- Vuoden vaihdetta -

Niin se on joulu mennyt ja nyt odotellaan jo uuden vuoden vaihtumista.

Meillä vietettiin joulua minun perheen kesken ja joulupäiväksi suuntasimme isämiehen perheen pariin.

Perinteistä menoa ja ruokailua. Joulupukkikin kävi ja lapset olivat kyllä lahja paljoudesta päätellen olleet todellakin kiltteinä! Aikalailla se pukki kantoi mukanaan kovia paketteja mutta onneksi olivat toivottuja suurinosa. Pientä inventaariota lastenhuoneen vanhat lelulaatikot ja rykelmät kyllä nyt kaipaa ja pienimuotoisesti siihen onkin jo ryhdytty. Uutta säilytyslatikkoa sun muuta purnukkaa pitäisi myös hankkia jotta säilyisi järjestys huoneessa paremmin.

Hieman diipa daapa juttua nyt pukkaa ;)

Nämä kuvat on jo parin/kolmen kk takaa, ihana valo josta ei juuri tänä päivänä ole tietoakaan.

Hassua miten sitä kiinnittääkään näissä huomioita esim Poikasen hiuksiin jotka on kuvan oton jälkeen kyllä kasvaneet hurjasti! Mutta muuten kuvassa istuu kyllä sama "riepuristo" joka täällä tälläkin hetkellä viilettää rakas riepu kainalossaan.

Jälleen kerran näin lyhykäisesti ja taas jotain toivotellen:

Jännittävää vuodenvaihdetta sinulle ja perheellesi!

- Yksi yö jouluun -

... ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

- Pikainen tervehdys -

Rip-Rap tulin sanomaan MOIKKA moi pitkästä aikaan.... taaas.

Anteeksi.

Jotta saadaan tuo isänpäivän-posti tuosta jo roikkumasta niin pakko laittaa tähän yksi kuvanen

meitin mini papparaisesta. Ihana.

Ja tokihan kun tähän hommaan ryhtyy vihdoin ja viimein niin eiköhän tuolta lastenkammarista jo kuulu heräämisen merkkejä. Tyypillistä, niin kuin neiti välillä pamauttaa.

Paremmalla ajalla sitten taas joku päivä kuulette meistä enemmän.

- Huomenta Isänpäivänä -

♥ Meitin Isämiehelle ♥ Rakkaalle ♥

Kumpainenkin lapsonen on päivähoidossa askarrellut ihanat kortit iskälle.

Niin on ollut vaikeaa pitää tämä suuri salaisuus esikolla että kerran jo meinasi lipsahtaa mitä oli tehty.

Moneen otteeseen supissut minulle korvaan, kertoen kortista.

Niin innoissaan tekemästään. Nämä on niin iskälle tehtyjä.

Mukavaa päivää kaikille isille!

- Kyllä me täällä -

Edellisen postin kommentteihin olikin jo ehtinyt tulla kysymysmerkkiä siitä että missä me luurataan oikein.

KYLLÄ ME TÄÄLLÄ OLLAAN! :)

Kyllähän se niin on että jos paljon seuraa blogeja ja löytyy niitä omia suosikkeja niin tokihan sitä alkaa ihmettelemään mistä yhtäkkinen hiljaisuus johtuu ja alkaa miettimään mahdollisia syitä.

Joskus olen jopa itsekkin huolestunut etteikö mitään ikävää olisi vain tapahtunut...

Tämä minun blogin hiljaisuus ja hidastunut postaustahti johtuu nyt vain tästä meitin uudesta arjesta.

Josta olen kertonutkin.

Minun työhönpaluu on muuttanut kovinkin meitin arkipäiviä, teen 9-tuntista päivää ja kun kuuden jälkeen palaa kotiin niin eipä ole huurraamista jäljellä olevista kahdesta ja kolmesta tunnista ennen lasten nukkumaanmenoa... Se on kuulkaahan aikamoista rumbaa josta koittaa kuitenkin saada kaiken irti lasten kanssa ja olla tehokas ja reipas vieläpä kodin ja koirien suhteen.

Että hommaa ja tekemistä kyllä riittää.

Valokuvaaminenkin on jäänyt aivan. Nämäkin kuvat on kk takaa....

Eipä sitä vain tule kameraa esiin otettua iltahämärässä.

Ja jottei meitin arki sujuisi liian leppoisasti(...) niin onhan meilläkin jouduttu sairastelemaan.

