torstai 4. helmikuuta 2010

- Pohdiskelua -


Ei auttanut puun koputtelut...



Se oli siis ma iltana kun Adéa ensimmäisen kerran oksensi puurot. Samana yönä tuli seuraava oksu. Ti päivä normaali menemistä, tosin massu löysänä. Ti yö normaali. Ke päivä normaali, tosin silloinkin massu löysänä. Ke yö kaksi oksua ja massu löysänä.

Piti ihan miettiä tätä neidin vointia kun viime yö tosiaan oli mitä oli... Tämä "listaus" nyt lähinnä itseäni varten josko tauti jatkuu.

Voi että miten reipas tuo pikkuihminen kuitenkin onkaan. Yöllä oli tietenkin levoton ja pelokas tapahtuneesta mutta miten äkkiä kuitenkin rauhottui saadessaan olla turvallisessa sylissä. Hienosti kävi takaisin omaan sänkyynsä ja kuunteli kun hälle kertoi että nyt on yö ja pitää yrittää nukkua laittamalla silmät kiinni. Pieni KultaRakas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vähän on parempi kuin ei mitään! Jätäthän meille tervehdyksesi jotta tiedämme sinun käyneen! Mukavaa että kävit!