Kuudesta seitsemään. Viime kuukausi meni n-o-p-i-a-a-n. No, niin kuin on muutenkin mennyt nämä päivät, viikot ja kuukaudet.
Tiedättekö jotenkin tuntuu kuin ei olisi jäänyt edes mieleeni kovinkaan paljoa. Mitään kovin suuria mullistuksia ei ilmeisesti tapahtunut Aéonin kehityksessä... Pitäisi kuukauden aikana kirjata näitä jo ylös niin olisi muistissa sitten kun kokoaa tätä "kuukausi postia".
Neuvolakuulumisia ei ole sillä seuraavan kerran mennään sitten 8kk iässä.
Mutta muutamia juttuja sentään tulee mieleeni Poikasen kehityksestä:
Lattialla kellistely lisääntyi. Alkoi selvästi viihtymään lelujen parissa ja tavaroiden tavoittelu alkoi todenteolla. Eteenpäin pääsi taas hieman paremmin ja jalathan tuolla pikku ukolla käy koko ajan lattiaa tömistäen. Koko ajan todellakin. Ja muutenkin heiluminen ja pyöriminen siinä masullaan ollessaan on kovaa, oikea sätkynukke.
Ruoka maistui taas hyvin pienen taantuman jälkeen. Aamu/iltapuuro ei. Ruoka tulee "omasta keittiöstä" ja lisääntyvin määrin on saanut samaa kuin mitä muukin perhe. Onhan se kätevää vaan siirtää sivuun herraselle annos ennen enempiä mausteita. Keitot varsinkin tuntuu uppoavan erityisen hyvin, mm. jauheliha- ja nakkikeitto. Yhden nakkiviipaleen lisäsin kerran hänen soseeseen ja mums kun antoi herkullisen maun, oikein ahmi ruokansa. Aéonin ruokailu tapahtuu edelleen sitterissä, syöttätuolissa tuo pieni ihminen on kuin tuulimylly kun pitäisi ruokaa suuhun saada.
Yöunet oli viime kuussa hieman katkonaisia. Onko se sitten ollut tuo liikkeellelähtö joka sitä aiheuttaa vaiko mikä. Useampana yönä sai vähän väliä olla tuttia taikka maitoa antamassa ja siinä välissä Adéankin juoksi vessassa. Aéon ei onneksi ole koskaan ollut "yöhuutaja" että sen puolesta me ollaan kyllä päästy helpolla ja tämä on varmasti hyvin hyvin vähäistä moneen muuhun tarinaan verrattuna mutta kyllähän tämä vähäkin heti jälkensä jättää omaan jaksamiseen päivällä sitten.
Istumaharjoituksia tehtiin. Kovasti odotan että oppii tukemaan itseään niin pääsee tuolta lattianrajasta itse taas enemmän pois. Vielä tuolloin meni nimittäin aika nopiaan kumoon, puuskutti kaksinkerroin taikka heittäytyi selälleen. Mutta mahdottoman hauskaa istuminen on! Tuen kanssa seisominenkin alkoi myös viime kuussa luonnistumaan.
Hampaita kaksi, vaatekokona 74cm ja kuvissa päällä ikiihana Joha:n unihaalari.
Iso, pieni poika! Teidän lapsissa on muuten hirveästi samaa näköä, mutta Aéon niin niin selkeästi poika, kuin olla voi :). Taitaa olla mittojensakin puolesta skrodempi kuin siskonsa aikanaan?
VastaaPoistaTosi kiva tuo Johan unihaalari :)!
PS. Tuli mieleen, että ootko sä nyt kahden kanssa saanut käytyä kirppiksillä? Niitä postauksia on ikävä. Mutta kokemuksesta tiedän, että siellä on "hieman" helpompi käydä yksin/yhden lapsen kanssa, kuin sekä kolmeveetä että vauvaa mukana pitäen :)
Näitä "kuukausiraportteja" on tosi ihana lukea! Itsellä on tahtonut aina unohtua uusien taitojen kirjaaminen vauvakirjaan: milloin ei oikein sopivaa kohtaa tahdo valmiista kirjasta löytyä tai milloin sitten vaan huomaakaan, että aha, tuonkin se jo osaa, koska lie oppinut:) Hyvää alkanutta vuotta teidän perheelle!
VastaaPoistaIhana nappisilmä! Samaa mieltä Marikan kanssa, että teidän lapset on kyllä helposti sisaruksiksi tunnistettavissa. :) Söpöjä molemmat.
VastaaPoistaVoi kun toinen on niin suloinen :)
VastaaPoistaIstumaan oppiminen oli kyllä meillä hyvä juttu. Mahallaan ei neiti oikein yksin lattialla viihtynyt, mutta istuallaan viihtyy paljon paremmin.
Pian meilläkin käydään taas näitä asioita lävitse. :) Saa nähdä kuinka paljon neiti eroaa Oliverista. Ainakin raskaus on ollut täysin erilainen. Mites teillä on sisarusten laita, ovatko olleet samanlaisia vai ihan erilaisia? :)Ihanat suklaasilmät!
VastaaPoista