Oi, onpa teidän neiti ihanan kiltti, kun istuu noin nätisti koiran kanssa! Onko teillä ollut koko ajan noin rauhallista, ei olisiko meilläkin vielä toivoa... :D Meillä siis tyttö menee koiran perässä minkä ehtii ja nappaa kiinni kaikesta kieltämisestä huolimatta. Välillä on äiti aika helisemässä... :)
Hei Sini! No tuota, sen jälkeen kun neiti oppi kävelemään niin äkkiähän tuo sen keksi että koiria voi jahdata ja ne juoksee pakoon = kivaa! Kovin tarkkoina ollaan yritetty olla aina siinä miten Adéa saa koiria kohdella. Kielletty ja aina myös muistettu kertoa että miksi ei saa ja sitten mahdollisesti näytetty miten saa.
Ollaan opetettu myös koirat väistämään neitiä. Esim sohvalla, jos neiti tulee ryminällä ylös niin koirat siirtyy heti alas. En salli missään nimessä sitä koiriltani että murisisivat Adéalle, vaan silloin koira saa kovan torun. Koiran täytyy aina tietää että ihminen, myös se pieni, on ylempänä.
Kieltämistä kieltämistä ja vielä kerran. Pahimpaan remuamis aikaan voisi koiran ehkä laittaa toiseen huoneeseen hetkeksi että pieni rauhoittuu? Tai jos esim lenkiltä tullessa tietää että koira menee huilimaan niin varmistaa että lapsi ei pääse häiritsemään.
DiipaDaapa :) tulipa paljon juttua, varmasti paljon sellaista mitä teillä otetaankin jo huomioon mutta näin meillä... Yllättävän hyvin meidän neiti sekä koirat ottavat toisensa huomioon loppupeleissä. -Tiina
Ja koirienkasvatuksessahan on moooonta eri näkökantaa ja eri tapoja/mielipiteitä löytyy miljoona. Mikä on sitten kenenkin mielestä oikein tai väärin.
Samoilla linjoilla meillä mennään, eli pitää vaan uskoa, että aika ja toisto tekee tehtävänä... Onneksi meilläkin koira on jo käsittänyt, että tuo pieni neiti on häntä ylempänä hierarkiassa ja on yllättävänkin kärsivällinen näissä "yhteenotoissa". Silti sitä pelkää, että jos koira yhtenä päivänä onkin kipeä tms. niin mitä sitten tapahtuu. No, kasvatustyö jatkukoon, eiköhän niitä tuloksia meilläkin joskus nähdä :)
Hei, juu kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuuttakin se vaatii. Ja välillä toivoo että olisi silmät selässäkin! Mutta tsemppiä teille, kyllä se siitä. -Tiina
+kopiera.gif)
Oi, onpa teidän neiti ihanan kiltti, kun istuu noin nätisti koiran kanssa! Onko teillä ollut koko ajan noin rauhallista, ei olisiko meilläkin vielä toivoa... :D Meillä siis tyttö menee koiran perässä minkä ehtii ja nappaa kiinni kaikesta kieltämisestä huolimatta. Välillä on äiti aika helisemässä... :)
VastaaPoistaHei Sini! No tuota, sen jälkeen kun neiti oppi kävelemään niin äkkiähän tuo sen keksi että koiria voi jahdata ja ne juoksee pakoon = kivaa! Kovin tarkkoina ollaan yritetty olla aina siinä miten Adéa saa koiria kohdella. Kielletty ja aina myös muistettu kertoa että miksi ei saa ja sitten mahdollisesti näytetty miten saa.
VastaaPoistaOllaan opetettu myös koirat väistämään neitiä. Esim sohvalla, jos neiti tulee ryminällä ylös niin koirat siirtyy heti alas. En salli missään nimessä sitä koiriltani että murisisivat Adéalle, vaan silloin koira saa kovan torun. Koiran täytyy aina tietää että ihminen, myös se pieni, on ylempänä.
Kieltämistä kieltämistä ja vielä kerran. Pahimpaan remuamis aikaan voisi koiran ehkä laittaa toiseen huoneeseen hetkeksi että pieni rauhoittuu? Tai jos esim lenkiltä tullessa tietää että koira menee huilimaan niin varmistaa että lapsi ei pääse häiritsemään.
DiipaDaapa :) tulipa paljon juttua, varmasti paljon sellaista mitä teillä otetaankin jo huomioon mutta näin meillä... Yllättävän hyvin meidän neiti sekä koirat ottavat toisensa huomioon loppupeleissä. -Tiina
Ja koirienkasvatuksessahan on moooonta eri näkökantaa ja eri tapoja/mielipiteitä löytyy miljoona. Mikä on sitten kenenkin mielestä oikein tai väärin.
Kiitos vastauksesta :)
VastaaPoistaSamoilla linjoilla meillä mennään, eli pitää vaan uskoa, että aika ja toisto tekee tehtävänä... Onneksi meilläkin koira on jo käsittänyt, että tuo pieni neiti on häntä ylempänä hierarkiassa ja on yllättävänkin kärsivällinen näissä "yhteenotoissa". Silti sitä pelkää, että jos koira yhtenä päivänä onkin kipeä tms. niin mitä sitten tapahtuu. No, kasvatustyö jatkukoon, eiköhän niitä tuloksia meilläkin joskus nähdä :)
Hei, juu kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuuttakin se vaatii. Ja välillä toivoo että olisi silmät selässäkin! Mutta tsemppiä teille, kyllä se siitä. -Tiina
VastaaPoista