Neidillä piti olla tänään retkipäivä puistoon, mutta, sade se piiskaa ikkunaan aika rytinällä tällä hetkellä. Kotipäiväksi muuttui siis. No, täällä on neidillä täysi tohina päällä, olohuoneeseen on kannettu jo osa leluista ja junalla matkustettu. Jouluakin ollaan jo ehditty tänään viettämään. Piirileikkiä tanssimaan ja "hiuksia leikkaamaan". On se mahdottoman hauskaa katsella miten pienellä ihmisellä on mielikuvitusta.
Kuva on jo muutamia päiviä sitten otettu, Neiti kera Hipsun ja Nipsun. Rakkaat hiiriystävät jotka olen ostanut aikoinaan kirppurilta. Hipsu on nimensä mukaisesti hieman hissukka, on sillä korvatkin mutta luimistelee niitä taaksepäin aina.
Hieman on huoli nostanut päätään tässä. Verenpaine on nimittäin nyt kohonnut tässä viikon aikana ja alapaine käy välillä siellä 90 yläpuolella. Kolmen mittauksen sarjassa kun otan paineet niin aina se siitä on laskenut. Soitin äitipolillekkin ja onpa aina rauhoittavaa saada puhua ammatti-ihmisen kanssa huolistaan. Keskiviikkona meillä on äitipolille aika ja siitä pidetään nyt kiinni. Heti pitää ottaa uudelleen yhteyttä sinne jos paineet huomattavasti yhtäkkiä nousee vielä. Runsaasti juomaa ja lepoa-ohjetta pitää nyt noudattaa.
*huoh* saapi nähdä mitä tästä tulee. Jossittelua on tässä nyt tullut hieman paljon harrastettua omassa pääkopassa. Mutta kun tilanne vaan voi yhtäkkiä olla se että minut halutaan kirjata keskiviikkona osastolle sisään ja että kaiken lisäksi vauva joudutaan masusta maailmaan vastaanottamaan jo kohta. Jos istukka ei toimi kunnolla, jättää vauvaa vähälle ravinnolle ja nostattaa verenpainettani niin tämä jossittelu on kohta totista totta. No, niinkuin yritän itselleni muistutella niin tämä on jossittelua... mutta pakkohan se hieman on että edes jollakin tasoa osaa siihen varautua.
Ensinnäkin, aivan IHANA kuva!Siis ihan mieletön!Ja voi että, tosi harmi kuulla että paineesi ovat edelleen koholla. Onneksi vauvamme ovat jo ihan loppusuoralla, joten varmasti pärjää ihan hyvin vaikka hiukan etukäteen maailmaan saatettaisiin. Tiedän, että asia varmasti huolestuttaa kovasti. Tsemppiä sinne!
VastaaPoistaVoi että, tosi kurjaa että joutuu olemaan huolissaan ja peloissaan loppuraskaudesta.. mut onneksi sinulla on viikkoja jo todella hyvin, nii että ei sinänsä tarvitse olla huolissaan jos pieni jo syntyy :) Paljon voimia ja jaksamisia sinne, toivottavasti kaikki menee hyvin!!
VastaaPoistaps. Ihana kuva Adeasta <3
Voi ei, tsemppiä kovasti! <3 Meillä on sitten molemmilla keskiviikkona äitipolikäynti. Toivottavasti kummatkin saadaan hyviä ja mieluisia uutisia, pidetään peukkuja!
VastaaPoistaNyt lepoa ja juotavaa. :)
Heippa, Sini -Harmitus juu. Pelkään että sama toistuu kuin viime raskaudessa. Eli ensin osastolle, sitten seurantaa ja odottelua, epätietoisuutta ja pelkoa, lopulta päätös sektion puolesta. En todellakaan toivoisi sektiota taas, nyt kun on neitikin hoidettavana. Tervehtyminen on toki ihan tapauskohtaista mutta viimeksi en päässyt ainakaan helpolla. Onneksi viikkoja on tällä kertaan enemmän (siis näiden paineiden nousuun) kuin mitä viimeksi ja toivonkin että jos paineet vaatii niin lääkityksellä saataisiin ne kuriin ja sitä myöden viikkoja vielä enemmän kasaan. Kunhan istukka taas toimisi..
VastaaPoistaAnskuli -Niin raastavaa! Adéa syntyi viikolla 36+4 ja juu sitä selviää, vaikka hänkin oli pieni, 1980gr. Nyt mulla on rv35+6. Toivoisin vain normaalia synnytystä ja nopeaa kotiutumista. Toivoa saa, eikö vain.
