätä loppua kohden kun tuntuu että varsinkin istuessa ahdistaa. Mulla on yhdet maailman parhaimmista lökäpökistä mutta niiden kanssa en ehkä viitsi kulkea ympäriini ;-) No mutta, eipä tässä kummempia tällä erään taas.

12.6.2008 RV 29+4
Kaikenmoista on tapahtunut, mistähän sitä aloittaisi... No, vaikka siitä että hartaasti odotettu vapaa on nyt alkanut! Työt loppuivat viimeinen toukokuuta ja nyt olen vain laiskotellut karvakuonojen kanssa. Oscu se jatkaa töitä koko kesän yli mutta onpa hänkin saanut hiukan muutosta arkipäiviinsä kun otettiin ja pakattiin kimpsut ja suunnattiin mökille. Eli Oscu suuntaa töihin mökiltä käsin. Iltaisin häntä sitten aina odottaakin kolme ikävöivää neitosta ja lämmin saunakin välillä yllättää. Mikäs siellä on ollessa, koirille mukavaa ja itsellekkin kun enimmäkseen ulkosalla saa olla ja touhuta. Saariston tuulet ne tuokin hyvät unet yöksi ja ruokahalukin on ihmeesti kasvanut...
Touhuamisesta mennäänkin sitten masuasukin liikkeisiin, oi voi niitä saan tuntea pitkin päivää ja paljon! Tämä pieni ihminen masussa on kyllä aikamoinen jumppailija! Se on aivan ihanaa kun makoilee ja silittelee masua niin johan siellä pieni morsettaa takaisin minkä kerkiää, en mää edelleenkään tiedä että miten päin hän siellä oleilee kun liikkeitä tulee ympäriinsä mutta ilmeisen hyvin jakselee! Yksi uusi juttu on muuten se että vaavilla on ollut hikka nyt pari kertaa, tai niin ainakin luulen. Sellainen tasainen liike tuntunut ja luulenpa juuri hikasta olevan kyse.
Hankintoja ollaan nyt tehty oikein urakalla... Jestas tuota rahaa saa kulumaan kyllä kaikenmoiseen! Eli makuuhuoneeseen ollaan hankittu Ikeasta Leksvikin "hoitotarvikehylly" ja sänky, josta kaunis kiitos Mammalle ja Jonttelle! Testi petauskin on jo tehty ja voi miten söpö sänky onkaan pienellä nyt!
Äitiyspakkauskin tuli ja voi sitä riemua kun pääsi avaamaan ja hypistelemään vaatteita sun muita! Samoiten ollaan vaunutkin jo saatu! Gessleinin F-6 on siis malli ja värinä nougat. Turvakaukalokin ostettiin autoon samalla reissulla kun haettiin vaunut. Jestas niissäkin oli suuria eroja ihan kahdenkin eri istuinen välillä. Kannatti kokeilla ihan miten sopii omaan autoon ja minkämoiseen asentoon asettuu.
Pesukone on pyörinyt tasaiseen kun sänkyvaatteita ollaan pesty, vaatetta muuten en olekkaan vielä pessyt joten seuraavaa koneellista ei tarvitse kauvaan odotella. Hoitotarvikehyllyä on ollut ihana pynjätä kuntoon ja järjestellä tavaroita laatikoihin. Tuntuu että tekemistä ja hankkimista olisi vielä vaikka kuinka mutta kyllähän tätä aikaakin vielä on toki jonkin verran ainakin. Uskomattoman nopeesti on kyllä mennyt.
Neuvolassa on tullut käytyä tietenkin ja nyt on sitten painokin lähtenyt vihdoin nousuun, tänään kävin siis ja vaaka näytti komiat 63,3kg (lähtö 60,1) Hurraa! Muutenkin itsellä on kaikki hyvin ja vaavin sydän tykytti kuuluvasti. Masun kasvu ei ole huimaa ja terveydenhoitajani varasikin ajan äitipolille tarkistukseen ensi ma 16.6 klo10. Eli kun kohdunpohjan korkeus mitataan aina ja siinä seurataan kolmen eri käyrän (ala, keski ja ylä) mukaan kasvua niin "me mennään" nyt vaavin kanssa juuri alakäyrän alapuolella. Joten on kuulemma ihan normaalia että tässä vaiheessa lähettävät äitipolille niin siellä sitten tarkemmin vaavia silmäillään, mittaillaan ja arvioidaan painoa. Siitä tiedän kertoa enemmän sitten kun olen siellä käynyt että mitä kaikkea tapahtui. Omissa ja Oscun silmissä masu on kasvanut kovasti viime viikkojen aikana ja kun vaavi siellä porskuttaa kovin liikuvaisesti niin enpä usko että pitäisi murehtia. Vaikka mää olen kyllä sellainen että ehtii koska vain tässä vkl aikana iskeä jo milloin minkämoiset paniikin oireet vaavin voinnista... Yritän ottaa rennosti. Rakas vaavi. Kylläpä häntä jo odottaakin saapuvaksi maailmaan! Usein mielessään kuvittelee sitä ensihetkeä kun saa nähdä pienen. Oi voi mahtaa olla mahtava hetki!

22.5.2008 RV 26+4
Tänään sain tämän idean sivujen tekoon pikkuisellemme. Minusta oiva tapa jakaa arkeamme sukulaisten, ystävien ja vieraidenkin kanssa.
Mutta nyt niitä oikeita kuulumisia,
Kesä saapuu kovalla rytinällä ja kyllä sitä jo odotellaankin! Minulla loppuu työt viikon kuluttua ja sitten se loma alkaa! Ensimmäisen viikon olen varmasti kotosalla ja yritän saada kodin kunnolla siivottua ja sen jälkeen voisi pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata saaristoon mökille! Ihana ajatus että koko kesän saa viettää mökkeillen! Oscu (avokkini) sieltä sitten suuntaa töihin ja minä saan puuhailla pihamaalla koiriemme Myyn ja Pennin kanssa. Myy ja Penni ovat siis Jackrussellinterriereitä. Ihania otuksia jotka nekin tulevat hullaantumaan lomailuun mökillä!