Neidille nousi kuume 11päivä ja siitä asti onkin ollut kotona. Eli 12 päivää! *huh*

Kuumeen lisäksi tuolla on ollut ainoastaan pikku nuhaa ja nyt parin päivän ajan yskää. 

Tänään pääsi neiti vihdoin taas hoitoon kun taas pikkumies saa jatkaa kotoilua.

Aéonille nousi kuume viime pe ja vielä eilen illalla näytti 38,2*. Yskää ja nuhaa hälläkin.

Ja yöllähän se yskä tietenkin eniten häiritsee pientä reppanaa (ja muita...)

Onneksi, ONNEKSI, miellä on niin mahtavat läheiset jotka aina ovat valmiita auttamaan ♥

Koko viime viikon kuumeista neitiä oli hoitamassa meitin Muori. Fammuakin on saatu työllistettyä.

Onpa Isämieskin ollut parantelemassa omaa kuumettaan lasten kanssa muutaman päivän.

Tänään ja huomenna olen sitten itse kotosalla pikkumiehen kanssa.

Joskohan perjantaina olisi kaikki jo sairastaneet valmiiksi? 

Ja pakko kai se on ihan kirjoittaa tähän lopuksi että -> Blogin postaustahti tuskin tästä nopeutuu mutta kyllä meistä silloin tällöin tulee kuulumaan sentään. Joten kiva jos pysyt mukana vielä! 

- Sekaisin arjesta -

Kuulkaahan, täällä sitä ollaan samaan aikaan innoissaan mutta myös hieman väsyneitä.

Niin se on meitin uusi arki pyörähtänyt käyntiin, peräti kaksi päivää ollaan nyt puurrettu niin työ- että hoitopaikassa, juu-u ja selvitty niistä oikein mallikkaasti!

Huomenna minulla ja lapsilla on vapaapäivä ja kyllä vaan osuu hyvään "saumaan" hengähdystauko.

Lapsillehan kaikki uudessa hoitopaikassa on vielä uutta ja ihmeellistä.

Lelut ja uudet kaverit kiinnostaa, Poikanen vilkuttaa heipat reippaasti ja neiti pussaa ja halii moikat.

ONNEKSI kummatkin näyttävät siis viihtyvän ja nämä kaksi ensimmäistä päivää on menneet todella hyvin.

On kiva kuunnella miten neiti kertoo päivistään innostuneesti ja esittelee uusia opittuja lauluja.

Ja että Poikanen alkaa hihkua jo portilla tietäen minne mennään.

Helpottaa paljon omaa huolta lasten pärjäämisestä.

Lapset aloittaa aamunsa hoidossa aamupalalla yhdessä. Onkin niin kiva että saavat hetken olla samassa "ryhmässä" leikkien ja syöden ennen kuin isommat siirtyvät omaansa. Luulen että jos takapakkia hoitoon jäämisen kanssa joskus tulee niin tuo yhteinen aamuhetki tulee helpottamaan kyllä sitä.

Ainoa asia mitä neiti on miettinyt ja pohdiskellut on se että kun kesällä vietti muutaman hoitopäivän varahoidossa tämän tarhan "pääosastolla" niin että miksei hän nytkin pääse samaan paikkaan ja samalle pihalle leikkimään. Ja varsinkin kun yhdessä ryhmässä on neidin vanha hoitoystävä perhepäivähoitajalta.

Onkin kyllä harmillista että piha on jaettu aidalla sillä tuon "pääosaston" pihalla on paljon enemmän virikkeitä lapsille. Mutta todellakin harmillista tästä tekee juurikin tuo vanha ystävä aidan toisella puolen.

Siinä ne tytöt notkuivat yksi tutustumispäivä aidan nokassa puolin ja toisin ja suunnittelivat yhteisiä leikkejä.

Oli hieman ilkeä äiti-olo kun piti kertomaan ettei se nyt onnistu.

Itselläni töihinpaluu on sujunut myöskin hyvin. Olen työskennellyt paikassa aiemminkin joten työkaverit ja ympäristö on tuttu. Välillä on tuntunut jopa siltä kuin ei olisi poissa ollutkaan!

Onhan siellä toki paljon tapahtunut ja heti eilen koulutettiin uutta ohjelmaa koko henkilökunnalle ja otettiin samalla uusi järjestelmä käyttöön. Joten onhan sitä saanut olla hieman hoo-moilasenakin.

