- Tättähäärä -

Se on Adéa, 3-vuotta ja 3kk. Oikea KultaRakas jonka menoa ja vilskettä on hupaisaa seurailla. Niitä oivalluksia ja riemuja. Sisällä toki kytee pieni tahtopakkaus joka tällä hetkellä koetteleekin äitiä ja iskää välillä u-r-a-k-a-l-l-a.  Aloin miettimään että minkälaisia nämä reilu kolmivuotiaat yleensä ovatkaan?

Tumma- lihavoituteksti lainattu täältä

3–4-vuotias

Kolme-neljävuotias lapsi on usein villi vipeltäjä. Hänellä on vilkas mielikuvitus ja leikit voivat olla myös rajuja. Vanhempien tulee auttaa lasta sietämään pettymyksiä ja epäonnistumisia, asettaa rajoja ja toisinaan rauhoittaa leikkiä.

Jokainen lapsi kehittyy omaan, yksilölliseen tahtiinsa, joten alla mainitut iät ja kehitysvaiheet ovat suuntaa antavia.

***************************************************************

Tiivistelmä 3-4 -vuotiaan kehityksestä

-V.punaiset tekstit omia pohdintojani neidistä-

•Uhmaikä näkyy vielä, mutta alkaa jo tasaantua.

Musta tuntuu kuin meillä olisi nyt vasta alkanut...

•Lapsi haluaa tehdä asioita itse, saada kiitosta ja myönteistä huomiota onnistumisista.

Juu kaikkea haluaisi tehdä itse ja melkein kaikkeen tarjoaa apua ja osallistumistaan. Ja kun onnistuu jossakin niin sanoo usein että -nyt sä oot äiti musta ylpee- Ja niinhän tämä äiti onkin.

•Lapsi voi olla herkkä ja pahoittaa mielensä helposti.

Voi kyllä, pienistä ihmeellisistä asioista voi tulla iso parku ja mielipaha. Neiti ymmärtää/huomaa myös toisten mielipahan ja silloin voi huuli alkaa väpättämään.

•Lapsi haluaa leikkikavereita, vaikka leikit eivät sujukaan aina ilman nahisteluja.

Joo-o, muutamasta kaverista puhutaan meillä PALJON ja usein neiti miettii että mitä sitten leikkivät yhdessä kun näkevät. Erimielisyydet tulee yleensä leluista tai siitä kuka saa tehdä mitäkin.

•Vanhemmista erossa oleminen, lelujen jakaminen ja oman vuoron odottaminen helpottuu lähellä 4:ää ikävuotta.

Adéa viettää mielellään aikaa esim "Mummu- että Fammulandiassa". Äitiä ja Iskää ei kuulemma ikävöidä. Sama pätee hoitopaikassa. Omat tietyt lelut onkin sitten tärkeitä ja jakaminen toisen kanssa voi tosiaan olla vaikeaa välillä. Ja juu, malttamattomuuttakin esiintyy tietyissä tilanteissa mutta aika kivasti jaksaa kyllä odotella vuoroaan.

•Lapsi nauttii erityisesti kuvittelu- ja roolileikeistä.

Kyllä. Aika usein meillä vaihtuu esim. roolit, minä saan olla se lapsi ja Adéa tahtoo olla äiti. Ja mielikuvitus lentää tällä neidillä niin että ei perässä pysy. Sellaisia stooreja kertoo välillä suu vahdossa että. Ja nehän vasta huvittaa ja ihmetyttää aina, mistä ne kumpuaakin?

•Rakkaus ja ihailu osoitetaan vanhemmille mahtipontisesti.

-Äiti, rakastan sua. Mä olen sun KultaRakas. Mä rakastan iskää, myös veljeä.-. Itse sanon aikalailla päivittäin rakastavani näitä omia mussukoita joten helposti on tarttunut myös neitiin tunnustukset. Välillä rakastetaan myös kavereita ja vaikka omaa ihanaa nukkea. Pikkuveljeäkin pussaillaan, halaillaan ja paijaillaan. Välillä saattaa kesken aamupalankin neiti saada halipulan ja sitten halitaan...

•3-vuotias käyttää jo useita sanoja ja lyhyitä lauseita, puhe alkaa olla selvää ja ymmärrettävää.

Kyllä täällä sellaisia paksun romaanin pituisia puheita välillä kuulee... Aikalailla selvästi kyllä jo puhua pälpättää.

•Puheesta voi puuttua yksittäisiä kirjaimia tai oikeat kirjaimet korvautuvat muilla kirjaimilla. Puhe voi olla myös takeltelevaa.

No välillä neiti kertoo niin innoissaan asioita että sanat menee kyllä niin kiemuraan kuin olla ja voi. Välillä sana lausutaan myös väärässä muodossa tai väärässä paikassa lausetta. Välillä saa myös funtsata kun saattaa ruotsinkielinenkin sana putkahtaa väliin että mitä ihmettä tuo nyt yrittää kertoa. Sitten tulee sellainen *ahaa* elämys kun ymmärtää mitä sitä kerrotaan.

•Lapsi kyselee paljon.

Voi kyllä. Onko joku löytänyt sen on/OFF kytkimen jo?? Yritän parhaani mukaan aina muistaa että tuo pieni ihminen on niin mahdottoman kiinnostunut asioista että ei malta olla kysymättä ja miettiä asiaa ensin itse. Välillä se on ihan mahdottoman huvittavaa, mutta, välillä raapasee kyllä hermoja... Miksi, miten, missä, milloin...

•Hän alkaa kiinnostua vauvojen alkuperästä ja sukupuolieroista.