Pienelle ollaan pikkuhiljaan alettu nyt ostelemaan vaatetta, bodeja, puolipotkuhousuja, verkkahousuja, yöasuja sun muita ihania pikkuruisia vaatekappaleita. Vielä mahtuvat yhteen paperikassiin kaikki! Muista hankinnoista, Ikeasta ollaan katseltu Leksvikin sarjasta korkeaa hyllykköä ja pinnasänkyä valmiiksi ja vaunut ollaan tilattu Vaunu-Aitasta! Jestas se ei muuten ollutkaan niin helppoa se vaunujen valinta! Kauheasti kun on eri merkkejä, malleja, toimintoja, värejä ja sun muita ominaisuuksia joita pitää miettiä niin ei ole ollut todellakaan ensikertalaisille helpoksi tehty sitä valintaa! Nyt se on kuitenkin tehty ja vaunuiksi valittiin Gesslein F-6 ja väriksi Nougat. Ihanaa beessiä, ruskeaa ja ruutua. Hienot vaunut, Kiitos Tuija!
Kovasti alkaa kodinrakentamis-vietti kasvamaan tässä koko ajan odotuksen lähetessä loppuaan ja olisi mukavaa jo päästä laittamaan pienelle sänkyä paikoilleen liinavaatteiden kera ja hoitopöytää tekemään. Oscu tekee sellaisen sängyn päälle nostettavan mallin joka ei vie lattiatilaa, meillähän kun ei ole omaa huonetta pienelle niin meitin makuuhuoneeseen tehdään oma paikkansa hälle ja tilaa pitää yrittää säästää kaikin tavoin ettei ihan tukkoon mene koko huone. Eli pienen huonekaluja pitää mahtua pinnasänky, hoitotaso, korkea hyllykkö ja rottinkituoli joka toimii imetystuolina. Ja sitten varmasti seinälle jotain avohyllykköä. Kyllä mää luulen että siitä hyvä saadaan.
Vointi on ollut uskomattoman hyvä koko raskauden ajan ja toivonkin että menisi näin loppuun asti! Vaavi jumppailee ja hyörii masussa kovasti pitkin päivää ja välillä ihmettelenkin että miten hällä riittää energia! Ihana on tuntea liikkeet. Vielä en ollenkaan osaa sanoa että missä on mikäkin pää, liikkeitä tuntuu eniten navan alla alavatsaan. Silloin 4D-ultrassa hän oli masussa pää alaspäin mutta niin on hällä vielä tilaa tuolla temmeltää että varmasti kääntyilee vielä moneen otteeseenkin. Aika usein tuntuu viihtyvän enemmän vasemmalla puolella ja hyvin muuten näkee liikkeet vatsan päältä katsottuna! Se on aika metkan näköistä kun vatsa aaltoilee ja nykii! Ja näinpä ollen Oscukin on jo pitkän aikaa päässyt tutustumaan vaavin potkuihin sun muihin liikehdintöihin. RV 20 alkaen siis. Tuleva Mummukin on saanut potkuja jo ottaa vastaan.
Pienelle on muuten nyt valittu siviilikummit. Mehän ei kumpikaan kuuluta Oscun kanssa kirkkoon joten sen vuoksi tuo nimitys. Ihana ystäväpariskuntamme Janiina ja Roland ottivat tämän "tehtävän" vastaan ja heitin lisäksi vanhempi pikkusiskoistani, Nina, toimii myös kummina pienelle. Eli meitin pienelle tullaan järjestämään Nimiäiset tai Nimen anto juhlat, miten sen nyt haluaa esittää, ilman kristillistä kastetta siis. Nimiäisiin ei ole olemassa mitään tiettyä kavaa vaan niistä saa tehdä ihan oman pikkuisensa näköiset juhlat joka on minusta tosi mahtavaa! Ideoita tässä jo kehitelläänkin kovasti!
4D-Ultrassa muuten vahvistui jo rakenne-ultrassa kätilön tekemä veikkaus sukupuolesta mutta se pysykööt salaisuutena! On mukavaa itse se jo tietää niin voi ihan eritavalla tehdä tiettyjä hankintoja ja nyt voi alkaa nimittämään vaavia nimellä. Nimi meillä on jo tosiaan aikas varmasti selvillä. Huh hei kun hassua olla salaperäinen. Saas vaan nähdä milloin sitä vahingossa paljastaa puheissaan sukupuolen!

Nuo alla olevat tekstit olen poiminut aiemmin kirjoittamastani Helistimen Blogistani. Ajattelin että on kiva tallentaa ne tännekkin kun ovat ihan sieltä odotuksen alku metreiltä jo mietteitä. Teksteistä löytyy tuntemuksiani laidasta laitaan.

