- 6 kuukautinen -

Tässäpä tulee oikein kunnon kuvapläjäys. Pakko vaan laittaa näitä esille etteivät unohdu arkistojen kätköihin.

Heti kärkeen kirjataan neuvolakuulumiset ylös:

Paino: 8830g

Pituus: 71cm

Pipo: 43,9

Mukavasti ja hienosti Aéon kasvaa. Pituutta on tullut suhteessa painoon enemmän ja painokäydä onkin mennyt nyt jo tovin siksakkia ylös ales. Noin niinkuin yleisesti katsottaessa Aéon kasvaa hienosti kuitenkin keskikäyrällä.

Aivan ihanan helposti menee arki tämän hymypojan kanssa touhutessa. Tyytyväinen ja iloinen luonne kun on.

On niin vaikeaa uskoa että tämä pieni rakas on ollut meidän elämässä jo reilu 6kk. Vastahan hän syntyi ja oli ihan pikkiriikkinen. Ihan yritän nyt nauttia tästä vauva-ajasta täysillä. Painaa jokaisen ihanan hetken visusti muistoihin ja nauttia tuosta pienestä ihmisestä. Ihanasta tuhinasta kaulalla, "pusuista" omalle mammalle, pehmeistä kätösistä ja siitä tutkivasta tarkasta katseesta joka on pysähtynyt äitiin. Hymystä joka leviää heti kun häntä katsoo ja söpöstä käpertymisestä kun syliin nostaa. Aika varmasti voin sanoa että Aéon on meitin viimeinen vauva. Jollakin tavalla tuntuu kovin haikealta tuo ajatus mutta meillä on jo kaksi kaikkein tärkeintä tässä maailmassa. Adéa ja Aéon. Meidän perhe on kokonainen.

Kuukaudessa on taas tullut paljon uusia juttuja meitin arkeen ja kiinnostus onkin joka asiaan aina 10+ luokkaa. Pientä sormiruokailua ollaan kokeiltu. Maissunaksuja, hedelmiä ja vihanneksia maisteltu. Nuo maissinaksut on kyllä hyviä kun "sulavat" suuhun.

"Nokkapulloa" ollaan myös alettu käyttämään jonkin verran. Hetken aikaa meni kunnes Aéon keksi miten tuo tuttiosa toimii mutta kun idean keksi niin kyllähän jotain juotuakkin sai. Hieman tuntuu olevan vaan laiska tuossa hommassa. Parempi kun äiti tarjoilee juomat vielä perustuttipullosta. Mutta hauskaahan tuo on kun saa omaa pulloaan pidellä ja mutustella. Ja neitihän on avuliaana auttamassa jos ei luonnistu.

Omat varpaat on myös nyt löydetty. Oi voi että voivatkin olla kiinnostavat ja ihmeelliset. Varsinkin hoitopöydällä näitä tutkiskellaan tarkasti aina tilaisuuden tullen. Tai sitten potkitaan vimmatusti äitiä masuun tai yritetään napata kiinni verhosta tai noukkia hoitotarvikkeita koreista tai kääntyä ympäri... Äksöniä olla pitää!

Yksi uusi aktiviteetti jota ollaan kokeiltu on tämä hyppykeinu. Pieniä hetkiä kerrallaan tässä hypellään ja kylläpä vaan on hauskaa! Ilon kiljahduksia ja naurahduksia. Välillä sellaista keskittynyttä hyrinää. Sylissäkin seistessä pitää sitten tietenkin hypellä koko ajan. Paikoillaan ei enään olla. Niin ja peppupesun yhteydessäkin pitää pomppia. Se vasta kivaa onkin, äitin mielestä tosin ei. Pitänee alkaa jalat jättämään altaan ulopuolelle...

Leikkimatollakin ollessaan tavaroita lähdetään jo "hakemaan". Eli siis kääntyy lelun suuntaan ja kurkottelee. Eteen taikka taaksepäin ei vielä mennä. Välillä pyörähdellään puolivahingossa paikasta toiseen.

Välillä on hieman malttamattomuutta ilmassa, se on tämä vaihe kun haluaisi jo päästä menemään jollakin tappaa eteenpäin mutta kun ei osaa.

Ruokapuoleen hieman taas. Tällä hetkellä ruoka-annokset on hieman pienentyneet, reilu desistä, mutta maidon määrä kasvanut. En tiedä miksi näin mutta joka tapauksessa ihan hyvin syö ja juo joten ei huolta. Itse teen edelleen ruuat, peruunaa lukuunottamatta, joka on Oolannin 100% perunamuussivalmiste pakasteesta.

Edelleenkin teen jääpalamuotteihin eri kasvissekoituksia ja sitten erikseen kana ja liha. Jauhelihakastike on ensimmäinen ns. valmisruoka jonka tein. Ja ihan kuin itselle, jauhelihaa, sipulia, tomaattia, yrttejä mausteeksi ja ripaus valkosipulia. Oikein hyvää on ja tätä on nyt syöty niin perunan kuin spagetinkin kanssa. Spagetti vaan ei ole ihan Aéonin suosikkia. Taitaa tuntua oudolta suussa vielä vaikka aika pieneksi sen olenkin leikellyt. Seuraavaksi kokeillaan kalaa joka odotteleekin jo jääkaapissa.

Aika varovasti ollaan tuotu nyt uusia makuja mukaan kun Aéonilla on ollut pientä ihottumaa jaloissa ja masun iholla. Rasvataan ja seuraillaan.

Sisarukset tulevat edelleen hienosti toimeen keskenään. Välillä saa toki muistuttaa neitiä että -varovasti- mutta ilman mitään kärhämiä ollaan vielä selvitty. Adéan tuohuja on edelleen kiva seurailla ja usein laitankin poikasen hänen ovelle pötköttämään niin saa katsella ja "osallistua". Ihan jännä nähdä sitten kun Aéon lähtee liikkeelle että mitä neiti tykkää.