Juu kyllä. Useinkin ihmettelee näitä vauva juttuja ja miettii mm että onko hän ollut myös minun masussa. Aéonin vaipanvaihto kiinnostaa myös, veljellä kun on pippeli.

•Lapsi nauttii loruista, riimeistä ja satujen kuuntelemisesta.

Iltasadut on meillä tulleet tosi tärkeiksi ja joka ilta luetaan ja lauletaan yksi laulu. Kirjastossakin käytiin juuri uusia satuja lainaamassa kun omat on jo moneen kertaan kuultu. Fammu hoitaa sitten tuon loru/riimi puolen oikein mallikkaasti. 

•Lapsi osaa luokitella esineitä koon ja värin mukaan ja ikäkauden loppupuolella laskea jonkin verran.

Värejä meillä mietitään usein ja käytetäänkin esim. annatko tuon punaisen mukin tai että minkäs väristä on ruoho. Neiti piirtää ja värittää paljon joten värit on kyllä aikasta tuttu juttu. Keltainen ja valkoinen on hieman sellainen kompastuskivi. Ne sekoitetaan vielä keskenään. Laskemisessa mennään välillä 1-10. Välillä menee jo kolmosen kohdalla seiskaan ja joskus sitten onnistutaan loppuun asti. Ihan vaihtelevasti. Hienosti osaa kertoa vaikka että hänellä on kaksi kassia kädessään ja näyttää sormillaan että hän on kolme vuotta.

•Mielikuvitus on vilkas.

Välillä saa kyllä vain ihmetellä että mistä se noita juttuja keksii? Neidin kertomukset on useinkin niin laidastalaitaan että kärryiltä putoaa. Sitten toisaalta kekseliäisyyttäkin löytyy, tyhjästä paperirullasta muodostuu vaikka kiikari taikka käsikoru.

•Lapsi kasvaa vuodessa 5–10 cm ja paino lisääntyy n. 3 kg.

•Sääret voivat olla pihtipolviset. 

•Useat oppivat kakkaamaan ja pissaamaan potalle tai pönttöön, mutta puolet lapsista tarvitsee vielä yöllä vaippaa.

Ensimmäinen potta meille tuli neidin ollessa siinä 10kk ikäinen. 2010 kesällä (2v) taidettiin sitten aika lailla jättää vaippa pois kokonaan. Siitä se lähti ja tosi äkkiä neiti olikin täysin kuiva ja reipas pottailija. Tätä nykyä pikku pisu voi lirahtaa pöksyihin vain jos ei millään malttaisi mennä vessaan tarpeeksi ajoissa. Näin käy kylläkin hyvin harvoin. Nyt 3-vuotiaana neiti käy jo vessassa aikalailla itsenäisesti. Pisut pyyhkii vaihtelevasti itse ja kädet muistaa pestä sen jälkeen. Potalla käydään enään harvanlaisesti sillä pöntöllähän ne isot tytöt pissii ja kakkii. Olenkin ajatellut laittaa potan kokonaan pois. 

•Liikkuminen on innokasta ja usein riehakasta.

No kyllä. Välillä tekee pahaa katsoa kun neiti viipottaa menemään kovaa vauhtia mutta kaipa se on vain sallittava ja annettava lapsen ilakoida. Ehkä se on vain vaikea uskoa että minun pieni osaa jo juosta noinkin lujaa pomppien ja pyörien välillä! Puhumattakaan kaikkialle kiipeämisestä... *Jäiks*

•Lapsi osaa hypätä tasajalkaa ainakin yhden hypyn verran, seistä hetken yhdellä jalalla, kävellä portaita tasa-askelin ja ajaa kolmipyöräistä pyörää, ikäkauden loppupuolella ehkä jo apupyörillä varustettua polkupyörää.

Kyllä täällä hyppiä osataan. Niin yhdellä kuin kahdellakin jalalla. Kaikkea on kokeiltu. Ihan oikea pyörä, apupyörillä, hankittiin viime kesän alkupuolella. Polkemaan neiti oppi tänä kesänä ja tykkää hurjasti. Pyöräillä hän voisi joka päivä. Tällä hetkellä harjoitellaan jarruttamista ja aika hienosti jo sujuukin.

•Lapsi voi piirtää välillä oikealla ja välillä vasemmalla kädellä. Hän osaa jo riisua ja pukea itse helppoja vaatteita.

Useinmiten piirtää ja "kirjoittaa" oikealla. Mutta joo, kyllä se kynä on välillä vasemmassakin. Meillä minä olen vasuri. Adéaa ei olla koskaan yritetty jompaan kumpaan käteen erikseen totuttaa vaan ihan itsekseen neiti on alkanut oikealla kynään tarttumaan. Useinmiten pitää pinsettiotteella, välillä koko "kouralla". Värityskirjoja on nyt alettu värittämään tarkemmin, useinmiten kuvasta tulee yksivärinen. Piirustuksista kerrotaan myös mitä esittävät. "Kirjoittamaan" on neiti myös alkanut, oikealta vasemmalle. Tunnistaa jo oman nimensä alkukirjaimen A ja iskän O:n.

Vaatteita puetaan ja riisutaan jaksamisen mukaan... Paitojen hihat voi välillä tuottaa ongelmaa ja välillä repiikin paita ressuja niin että äitin silmiä ahdistaa. Muistaa suht hyvin että esim. housujen lappu täytyy mennä vasten peppua. Ja että aluspaidan hihasta pidetään kiinni vedettäessä toista päälle... Vetoketjuja yritetään kovasti saada kiinni itse, välillä onnistuen. Nappeja ei olla hirveästi vielä harjoiteltu ja ne onkin vielä vaikeita. Kengät menee 50/50 oikein ja väärin.

Sellainen on meidän Tättähäärä, Adéa iso tyttö.