7.4.2008
To 3.4 lähdettiin aamuvarhaisella kohti Tammisaaren synnytysosastoa rakenneultraan. Jännitti niin maan pirusti että! Kauheesti pelkäsin että jos kaikki ei olekkaan kohdillaan vaavilla... Mutta sieltähän se meitin vaavi löytyi massusta hyvinvoivana ja vilkkaana. Kätilökin sai oikein tehdä töitä että sai tarvittavat mitat otettua hänestä. Sanoi että nyt taitaa pikkuinen oikein jäynää hälle tehdä kun ei millään halunnut pitäytyä paikoillaan. Kaikki oli hyvin mitä tarkistettiinkin ja kyllä helpotti. Olipa taas ihana nähdä vaavi siellä remuamassa. Saatiin mukaamme pari kivaa kuvaakin. Yhdestä piti sitten teettää kopiot ja antaa isovanhemmillekkin omansa.Vaavin liikkeitä tuntee jo todella hyvin päivittäin monta kertaa! Aivan ihanaa kun tietää että siellä hän kasvaa! Ultrassa selvisi nyt sitten myös se sukupuoli jota kovasti odotettiin kuulevamme! Kätilö etsi ruudulle pienen peffan ja siitä sitten katselemaan että kummalta näyttäisi. Itse sitä näkymää ei olisi osannut tulkita mutta kätilö oli aika varma ja katsoi sen sitten pariin otteeseen vielä. Sanoi toki ettei hän sitä varmista kuin 50% varmuudella. Eiköhän nuo hommansa osaa ja viimeistään 4D-ultraan kun mennään 28.4 niin siellähän se sitten varmasti selviää.Vieläkään ei olla mitään hankintoja tehty mutta nyt kun tietää sukupuolen niin on kivempi lähteä esim vaateostoksille. Tosin enimmäkseen meille tulee sukupuolineutraalia värimaailmaa! Mutta onhan noissa vaatteissa muitakin eroja.Huomenna, aikaisin aamulla, lähdetään kohti lentokenttää! Egypti kutsuu lomailijoitaan hyppäämään koneeseen ja matkaamaan 5 tuntia etelään! Jestas miten ihanaa päästä uusiin maisemiin viikon ajaksi! Tästä lomasta pitääkin ottaa kaikki irti kun tulee olemaan viimoinen pitkiin aikoihin kahden kesken tehdyistä lomista! Saas nähdä milloinka sitä seuraavan kerran sitten etelän lämpöä pääsee kokemaan. Vaavi on silloin kuitenkin matkassa mukana joten hiukan eri lähteä. Sellaisia kuulumisia meiltä, mukavaa kevään jatkoa taasen kaikille!RV 21+0
26.3.2008
Uskomatonta että meitin raskaudessa mennään jo puolessa välin! Herttisleijaan mihin tämä aika on kulunut? Muistaa kuin eilisen vielä ne hetket kun sitä panikoi viikoilla 11-12 peläten raskauden keskeytymistä. No, nyt on niistä ajoita selvitty ja nyt tosiaan saa hämmästellä vain tätä ajan kulua.Viime kirjailustani onkin aikaa mutta tässä välin ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään mullistavia joten on kirjoittaminenkin jäänyt. No joo onhan meillä yksi mullista hetki koettu sentään... Nimittäin vaavin ensimmäiset liikkeet! Ne tuntuivat rv19. Kauheen vaikeetahan niitä oli ensin uskoa vaavin tekeleiksi ja kovasti yritti kuullostella lisää ja onhan niitä nyt tullutkin! Aika ihanaa! Masun päälle niitä ei vielä tunnu että tässä vaiheessa saan vielä ihmetellä niitä itsekseni. Odotellaankin kovasti että pieni vielä kasvaa ja voimistuu jotta tuleva isukki pääsisi myös tuntemaan pienen möyryävän siellä masussa.Mitään hankintoja vaaville ei olla vieläkään tehty, luulenpa että rakenneultra odotellaan jotta nähdään että kaikki on kunnossa ja sitten sitä varmasti uskaltautuu jo ihan hankkimaan pienelle tavaroita ja vaatetta. Toivottavasti saataisiin myös sukupuoli selville, sitä odotellaan jännityksellä. No, jollei sitä siellä saada selvitettyä niin meillähän on kuitenkin aikomuksena mennä 4D:hen joten siellä viimeistään sitten varmasti selviää. Noista hankinnoista vielä sen verran että olen hypistellyt kovasti pieniä ihania vaatekappaleita käsissäni ja poiminut mukaanikin mutta sitten se lopullinen ostopäätös on kuitenkin tuntunut niin hurjalta että olen aina vienyt takaisin hyllylle mitä olenkaan löytänyt. Hassua, sitä on kuitenkin niin epävarma vielä että ei uskalla. Ja ehtiihän noita hankintoja vielä hyvällä ajalla tehdä joten ei ressiä siitä.Itselleni olen kyllä vaatehankintoja tehnyt. Pakkohan se kun massu kasvaa päiväpäivältä. Itsestä tuntuu vielä suht pieneltä kun ajattelee että puolessavälin mennään kuitenkin mutta mitä olen lukenut muiden massujen kasvusta niin aika moni on kertonut kunnon vaavimassun tulleen juuri rv20-23 tietämillä. Mullakin on selvästi vielä se suurin kasvu tapahtunut alamassuun ja onkin kiva seurailla että milloinka se myös ”leviää” ylöspäin. Mammavaatteet on kyllä ihania ja mukavia, pitäisi vielä toiset farkut hankkia jottei koko ajan tarvitsisi yksiä ja samoja käyttää. Paitoja onkin ihan kivasti jo ja ne onkin suurin osa ihan tavallisia paitoja ei siis mamma versioita. Pitkät trikoopaidat on parhaita. Mulla onkin nyt selvästi raita buumi menossa paidoissa, joka toinen on raidallinen. Mää tykkään.Päivä alle kaksi viikkoa niin päästään Egyptiin lomailemaan! Ihanaa, loma. Nyt kun katson ulos niin lunta tuiskuttaa oikein olan takaa! Tuolla on kauhea myräkkä, takatalvi toi kait nyt sitten on. Muutamat ihanat kevät päivät oli ja sitä piristyi itsekkin kovasti mutta nyt on toiset sävelet. Etelänmatka se nyt onneksi pitää pirteänä.