Äkkiä on nämä ekat päivät mennyt ja tosiaan sitä intoa ja energiaa on töissä ollessa mutta illat onkin sitten aika naattina. Aéonista sen myös huomaa ja häntä onkin saanut laittaa puolisen tuntia aiemmin jo nukkumaankin.

Mutta nyt, puhti ja jutut loppui, iltapala odottelee ja sitten sänky, zzzzzz 

- Valmistautumista -

Niinpä meillä on järjestynyt lasten päivähoitoasiat nyt siihen malliin että tuttu ja turvallinen joudutaan jättämään taakse ja katseet suunnataan nyt kohti uusia seikkailuja!

Meillä mennään päiväkotiin! 

Tutustuminen uuteen hoitopaikkaan on aloitettu eilen, tänään käytiin myös ja huomennakin vielä.

Oikein tyytyväinen olen "kodinomaiseen" hoitoympäristöön ja henkilökunta vaikuttaa todella mukavalta.

Adéa onkin innoissaan odottanut näitä tutustumispäiviä ja pienen alku ujostelun jälkeen neiti on pärjäillyt oikein hienosti uudessa paikassa. Sanoikin että on jo iso tyttö ja että pärjää kyllä.

Kummankin ryhmät on onneksi samassa talossa, sillä itse olen seilannut niiden välillä tässä nämä kaksi päivää jotta kumpikin ryhmä tulisi tapoineen tutuksi myös itselle.

Aéonhan sujahti muiden pikkuryhmäläisten sekaan heti ensi hetkestä lähtien, kuin aina olisi ollut siellä.

Hän on ryhmänsä nuorin (1v3kk) vipeltäjä mutta onneksi omaa reippaan ja vahvan luonteen niin enpä usko jäävän muiden jalkoihin. Aéon sopeutuu muutenkin tosi hyvin aina uusiin tilanteisiin ja vaikuttaa kyllä sellaiselta tyypiltä että tulee hyvin toisten kanssa toimeen. Uteliaisuutta ja touhukkuutta riittää joten uskon että tulee viihtymään oikein hyvin tässä uudessa ryhmässään.

Neidin kanssa tiesinkin että hieman ujostelee alkuun ja tarvitsee enemmän minua tueksi ja turvaksi joten ensimmäisenä tutustumispäivänä mentiinkin sitten yhdessä ryhmien välillä.

Adéalle oli muutenkin tärkeää että pääsi näkemään myös ryhmän jossa pikkuveli on hoidossa.

Pihallakin selvästi tarkkaili Aéonin puuhia ja oli auttamassa ja leikkimässä hänen kanssaan jonkin verran.

Oman ryhmän tiloissa selvästi kiinnostaa kovasti kaikki uudet lelut ja uusia kavereita on lähestynyt pikkuhiljakseen. Adéa (4v2kk) taitaa olla ryhmänsä toiseksi vanhin jollen nyt ihan väärin muista.

Eli intoa ja kiinnostusta onneksi on ja luulenpa että kohta on neiti jo kuin kotonaan uudessa ryhmässään.

Ja niin kuin kuvista näkyy meillä on kaiveltu esiin sisätossut ja päästy myös nimeämään vaatteita.

Muutamassakin blogissa vilahtaneet Name bubblesit kotiutuivan myös meille ja oikein näppäriltä vaikuttavat!

Valitsin meille tuollaiset ns. sukupuolineutraalit värit jotta sopivat sitten kummankin lapsosen vaatteisiin.

Noihin tuli kummankin yhteinen etukirjain A ja sitten sukunimi lisäksi jonka olen tässä nyt poistanut.

Kokeillaan ja katsotaan josko ovat maineensa ansainneet nämä merkit.

Itselläni alkaa "jokapäivätyöt" ensi maanantaista ja niinpä myös lapsilla sitten "jokapäivähoito".

Tuntuu todella haikealta jättää tämä kotiäitiys taakseen mutta niin se vain on pakko astua normi työelämään ja tarttua siihen arkeen kiinni vaikka toisin haluaisi.

Eniten ahdistaa ajatus siitä että yhteinen aika lasten kanssa arki-iltanakin on niin lyhyt!

Pääsen kuudelta töistä ja siitä kahden tunnin päästä poikasen pitää olla jo nukkumassa. Neidin 9.ltä.

Aamuisin ehditään näkemään siinä tunnin verran ja sekin aika on pelkkää aamutoimien suorittamista.

Ajatelkaa nyt, 3-4 tuntia päivässä yhteistä aikaa oman lapsen kanssa! Se on niin väärin! 

