- Rölli joka heilutti häntäänsä -

Tässä tulee hieman jatkoa tuohon Tättähäärä postille joka löytyy tuolta alempaata. Sieltä jäi nimittäin mainitsematta että meillä on meneillään jonkinmoinen Mörkövaihe neidillä.

Adéa on alkanut puhumaan paljon Möröistä, Hirviöistä ja Rölleistä. Aikalailla kaikki alkoi tässä joku aika sitten kun neiti tuli yöllä luokseni ja kipusi äkkiä pienesti täristen viereeni. Pienellä hennolla värisevällä äänellä sitten sepusti että hänen huoneessaan on Rölli. Piti tiukasti kiinni minusta ja sanoi ettei halua mennä yksin takasin kun se Rölli heiluttaa siellä häntäänsä.

No, minäpä siinä yritin rauhoitella neitiä ja sanoin että mennään yhdessä katsomaan onko siellä tosiaan Rölli kylässä. Mentiin pimeässä koska ajattelin että neiti ei muuten anna enään sammuttaa valoja ja alkaisi pahimmassa tapauksessa pelätä pimeää kun pitäisi jatkaa unia. Sitten kun saavuttiin huoneen ovelle, neiti kärkkäästi osoittaa pehmoleluhyllyä kohden ja sanoo -tuolla äiti, tuolla se Rölli on!- Katseltiin sitten pehmot läpi ja todettiin yhdessä että eihän siellä mitään Rölliä olekkaan. Unikaveriksi piti sitten saada hyllyltä uusi kainaloinen ja sitten olikin hyvä jatkaa uniaan.

Taisin juuri saada unen päästä kiinni kun hetken perästä neiti tulee taas siihen minun viereeni. Tällä kertaa ilmoittamaan pissahädästään. Vaikkakin oltiin käyty juuri. Veskissä sitten pohdittiin lisää näitä Röllijuttuja ja ihan reippaasti ja hyvillä mielin meni sitten takaisin nukkumaan.

Tuon yön jälkeen on kerran sitten tullut herättelemään samoissa merkeissä. Silloin oli kuulemma jotain hänen peiton alla. Siihen riittikin peiton "tuuletus" ja malttoi jatkaa uniaan.  

Päivisin neidin leikeissä saattaa esiintyä Hirviöitä ja Muumeissa jos on Mörkö mukana, tai muuten jänniä ohjelmia, niin huudetaan äiti kaveriksi katsomaan koska jännittää. Erilaisia ääniä kuunnellaan myös tarkasti ja kysytään useasti mikä ääni tuo oli?

Kaipa se on tuo mielikuvitus joka on nyt nostanut päätään niin paljon että nämä jännät jutut pyörii myös mielessä. Yllättävän reipas neiti oli kyllä noina öinäkin, ei itkenyt ollenkaan vaikka selvästi jännitti ja pelottikin. Varmasti paljon kiinni myös siitä miten aikuinen suhtautuu ja reagoi tilanteeseen. Itse pyrin olemaan koko ajan rauhallinen ja annoin neidin kertoa mikä oli. Jutusteltiin hetki ja mentiin katsomaan. Neiti sylkyssä ja ihan pimeässä tosiaan mentiin ilman mitään "kaikki valot päälle" härdelliä. Aika äkkiä neiti rauhottuikin ja oli heti valmis jäämään omaan petiinsä.

Yleensäkkin pyrin olemaan sellainen "turvallisen rauhallinen" ja reippaan asenteen omaava jos on murheita taikka pipejä neidillä. Sellaista TURHAA voivottelua yritän aina välttää koska liian usein näkee miten sellainen vain pahentaa tilanteita. Vähätellä en tietenkään halua pientä mutta juurikin reippaalla mielellä on ainakin meillä päästy pitkälle monessa asiassa.

Kaikki kuvat netistä.