RV 20
4.3.2008
Eilen kävin neuvolassa. Perustoimenpiteet läpikäytiin ja kaikki oli hyvin! Syke löytyi tasan samasta paikasta josta olen sen löytänyt kotidopplerillakin, juuri bikirajan yläpuolelta. Eli nyt saatiin myös varmistus siihen että kyllä se vaavin syke on ollut jota ollaan kuunneltu avokin kanssa silloin tällöin. Terkkari ensin yritti etsiä ylempäätä mutta sanoinkin että itse luulen löytäneeni sen aina alempaata joten meni ja koitti ja sieltähän se meitin vaavi löytyikin. Eli todella alhaalla majaileepi vielä. Olipa ihanaa taas päästä kuulemaan sykettä ihan ammatti ihmisen löytämänä. Liikkeistä oli puhetta ja terkkari sanoikin että lähiviikkoina voi olla odoteltavissa ensimmäisiä liikkeitä. Toivonkin jo että tuntuisi. Mahtaa olla ihanaa! Ensimmäinen äippävaatetilaus tehty henkkamaukkaan ja odottelenkin innoissani milloin saapuvat. Mm farkut tilasin joten saas nähdä miten istuvat. Avokki muistutteli että meitin etelänmatkaa vartenhan mulla pitää olla sitten jotain sopivaa vaatetta niin tilasin myös farkkuhameen, caprit ja verkkarit hupparin kanssa. Mitäs muuta... en kai muuta.Egyptin matkaa varten kyselinkin kovasti neuvolassa ohjeita ja myös hepatiitti rokotteen tarvetta. Terkkari kertoi että Suomessa on yleisenä käytäntönä aina vältetty rokotteiden antamista raskaana olevalle mutta jos/kun matkaan lähtee ja kohdemaa on riskialtis bakteerien/tartunnan suhteen niin silloin rokotetaan tietenkin. Eli minun pitää nyt sitten mennä ja ottaa rokote hepatiittia vastaan. Toivottavasti se ei nyt sitten mitenkään vahingoita vaavia. Terkkari kyllä totesi että ei vahingoita. Rokotteen ansiosta voi sitten hiukan huolettomammin esim. ruokailla. Ja sitten vain muutenkin maalaisjärjellä miettiä mitä suuhunsa laittaa.Seuraava koitos onkin sitten taas neuvola 31.3 ja sitten rakenneultra 3.4
RV 17
21.2.2008
Nyt on meitin vaavi-uutiset ”kaikkien” tiedossa. Ihanaa ja helpottavaa. Oma isukkini oli innoissaan uutisista ja vitsailikin tyylin -luulin ehtiväni jo kuolla ennen kuin vaavi-uutisia kuuluu. Hassu. Olivat vaimonsa kanssa todella otettuja hienosta runosta ja ultrakuvista ja muutenkin tavasta kertoa ihania uutisia. Iloitkuja. Muille sukulaisille laitoin tosiaan postilla menemään samantyyppiset kortit ja eilen tulikin sitten monia onnittelu viestejä/soittoja. Niin ja pomolle kerroin nyt sitten myös. Huh. Nyt saa masu pömpöttää miten haluaa ja toivottavasti pian muuttuisi jo kunnon vaavimasuksi. En oikein tiedä että onko se sitä jo vaiko mitä turvotusta vielä... Viikojen ja tämän yleensä termin mukaan voisi toki olla jo hyvä alku oikealle vaavimasulle näkyvillä.Ystäväni kanssa (joka siis myös raskaana) käytiin eilen sitten vaateostoksilla Lindexissä. Aika suppea valikoima oli mutta koitettavaa kertyi kuitenkin. Parit farkut, joista kumpaisetkaan eivät olleet hyvät, ja pari normipaitaa jotka eivät nekään ihan istuneet niinkuin olin toivonut. Sitten löysin vielä farkkulappuhaalarit sovitettavaksi ja siinähän ne. Olivat jopa laskeneet hintaa -70% joten maksettavaa jäi vaivaiset 12€. Saas vaan nähdä osaanko käyttää lappiksia? Ainakin tukea ne antaa kasvavalle masulle. Äippäfarkuissa oli kyllä ihmettelemistä ja olikin ihan kummallista vetää niitä jalkaan. Nuo Lindexin mallit oli sellaisia missä ei ollut nappia eikä vetoketjua lainkaan vaan ne pysyy ylhäällä sitten sen resorin avulla joka ylittää koko masun. En siis ole muita nähnytkään joten en tiedä onko ihan tavallista että napit ja vetskarit puuttuu mutta se tuntui niin oudolta, jotain jäi niinkuin tekemättä. Toiset sovittamistani farkuista jäivät hassusi lörpälleen selästä muuten kyllä istuivat ihan hyvin ja toiset olivat peffasta ihan järkyt! Pitänee tuonne PikSiti Helsinkiin päin lähteä ostoksille josta löytynee suurempi valinnanvarakin.Eilen havahduin yhtäkkiä kun almanakkaa selailin että herran jestas eihän tässä nyt kauvaa ole enään kun jo kesäloman siivittämänä äippäloma alkaa... N.4kk! Ei ole todellista! Paperilla aika näyttää lyhyeltä mutta niinkuin tuolla aikaisemmin varmasti jossakin kohtaan totesin että sitten kun näitä päiviä tässä ihan elelee niin ans kattoo nyt miten lyhyeltä enään tuntuu. Pah. Onneksi tässä välissä on pari muuta odotuksen kohdetta jotka hieman jakavat tuota 4kk. On neuvolaa, Egyptinmatka ( ! ), rakenneultra ja vieläpä kevät tuloillaan! Ihanaa odottaa kevääseen kohti kun ympäristökin herää taas henkiin ja aurinko kaivautuu esiin lämmittämään meitä.
RV 14+3
19.2.2008
Tänään päästään kertomaan vaavi uutisista minun isälleni ja hänen vaimollensa. Se on niin jännittävä hetki kun ojentaa kirjekuoren uutisineen ja odottaa kun se aukeaa. Sitten on kiva katsoa ilmettä joka muuttuu iloiseksi ja yllättyneeksi. Ja kaikilta joille on uutiset henk.koht annettu ovat myös iloitkut päästäneet valloilleen ja sitten saa yleensä kunnon rutistukset ja onnittelut. On se mukavaa kertoa ihania uutisia läheisilleen. Tänään laitoin postiin muille sukulaisillemme lähtevät kortit vaavi uutisineen.Pomolle olen päättänyt kertoa tällä viikolla, uuh, jotenkin jännittää sen vuoksi kun tietää aiheuttavansa muutoksia töissä. Sijaisen hakua ja muiden asioiden mietintää. No, eipä minun kai siitä pitäisi stressiä sentään ottaa. Yritän olla ottamatta. Äippälomalle jäisin juhannuksen tienoolla kesäloman siivittämänä, ai miten ihana ajatus tuo onkaan!Huomenna lähden ystäväni kanssa vaateostoksille. Äippähousut, farkut, olisi listalla ykkösenä joten katsotaan nyt löytyykö valinnanvaraa. Ainoa paikka täällä meitin suunnalla (Karjaalla) on Lindex josta löytyy äitiysvaatetta... No, vielä ei ole ihan hätä niidenkään kanssa. Ja omilla väljillä paidoilla pääsee pitkälle. Ja kunhan kaikille lähisukulaisille tämä asia on tiedossa niin voi huoletta alkaa tiukempaakin paitaa pitämään, ihanaa vain kun pyöristyvä masu alkaa näkymään. Ja kyllä se jo näkyy! Iltaa kohden varsinkin aina oikein pinkeytyy. Sitä jotenkin vain automaattisesti vielä hiukan vetää sisään minkä voi, kohta ei kyllä se enään auta vaan kaikki alkaa näkemään masun kyllä! Jee!