-Tiina
Nina -Ai sullakin on keskiviikkona. Mielenkiintoista juu nähdä minkämoisia uutisia saadaan kummatkin. Todellakin hassua että vaikka meillä on sama tilanne siinä mielessä että vauvat voi todellakin syntyä kohta juuri niin sitten sinulla varjostaa murheena iso vauva ja minulla pieni. Niin kuin sanoit aiemmin.
VastaaPoista-Tiina
Tsemppiä loppuun, että kaikki menisi hyvin.
VastaaPoistaVerenpaineitahan ei yleesnä aleta kovinkaan hoitamaan lääkkeillä loppuraskaudessa, sillä niiden nousuun on yleensä joku syy, joka pitää hoitaa. Terveelle ihmiselle ei yleensä kehity verenpainesairautta raskauden aikana.
Mutta hyvä että pääset pian äitipolille, niin olet asijantuntijoiden käsissä.
Tuo kuva on kyllä todella kiva, sävymaailma on aivan ihana.
VastaaPoistaTsemppiä täältäkin loppuraskauteen ja toivotaan, että paineet ei nouse. Eihän siitä varautumisesta mitään haittaa ole, kunhan ei mene panikoinnin puolelle. MInulla on aina paha tapa menne sinne panikoinnin puolelle. Se sairaalassa olo ei kyllä ole kivaa, me oltiin se kaksi viikkoa ja aika ikävää oli. Jos meille toinen lapsi tulisi, niin oma toive olisi kanssa mahdollisimman nopeasti kotiin.
Toivottavasti paineet pysyisivät kurissa ja asettuisivat hyvälle tasolle ja pikkuinen saisi masussa vielä itseään rauhassa kasvatella ! Minna
VastaaPoistaJarna -Niin se varmasti on yleensä. Raskausmyrkytyksessähän synnytys on ainoa apu. Viimeksi sain lääkitystä jotta saatiin "lisäaikaa" seurata että josko vauva vielä kuitenkin vähän olisi kasvanut ja keuhkot kehittyneet paremmiksi. Mutta äkkiähän se huomattiin että kroppani ei silloin juurikaan reagoinut lääkkeisiin ja että istukka oli todellakin niin kalkkeutunut että pidempään ei odoteltu sitten. Ihan mielenkiintoista nähdä miten tällä kertaan menetellään. Keskiviikkoa odotellessa.
VastaaPoista-Tiina
Hei iltaan vielä, Saija -Joskus onnistuu kuvissa niin kivasti, tykkään itsekkin tuosta. Siinä on kiva tunnelma. Kiitos tsempityksestä, sitä tarvitaan. Mulla ei paniikki iske yleensä mutta kyllä mä stressata osaan. Ja sehän ei tiedä hyvää verenpaineelle... Viimeksi olin ennen neidin tuloa sairaalassa ehkä viikon ja syntymän jälkeen n.2 viikkoa. Not nice.
VastaaPoistaMinna -Nyt peukut pystyyn sen suhteen!
-Tiina
oho, onpas Adea tosissaan ollut pieni noille viikoille..toki tuolla kalkkeutuneella istukalla varmasti on siinä oma osuutensa!! Meidän nuorin syntyi keskosena rv.32+5 ja hän oli kuitenkin yli 2kg.. vaikka silti niin pieni <3 Oikein paljon tsemppiä sinulle, toivon todella että kaikki menee hyvin ja saadaan kuulla iloisia vauvauutisia.. :)
VastaaPoistaHeippa Anskuli, Joo mulla oli silloinkin kalkkutunut istukka ja kyllähän se vaikuttaa kun ei ravintoa saa kunnolla. Ai teillä on sellainen tarina esikolla, ajatella että kuitenkin oli tuon painoinen! On se hurja miten sellaiset ihan pienet puolikiloisetkin selviää usein hienosti. -Tiina
VastaaPoistaMoikka, nyt vasta huomasin tämän vanhan postauksen. SUPER ihana kuva! :) Ja ihana tyttö, mutta myös nuo söpöt hiirulaisetkin, kelpaisi meillekkin ;) Sitten piti vielä kysymäni mistä tuo Adean vaarinpaita on ostettu, joka hänellä näissäkin kuvissa? Ihastelin sitä aikaisemmassakin postauksessa...pakko tiedustella ;)
VastaaPoistat. Inka
Heippa Inka -Tuo vaarinpaita on HM:ltä joitakin aikoja sitten ostettu. Super kiva omaankin makuun. En ole tosin nähnyt vastaavia enään. Voisin ostaa meillekkin lisää. -Tiina
VastaaPoista