Sopeudutaan varmasti kaikki uuteen rytmiin mutta aikansa se kyllä tulee ottamaan.

Töihinpaluu tuntuu kyllä perjaatteessa mukavalta ja pääkoppakin sitä vaatii jo omalta osaltaan.

Ihanteellisinta olisi kuitenkin tehdä vaikka lyhyempää päivää/viikkoa tai mukavasti tuottavaa osa-aika työtä.

Mistä sellaisen löytää!?

Mutta niin se vain taitaa olla että "8 tunnin jokapäivätyö" on sitä normielämää suurimmassa osassa perheitä.

*huoh* Kyllä tämä tästä, eikö vain? 

- Poikasen syksy 2012 -

Nyt kun ollaan päästy jo kokemaan syksyisiä puuskia ja sateita, kera kirpakoiden aurinkoisten päivien niin katsotaanpa miten meitin Poikanen puetaan.

Ajatuksena oli että kahdella setillä mennään = haalari ja takki/housut yhdistelmä.

Viime keväästä oli vielä säästössä käytössä olleet T2H ja Racoonin haalarit ja niitä ollaankin nyt soviteltu.

Kummatkin sopii edelleen, T2H on hämmästyttävät 68cm(!) ja Racoon 80cm.

Ja Poikanen n.80cm pitkä.   

Uusia asusteita onkin sitten saanut hankkia, mutta hyvin maltillisena olen pysynyt niiden suhteen.

Yhdet vk-hanskat kuitenkin vielä tarvittaisiin sekä syysmarkkinoilta pitää rohmuta ohuita villalapasia.

Nämä haalarit on siitä oivallinen parivaljakko että samat asusteet käy kumpaankin.

Kolmiohuivit: Lindex. Musta tähtipipo: Anttila. T.harmaa kauluri: Jonathan. T:harmaat hanskat: Name It

ja Fleecetumput: Benetton.

Kengät: tarratennarit Kolmego (22), Superfit goret (22) ja kirppislöytö Eccot (21)

Takiksi valikoitui aika helposti Racoonin anorakki samassa värissä kuin haalarikin. Tykkään!

Tämän tilasin Karpaloshopista kun osui vastaan -40% alessa, on kokoa 86cm.

Didriksonin housut ostin Boutique Lilliksen alesta (-40-50%?) koossa 80cm.

Näissä on aika hauska juju, lahkeiden pituutta saa nimittäin kasvatettua yhdellä koolla! 

Oikein kiva ja käytännöllinen setti jota onkin pidetty jo paljon.

Tämän Racoonin haalarin toivoinkin mahtuvat vielä ja oikein kivasti hihoissa ja lahkeissa onkin vielä varaa. Tätä käytettiin viime keväänä lähinnä vaunuillessa joten on vielä ihan prima kunnossa!

T2H Amino suit koossa 68cm onkin sitten todellinen yllättäjä vielä vain! Edelleen se sopii, hieman vähemmän on kasvunvaraa kuin Racoonissa mutta ehdottomasti on käyttökelpoinen edelleen. *HappyHappy* 

Tämä kotiutui meille viime keväänä -50% alesta.

Samoin alesta (-40%) on poimittu tuo Racoonin tähtifleece. Ihanan pehmeä onkin ja kivoja yksityiskohtia pullollaan. Tämä on myös Karpaloshopista.

Name It:ltä löysin tälläiset hanskat. Väriltään täydelliset tuon T2H:n kanssa!

Näissä on tuossa kämmen osassa sellainen superpehmeä vuori ja varressa tuplana tuo päällikangas.

Jännä nähdä miten "toimivat" mutta melkeinpä harmittaa jo etten ostanut toistakin paria...

PompDeLuxin syksyn/talven mallistosta löytyi tälläinen kiva hiippa-mallinen fleecekypärämyssy.

Tämä on väriltään Navy mutta tämäkin sopii täydellisesti haalareiden pariksi sävyltään.

Hieman on iso vielä mutta katsellaan miten istuu ja pysyy päässä sitten ihan käytössä. 

Sade/kurakeleihin on varauduttu ihan kura-asulla. PompDeLuxinhan tämä on ja onkin ihan tosi magee! Ihana suorastaan. Henkselimalliset pökät ja hieman takaa pidempi takki. Koko 80cm.

Kurahanskat on Lindexin.

Neidillä myös Pompin setti. Samaista settiä on myynnissä nyt syksyn/talven mallistossakin.