RV 15 (14+1)
15.2.2008
Hmm, eilen iski pienimuotoinen apua-olo. Mulle tuli yhtäkkiä sellainen pelko että josko siellä masussa ei olekkaan enään kaikki hyvin. Oli alkanut mielessä pyörimään viime neuvolalääkärissä käynti jolloin lääkäri ei löytänytkään sykettä. Aamullahan meillä oli ollut ultra jossa kaikki hyvin joten silloin en tosiaan jäänyt sitä pohtimaan. Mutta kuten sanottu nyt sitten se kuitenkin nousi sieltä mieleeni... No, soitin neuvolaan ja kysyin mahdollisuutta päästä kuunteluttamaan vaavin sydän-äänet ja sehän kävi hyvin. Pääsinkin ihan tunnin sisällä siellä sitten käymään.Meitin neuvolatäti sitten alkoi etsimään sykettä eikä millään sitä löytänyt. Vaihtoi laitetta siinä sitten kaksikin kertaa mutta ei mitään missään. Uuh, itsellä siinä vaiheessa jo kävi vaikka mitkä surettavat mietteet ajatuksissa. Oli mennyt ehkä 30-45min. No, sitten terveydenhoitaja sanoi että pitänee soittaa synnärille ja kysyä että mitä mieltä ovat siellä että josko ottaisivat minut vastaan ja ultraisivat. Join lasin vettä välissä, auttaa joskus sykkeen löytämistä kun rakko on täysi kuulemma. Sitten odoteltiin, kätilö oli juuri varattuna ja hänen piti hetimiten soitella neuvolaan kunhan vapautuisi. Aika mateli.Siinä sitten odoteltiin ja päätettiin että annetaanpa toisen terkan myös yrittää etsiä sykettä ja siirryin toiseen huoneeseen. Ja eikun uudelleen massu esiin ja toiveet korkealle. Tovi siinäkin sitten meni ja sitten sieltä lopulta löytyi pienen sydämen syke! Voi kiesus että tuli helpottunut olo ja tuntui kuin olisin sulanut siihen hoitopöydälle kun kuuntelin sitä tyskytystä. Ihanaa! Pieni hiukan säikäytti minua mutta kaipa sitten hokasi että jaa minuakos te etsitte ja tuli esiin piilostaan. Terkat meinasi että josko olisi kohtu hiukan taaempana että siksi ei niin helposti löytynyt sykettä. Istukan äänet löytyi hyvin joten se on mitäilmeisimmin tuossa edessä. Saa nähdä milloin päästään tuntemaan ekat liikkeet masussa jos on kohdunasento tuo ja istukka suoraan edessä vielä vaimentamassa tuntoja. Ultrissa (varhais ja NP) ei ole koskaan ollut puhetta kohdun asennosta joten eipä ole itsekkään älynnyt sitä ihmetellä. Seuraavassa rakenneultrassa pitänee kysäistä että miltä näyttää. Pääasia että pieni siellä vielä on kasvamassa. Luulempa että tuo pelko paniikki on ihan siitäkin syystä nyt nostanut päätään kun alkaa vaavi-uutinen jo pikkuhiljaan leviämään. Epäillys ja pelko siitä että josko tässä turhaan nyt levittää ilo-uutista ja sitten joutuisi perumaan puheitaan ei innosta... Ja sekin että töihin on pikkuhiljaan pakko kertoa jotta saa pomo sitten miettiä jatkoa ei sekään helpottanut oloa. No, nyt sitten olaan saatu varmistus ja ei kun kertomaan!Kotidoppler tulikin sitten muuten äkkiä perille! Eilen hain iltapäivällä postista ja illalla jopa kokeilinkin. Mutta vaikeaa se oli tulkita että josko löysin sykettä. Jonkun tyskytyksen löysin, istukan viuhahdukset löytyi hyvin ja sitten tämä hiukan erilainen tyskytys joka ehkä oli vaavin syke. Ja jos minun kohtu nyt sitten on taaksepäin kääntynyt kaikenlisäksi niin jos sykkeen löytyminen oli terkoillekkin kovan työn takana niin kovasti tietenkin epäilee omaa löydöstään. Ei voi tietää ei. No, kunhan vaavi tuosta kasvaa niin eiköhän se syke sieltä helpommaksi käy löytää sitten.
RV 13+4
12.2.2008
Ilmoitan viikkoni sittenkin suoraan kk mukaan laskettuna vaikka vaavi onkin 4pvä nuorempi. Ei tarvitse aina laskeskella -4... Se kun tuppaa olemaan liian vaikeaa välillä minun huonolla laskupäälläni! Hih!Asiaan, hmm, seuraava neuvola- ja rakenneultra-aika ovat selvillä ja nyt se jo alkaa. No se malttamattomuus, voi kiesus miten mää maltan odottaa niihin asti! Neuvola on maaliskuussa ja ultra huhtikuussa. Pientä helpotusta toivon saavani tänään tilaamastani Angelsounds kotidopplerista! Pääsee sitten vaikka joka päivä kuuntelemaan vaavin sydämensykettä. Saas nähdä osaanko sykkeen sitten vain löytää sieltä masusta. Pienen pienen sydämen. Mää uskon että tuo laite on ”hyväksi minulle”, sitä kuitenkin yhden keskenmenon jälkeen on koko ajan takaraivossa ajatus että josko jokin menee pieleen tälläkin kertaan. Niinä hetkinä kun ihan panikoi on sitten mukavaa etsiä se pieni elämä sieltä masusta. Laitetta odotellessa.Vauva-uutisia on saatu kuulla meitin kavereilta/tutuilta sieltä sun täältä, neljä odottavaa ja yksi juuri vaavin saanut. Muutenkin tuntuu että katukuvassa näkyy paljon masunkasvattajia nyt näin keväällä, vai pitäisiko tätä vielä talveksi kutsua... No juu ehkäpä sitä vain kiinnittää nykyään enemmän huomiota näihin. Eilen sain aivan mahtavia