perjantai 20. tammikuuta 2012

- Vihdoin Jäällä -


Adéalle ostettiin luistimet jo hyvissä ajoin joulukuussa. Ja kypäräkin löytyi vielä aiemmin kirpparilta. No, eihän niitä luistelukelejä kuulunut eikä näkynyt ja luistimet seisoi pölyttymässä komerossa. Välillä neiti testaili kypärää ja haikali luistelemaan pääsystä. Keksi jopa että villasukat jalassa pystyy hyvin luistelemaan sisällä. 

Tässä tammikuun puolella yksi pakkaspäivä päätettiin ottaa ja sulattaa pakastin. Neiti sitten kekseliäänä totesi sulaneesta pakkasvedestä että -Viedään äiti tämä vesi ulos ja tehdään luistinkenttä, jooko- Ihana ja kekseliäs idea omasta mielestäni.

Viime viikolla tuonne meitin kylän urheilukentälle alettiin sitten viimein laittamaan jääkenttää. Voi sitä riemua tässä yksi ilta neidin tullessa kaupasta iskän kanssa -> Olivat käyneet katsastamassa kentän tilanteen ja kylläpä kyllä, valmista oli. -Äiti äiti nyt mennään luistelemaan!-



Itse en muista milloinka olen viimeksi luistellut. Aikalailla varmaan yläaste aikoina viimeksi... Joten suosioilla jäin "kentän laidalle". Iskä päätti hankkia uudet luistimet itselleen ja niinpä saivat kahdestaan mennä luikastelemaan. Meitin Isämieheltä luistelu sujui kuin vanhalta tekijältä, onhan tuo kesällä viimeksi rullaluistellutkin. Neiti ajatteli ensin että häntä EI tarvitse sitten auttaa mutta aika äkkiä muuttui mieli kun jäälle pääsivät. Ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin oli luullut.


Mutta kyllä vaan on sitkeä sissi yrittämään tälläinen 3½-vuotias. Niin innoissaan ja tarmoa täynnä että ihan oli suloista katseltavaa. Ja vaikka pyllähdyksiä tulikin niin ei tainnut kertaakaan mököttää vaan reippaasti vaan takaisin jaloilleen.


Kovalla vauhdilla yritti eteenpäin, pitikin välillä usein muistutella että rauhassa rauhassa. Hieman välillä katselin sormien välistä kaatumisia ja möyrimisiä jäänpinnalla ja kauhulla tutkin haalarin kotiin päästyämme... Ehjänä oli säilynyt -> tyttö sekä se haalari...

Luistimina neidillä on... jaa, oliko se Reebokin söpöisyydet ja Jofan kypärä päätä suojaamassa. Niin ja luistimissa on kärjet... vai terätkö ne on. Muistan vaan aikoinaan kun tätä luistin asiaa täällä blogissakin pohdin niin ihan tuli puolesta ja vastaan kommenttia terällisistä.




Ja perinteisesti luistelun jälkeen lämmintä kaakaota kermavaahdolla ja suklaakekseillä. Mums.



6 kommenttia:

  1. Hienosti sujuu, ensi talvenakin luistellaankin sittten jo vanhasta muistista :)

    VastaaPoista
  2. Suloinen luistelija :) Ja kiitos vinkistä! Ehkä mäkin taidan kummipojan kanssa lähteä avaamaan luistelukauden sinnepäin, tänne kun ei ole vieläkään saatu jäätä.

    Johanna

    VastaaPoista
  3. Siitä se lähtee. Luistelu tosiaan vaatii vähän sitkeyttä ja äidiltä kestämistä niiden kaatumisten suhteen... Olette löytäneet söpöt luistimet.

    VastaaPoista
  4. Ihanasti sopii Adealle tuo Pompin haalari! Tuo väri ei nimittäin ihan joka tytölle istu!

    Ja luistelukin näkyy alkaneen hienosti!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Me päästään vasta huomenna ekaa kertaa jäälle tänä talvena. Viime talvena Erin kokeili pari kertaa ja ihan hyvin se sujui. Saas nähdä miten huomenna menee. :) Tai minä tyydyn siis vaan seisoskelemaan kentän laidalla ja isi saa hoitaa luistelut. Minäkin olen tainnut viimeksi luistella yläasteella tai lukiossa. Kai sitä pitää jossain vaiheessa luistimet hankkia. Apua, osaakohan sitä enää!?? :D

    VastaaPoista
  6. Tekin olette käyneet jäällä! :) Se on kyllä ihanaa kunhan on tarpeeksi päällä! Todella söpöt luistimet ja kypärä teidän tyttösellä! :)

    VastaaPoista

Vähän on parempi kuin ei mitään! Jätäthän meille tervehdyksesi jotta tiedämme sinun käyneen! Mukavaa että kävit!