Olen ollut tähän todellakin tyytyväinen. Mukavan notkee tuo matsku ja oikein on hyvänä pysynyt vaikka tämä on uskallettu päästää ulkoilemaan myös hoitoon.

Paikallisesta kenkäkaupasta meille kotiutui Crocsin Crocband Jaunt kumpparit kun olivat tarjouksessa 20€. Pakko hekuttaa kyllä näitä -> kevyet ja hyvinkin kapoiset varreltaan!

Meillä olisi ollut Adéan vanhat Vikingin kumpparit säästössä mutta ne on näihin verrattuna NIIN klobot kuin olla ja voi että en epäröinyt hetkeäkään näiden ostoa kun päästiin livenä katsomaan ja koittamaan.

Tässäpä se Poikasen syksyn varustus olikin aikalailla. Jotain uutta jotain vanhaa.

Ihan vain "muutaman kuvankin" saitte mutta enhän mää edelleenkään osaa karsia ;)

- Päiväunet -

Meillä nukkuu päiväuniaan vielä niin 4- kuin 1-vuotiaskin. Melkein joka päivä kumpikin.

Välillä jää neidin voimaunet ottamatta ja suht hyvin kyllä jaksaa iltaan asti.

Mutta kyllä sen eron huomaa mielialassa iltaa kohden mentäessä,

hyvätuulisuus muuttuu oikutteluksi ja känkäksi.

Poikasen päiväuniaikaan on nyt haettu uutta rytmiä hoidon ja minun osa-aikatyöni alettua.

Aika usein meillä heräillään siinä 7.00 aikoihin.

(Ensi kuusta lähtien kun kokopäivätyöni alkaa niin varmasti 6.30)

Ja ennen tuo saikin mennä ekoille päikkäreilleen siinä 10 aikaan.

Kyllähän sen huomaa että väsy jo siihen aikaan tulee mutta jos vain puuhaa riittää niin uniaikaa

saa nykyään venytettyä sinne 11 jopa 12 paikkeille.

Hoitopäivinä päikkärit alkaa siinä 11.30 suurinpiirtein joten ollaan pyritty nyt noudattamaan samaa kaavaa kotonakin. Pari tuntia nukkuu sitten ja loppuilta olisi tarkoitus olla hereillä yöunille menoon saakka.

Aika usein neidiltä jää hoitopäivinä unet ottamatta kun hälle tuo aika on liian aikainen. Mutta siellä on tapana että huilia kyllä pitää ja se onkin ihan hyvä. Kotona vapaapäivinä neiti menee nukkumaan siinä klo.13 ja nukkuu ainakin 1- helposti 2:kin tuntia.

Yleensä kun töistä tulen kotiin, siinä viiden jälkeen, niin vastassa on aika usein väsynyt kitisevä poikanen.

Meillä siis isämies hakee lapset töidensä jälkeen ja hetkeä myöhemmin minä tulen kotiin.

Välillä poikasta auttaa pieni lepohetki maitopullon kanssa ja välillä on nukahtanutkin hetkeksi.

Ennen poikasen sai laittaa toisille päikkäreille siinä iltapäivällä kahden aikaan.

Onhan se pitkä aika, reilu kuusituntia, olla hereillä iltaan!

Yöunille käypi hän sitten viimeistään 20.00. Neiti 21 aikaan.

Pieni herättelemässä isompaa ♥

Nykyään meillä nukkuu, niitä päikkäreitään siis, poikanen omassa sängyssään

ja neiti saa mennä meitin vanhempien sänkyyn.

Aéon on välillä kovinkin herkkä heräämään, näin päivisin, eikä sitten kovin mielellään enään herättyään päätään tyynyyn paina joten saapi näin ollen nukkua täysin rauhassa kunnon unet.

Meillä muuten molemmat nukkuvat rievun (harson) kanssa. Neidillä on yleensä myös unikaverina joku pehmolelu mutta tuo riepu on tärkeä kummallekkin. Tuttia Aéonilla ei ole ollut kuukausiin enään käytössä. Olisikohan ollut siinä puolenvuoden iässä...(?) kun hälle iski ensimmäinen kunnon nuha jolloin tutin käyttö jäi tukkoisen nenän takia kokonaan, eikä sitä sitten enään otettukaan käyttöön.

Adéalla jäi tutti pois hänen ollessaan siinä 2v2kk iässä kun totesi olevansa jo iso tyttö.

Katsotaan miten rievusta osataan luopua.

Minkä ikäiset teillä nukkuvat päiväunia?