vaavi-uutisia yhdeltä ystävältäni! Paljasti että heille on tuloillaan toinen vaavi, olin into piukeena siinä vaiheessa ja tuskin pysyin nahoissani. Onnittelin vuolaasti ja kerroinpa nyt sitten ensimmäiselle ystävälle että NIIN MEILLEKKIN! Siinä sitten puheltiin ja selvisi että heitin LA on reilu vko meitä ennen! Oi voi miten mahtavaa onkaan, päästään yhdessä kasvattelemaan masuja syksyä kohden! Innostuin kyllä niin kovasti että! Olin aiemmin miettinyt että olisi niin kivaa kun olisi joku ystävä jonka kanssa jakaa näitä juttuja ja nyt sitten tämä! Oman rakkaan kanssa on toki ihanaa puhella vaavista ja suunnitella tulevaa mutta onhan se eri asia sitten vielä kun saa naispuolisen, myös raskaana olevan, ystävänsä kanssa pulista vauva juttuja mielinmäärin! Jee!Meillähän on tässä muutakin odoteltavaa huhtikuulle kuin rakenneultra, nimittäin etelänmatka! Aah miten ihanaa päästä hetkeksi ennakko lämpöön Suomen kesää vielä odotellessa. Meillä on vkon matka Egyptiin varattuna ja sepä on tietenkin tärkeä loma siltäkin osin että vielä ollaan kahdestaan ja voidaan hiukan eritavalla nauttia lomailusta kuin sitten pikku lapsosen kanssa. Oi voi, pelkkä ajatuskin jo lämmittää! Mietin aluksi että mitenköhän on lentämisen laita, ollaan silloin jotakuinkin puolessa välin raskauteni kanssa. Sattuipa sitten juuri yhdessä vauvalehdessä olemaan juttua lentämisestä ja eipä hätiä mitiä. Ihan kaukokohteisiinkin saa matkata rv28 asti, eurooppaan rv36 ja pohjoismaihin rv38. Tosin rv28 lähtien pitää saada lääkäriltä todistus siitä että raskaus on sujunut normaalisti jotta lentämään pääsisi. Huoletta saan siis lähteä matkaan. Tietenkin muuten sitten pitää olla esim hygienian kanssa tarkkana ja miettiä mitä suuhunsa laittaa.Eiköhän siinä taas tullut tärkeimmät. RV 14
6.2.2008
Eilen eli ti 5.2 käytiin tosiaan NP-ultrassa. Heti aamusta klo8 meillä oli aika, onneksi koska olo oli jännityksestä ihan kauhea. Kurkkua kuristi, sydäntä ahdisti ja masussakin velloi. Ahdisti kertakaikkiaan ihan hirmuisasti. Meitin vuoro tuli ja siitäpä oma olokin muuttui kertaheitolla höyhenen kevyeksi kun meitin pieni vaavi löytyi kohdusta virkeän elinvoimaisena! Voi jestas miten se olikaan hieno hetki, rakas avokkini tarttui kovasti kiinni käteeni ja ei voinut kuin hymyillä onnellisena ja katsella sitä pientä ihmisen alkua monitorinruudulta.Kätilö tarkkaili ja mittasi pienen ja totesikin että kaikki on kohdallaan. Niskaturvotusta ei ollut ja pieni ihmeemme on 49,9mm pitkä pepusta päälakeen! Pienellä on siis kaikki kunnossa ja niin kuin pitää! Huh, miten helpottunut mieli nyt onkaan. Nyt on taas hyvä odotella. Seuraavan kerran pääsemme näkemään vaavin rakenne-ultraan 3.4. Jestas, silloin mennään jo rv20 jotain! Päivämäärällisesti tuo tuntuu niin läheiseltä mutta ans kattoo nyt kun näitä päiviä tässä elelee ihan niin milloin tulee se että olis jo ja että kun aika taas matelee... Oi voi tätä malttamatonta mieltä.Ai niin, kuukautisten mukaan kun elellään rv 12+2 niin nyt ultran mukaan vaavi on neljä päivää nuorempi eli rv 11+5 mennään. LA pysyi kuitenkin ennallaan, jos on 5 päivää heittoa niin silloin muuttavat sen.On se hurjaa miten yhdessä kk vaavi muuttuu jo kauheasti! Varhaisultran kuvaa kun katselee ja vertaa nyt näihin uusiin niin tässä kk aikana on jo ihan ihmisen näköiseksi muuttunut pieni. On se vaan hurjaa.Iltapäivällä oli tosiaan sitten vielä neuvolalääkäri. Lääkäri kyseli vointia ja muutenkin kuulumisia. Paino, verenpaine ja hemoglobiini mitattiin. Pisunäyte jäi ottamatta kun kävin ajattelemattomasti vessassa kun saavuin sinne... Gyne-tutkimus tehtiin ja sydänääniä koitettiin kuunnella, niitä ei löytynyt mutta eipä se mitään kun oltiin kuitenkin juuri nähty vaavi ultrassa pirteänä joten eipä siinä paniikkia tullut.Illalla sitten oli taasen uudet jännityksen aiheet, kun lähdettiin kertomaan uutisia perheillemme! Kauniit kuoret oli askarreltu valmiiksi runon ja ultrakuvien kera ja kyllähän siinä pieni iloitku tuli kummankin äidiltä. Minun pikkusiskot olivat kanssa ihan tohkeissaan että jee nyt heistä tulee tätejä! Meitin kummankin isät asustaa toisella paikkakunnalla ja nyt pitääkin yrittää hetimiten päästä myös heille kertomaan ilouutisia! On se kuitenkin kivempi kasvotusten kertoa kuin puhelimessa. Pääsee näkemään ne ihanat yllättyneet ilmeet ja saada kunnon halit päälle. Ystäville ei olla vielä kerrottu, saa nähdä nyt miten kauvan sitä malttaa olla hiljaa... On se vaan niin ihanaa kun oma äiti tietää niin pääsee puhelemaan raskaudesta ja ylipäätään jakamaan tämän ihanan asian myös jonkun muun kanssa!
4.2.2008
Maanantai, aina sellainen älyttömän pitkältä tuntuva päivä. Ja varmastikin juuri tämä ma piinaa loputtomuudellaan vielä enemmän kun huomista odottelee jo kovasti. NP-ultra siis tulossa, no onneksi meillä on se heti aamulla klo 8.00! Iltapäivälläkin vielä tapahtuu kun on neuvolalääkärille aika. Mulla on sellainen kivi sydämellä olo, jännittää ihan kauheesti. Mieleen kumpuaa väkisinkin viime kerta (9.10.07) huonoinen uutisineen. Sen jälkeenhän iloinen odotus päättyi lääkkeelliseen tyhjennykseen vaavin jäätyä rv7 vaikka oltiin jo rv11.No, nyt on vain pyrittävä pitämään mieli avoimena ja uskoa täynnä tämän raskauden onnistumiseen! Jännä myös nähdä (jos ja kun kaikki on hyvin) että muuttuuko laskettuaika johonkin suuntaan, varhaisultran mukaanhan vaavi oli muutaman päivän nuorempi kuin mitä viikot kertoivat. No, siinähän on myös se plus/miinus 4pvä jolloin LA ei muuteta.Oireista kirjailin viimeksi ja taisinkin ihan unohtaa että rinnat on olleet kyllä ihan äly kipeät! Sivuilta aristavat ihan jo kun sängyssä kääntyy kyljeltä toiselle. Uuh puuh ei kivaa. Ja kasvuakin on ollut havaittavissa... Näin se kroppa on hiukan jo muuttunut joka toivottavasti vain kertoo siitä että vaavi voi hyvin! Peukut pystyyn!Huomenna sitten lisää! RV 12+0
31.1.2008
Täällä sitä elellään normaalia arkea ja odotellaan. Nimittäin (5.2) tulevaa NP-ultraa. Voi kun aika tuntuu vain matelevan. Samana päivänä meillä on myös ensimmäinen neuvolalääkäri. Jännittää jo hiukan. Kovasti toivotaan että kaikki on hyvin!Olen kelaillut tapahtumia taaksepäin tässä juuri ja mietiskellyt mitä kaikkea on tapahtunut ja minkämoisia olotiloja on tullut ja mennyt tässä raskauden edetessä. Ensimmäisenä tulee mieleen se että kun ensimmäisessä neuvolassa (7.1) otettiin pissinäyte niin siitäpä selvisi sitten että minulla on oireeton virstateidentulehdus käynnissä. Kerran elämässäni olen aikaisemmin ”läpi käynyt” tulehduksen ja voinpa kertoa että se oli kamalaa! Pisulla kun kävi niin luuli että siihen paikkaan jää kun kirvelsi niinmaan kauheasti. Sen takia olinkin ihmeissäni kun neuvolatäti soitteli kuulumisia kun ei ollut todellakaan minkäänmoisia oireita havaittavissa. No, antibioottikuuri vaivaan niin oli tulehdus hoidettu. Sen seurauksena hiivatulehdus jota ei mielellään näin aikaisessa raskauden vaiheessa lähdetä lääkitsemään vaan neuvolasta suosittelivat maitohappobakteeritablettien testaamista. Rela tabletteja kävin ostamassa ja nyt joka aamu otan yhden monivitamiinitabletin kera. (Vitamiinitabletit muuten maistuu ihan kauhealta. Muutenkin tablettien nieleminen aiheuttaa pientä päänvaivaa joten ei auta kun vielä veteen ehtii liueta inhoittava maku. Pitäisi sellaisia kalvopintaisia peräänkuulutella!) Muita raskausoireita on ollut todella vähän, helpolla olen päässyt! Ihan alussa vielä kun mentiin niin muistan että muutamana päivänä oli sellaista tosi pientä kuvotusta. 14 ja 15.1 jäin kotiin potemaan huonoa oloa ja masun juilintaa. Onneksi silloinkaan ei olo mennyt niin huonoksi että olisi pönttöä tarvinnut helssata. Se on nimittäin inhaa puuhaa. Eli vanhojen uskomusten mukaan voisi ennustaa poikaa tulevaksi. Sitähän sanotaan nimittäin että tyttövauva vie odottavan äidin kauneuden viitaten siis juurikin pahoinvointiin raskauden alussa. Noita vanhoja ja varmasti uusiakin uskomuksiahan on paljon vaikka mihin suuntaan, uskoo tai ei. Minulla ja Osculla on kumpaisellakin hiukan sellainen tyttö-olo. Netissä olen tehnyt pari hömppätestiä joista vastaukset on kertoneet kerran pojan tulevan ja kaksi testiä tytön. Tiedä sitten. Mutta sen tiedämme että heti vain kun on mahdollista nähdä kumpaa sukupuolta tulokas on niin haluamme sen myös tietää!Oireista vielä että väsymys on se mitä eniten ollut ja tuntuu että välillä ei millään jaksa mitään vaan haluaisi vain päänsä tyynyyn painaa ja nukahtaa. Turvotusta on nyt ollut jo parina viikkona näkyvästi ja varsinkin iltaisin! Massu on kuin mikäkin rantapallo ja tuntuu tosi isolta! Mutta on se vaan niin ihanaa katsella peilistä muuttunutta sivuprofiilia! Tuleva isukkikin on ihastellut ja paijailut masua, rakas. Kyllä mää odotan kovasti jo sitä ihan oikeaa vaavimasua näkyväksi. Siitäpä tulikin mieleeni vaatteet: Omat housut menee vielä hyvin jalkaan mutta tosiaan iltaisin ahdistaa hiukan ja silloin verkkarit onkin kova sana. Uusia paitoja olen ostanut, en tosin mitään äitiysvaatteita vielä vaan ihan tunikoita ja muuten löysähköjä malleja. Ihanaa suunnitella kuitenkin vaateostoksia jo siltä pohjalta että kasvavan masun pitää mahtua paidan sisään joksikin aikaa!Meitin odotus on vielä ihan minun ja rakkaani oma suuri pieni salaisuus jota varjelemme NP-ultraan asti. Jos ultranäkymät ovat hyviä niin sitten jaetaan tämä uutinen tulevien isovamhempien kanssa! Oman mammani tiedän jo kovasti odottelevan ensimmäistä lapsenlastaan tulevaksi ja isänikin on vihjaillut hieman siihen suuntaan. On tämä vaan niin hurjaa, omassa masussa pieni ihmisen alku odottaa maailmanvalloitusta! Pieni.Ystäville kertomisesta, siitä ei ollakkakkaan vielä Oscun kanssa keskusteltu. Mutta miksipäs sitä ei voisi lähimmille kertoa myös ultran jälkeen. Kaikille ei ehkä ihan vielä tee mieli toitottaa uutista, sitä haluaa päästä vielä hiukan varmemmalle pohjalle raskauden kanssa ennekuin kaikki tietävät. Ehkä sitten kun rv15 tulee täyteen niin voisi jo tuuletella ympäriinsä.Pakostihan sitä miettii tälläisiä tulevaisuuden asioita mutta samalla pelottaa ja jännittää että sitä liian aikaisin pohtii ja suunnittelee kaikkea. Varhaisultrasta (4.1, rv7) on kuitenkin jo aikaa ja mitä vain on voinut taphtua pienelle... No, positiivista kuitenkin että mitään sellaisia oireita ei ole ollut mistä pitäisi huolestua. Kaikki on mennyt hyvin.Ultraa odotellessa ja siitä sitten lisää kun on enemmän kerrottavaa! RV 12 (11+..)
8.1.2008
Mitä onkaan tapahtunut, no, vuoto on loppunut ja olo on helpottunut. Soittelin silloin ma 31.12.07 neuvolaan kyselläkseni vuodosta mutta eihän siellä ketään päivystänyt uudenvuodenaattona... Joten sainpa jäädä itsekseni miettimään mistä vuoto voisi johtua ja mahdollisia seurauksia panikoimaan.
Uuden vuoden puolella, 2008, sain vihdoin yhteyden neuvolaan mutta mitäpä he siellä nyt pystyivät sanomaan vuodosta, eivät paljoakaan. Ymmärrän sen kyllä. Ja kun niin vähän olin vuotanut ei kuntakaan järjestä kontrolliultraa. Saman viikon pe minulla oli aika varattuna varhaisultraan joten se hiukan rauhoitteli toki mieltä. Mutta on se hurjaa että jos ei olisi valmis omasta pussista kaivamaan niin saisi elää epätietoisuudessa viikoille 11-12 ennenkuin pääsee kunnan järjestämään ensimmäiseen ultraan. Sitä odotellessa itsellä ainakin olisi pää varmasti räjähdys vaarassa kun pohtisi joka päivä että mitenkähän asiat ovat masussa. Me ainakin mielellämme maksoimme itse varhaisultran kulut jotta saisimme nähdä onko kaikki hyvin.
Kaikki oli hyvin 4.1.08 kun kävimme ultrassa, itseltä tuli itku kun selitin lääkärille taustaa ja että nytkin oli tullut vuotoa. Pelkäsin kovin että siellä masussa ei olisi pientä ollenkaan. Avokkini Oscu oli myös jo valmistautunut ikäviin uutisiin. Mutta miten ihanaa se olikaan kun siihen ruudulle ilmestyi meitin pikkuinen vaavi. Ja vielä ihanempaa oli kun lääkäri näytti että siinä on pienen sydän joka jyskyttää kovaa tahtia! Taidettiin leijua avokin kanssa kumpikin silloin taivaissa kun ruutua katseltiin. Ja ilonitku tuli tottakai. Olo oli todella helpottunut ja teki todella hyvää päästä näkemään että siellä masussa todellakin kasvaa pieni ihmisen alku eikä joutua enään arvuuttelemaan asian laitaa.Tietenkin on se pelko vielä olemassa kun vielä näin alussa mennään mutta kyllä helpotti nähdä pienokainen. Kuukautisten mukaan olisin nyt rv9 mutta ultrassa vaavin mitoista laskettuna mennään nyt rv8. NP-ultrasta sen sitten saan varmasti ihan täsmälliseksi. Aikakin on jo varattuna, 5.2.08. Viimeksihän juuri Np-ultrassa todettiin vaavin elämän loppuneen jo rv7, joten hiukan jännittää toki että miten asiat ovat tällä kertaan. Mutta avoimin mielin yritetään elellä.
29.12.2007
Tämä on nyt meitin toinen raskaus, ensimmäinen päättyi lääkkeelliseen tyhjennykseen rv11. Ensimmäisessä ultrassa ei löytynytkään pienen sydämenääntä, siellä masussa se pienokainen oli mutta oli jaksanut vain rv7 minun matkassa. Silmä tarkkana seurasin monitorin ruutua mutta enhän sitä osannut mitenkään tulkita kun ensikertalaisia ollaan. Itku tuli kun kätilö ilmoitti että ei löydä sykettä pieneltä. Ultran jälkeen odoteltiin viikko ja mentiin sitten uudelleen kun ajattelivat että josko se syke vain oli vielä niin heikko ettei löytynyt, mutta niin se vain oli että pienokainen ei ollut jaksanut. Seuraavaksi päiväksi saimme ajan lääkkeelliseen tyhjennykseen. Olo oli tosi lohduton. Itku herkässä ja täysin musertunut mieli. Meitin vaavi oli poissa. No, se oli taas uuden koitoksen alkua ja meille kummallekkin oli selvää että hetimiten annetaan mahdollisuus uudelle tulokkaalle jos olisi tullakseen. Yhdet kuukautiset annettiin tulla jotta kroppa toimisi varmasti oikein. Yllättävän nopiasti kotitesti näytti meille taasen hailakkaa plussaa! Kävin sitten vielä ihan labrassa vahvistamassa sen! Intoa ja Pelkoa.Nyt rv7 taas mennään ja pelko on hiipinyt takaisin mieleen. Miksi, no, varsinkin sen takia että to iltana alkoi tulemaan vuotoa. Tultiin kotia ja masussa tuntui oudolta. Äkkiä pytylle ja siinä vaiheessa tipuin taivaasta ****ttiin! Mieli veti matalaksi ja itku nousi kurkkuun. Ei voinut kuin huokaista syvään. Loppuillan seurailtiinkin sitten vuodon määrää ja vähäistä se oli, täysin kirkasta ja tasaista. Yöllä en vuotanut enään ollenkaan enkä sitten seuraavana päivänäkään. Pytyllä kun kävi niin paperiin tuli enään rusehtavaa hyvin hyvin niukaa vuotoa. Oli pe ja päätin sitten että vkonloppuun mennään ja seurailtaisiin tilannetta. Nyt on la kun kirjailen tätä, vuotoa ei ole juuri nyt kuin sen rusehtavan niukan verran. Ma soitan neuvolaan niin katsotaan mitä sieltä sanotaan. Uskallanko toivoa, en. Sydäntä ahdistaa pelko.