Otettiin suunnaksi Tammisaari tänään.
Niin tykkään tuosta kaupungista, varsinkin näin kesäisin.
Se on se meren läheisyys. Hurmaava vanha kaupunki. Tunnelmallinen kävelykatu.
Oli ihanan lämmintä ja Adéa on odottanut kovasti tätä päivää
jolloin saisi laittaa mekon päälleen ulos.
Lisäksi kaivettiin Po.pin kunnollinen lierihattu esiin.
Ensimmäiseksi suuntasimme torille.
Ihana ihana kesätori, kukkia, vihanneksia, marjoja, kalaa, antiikkia.
Ja musiikkia, torin laidalla soitti tänään ihka oikea orkesteri.
Ai että tuli hyvä mieli!
Pyörähdimme myös Tiimarissa josta ostettiin hieman ilmapalloa ja koristetta Adéan synttärit jo mielessä. Siellä oli vaikka ja mitä kivaa ja saikin pitää visusti mielessä kukkaiskeiju teeman joka synttäreillä tulee olemaan. Adéa puolestaan ihastui joka ikiseen kynään ja pyyhekumiin joita riitti...
+kopiera.gif)
Tämän päivän iltaan oli myös suunnitelmia ja ostinkin torilta mansikkaa ja uskomattoman hyviä pensasmustikoita. Näistä oli hyvä lähteä tekemään kesäistä rahkaa.
Tori käynnin jälkeen suuntasimme rantapuistoon. Levitettiin filtti nurmikolle ja nautiskeltiin pieniä eväitä.
Aéon otti ja lähti päättäväisesti kohti rantahiekkaa ja olikin tyytyväinen poika kun pääsi käsiksi pehmeään ja lämpöiseen hiekkaan.
+kopiera.gif)
Neidillä on namipäivä näin lauantaisin. Välillä toivon että tälläisestä päivästä ei olisi koskaan neidille kerrottukaan... Saa pienen määrän karkkia päivän aikana mutta se miten tätä päivää odotetaan ja mietitään pitkin viikkoa on aika huisia. Aika usein heti ensimmäinen asia näin lauantai aamuisin neidin mielessä on namit. Äiti saisinko karkkia? Öö et. Vasta ruuan jälkeen, on yleensä oma vastaukseni...
Ja pitkin päivää jaksaa kysellä tasaisin väliajoin että saisiko hieman lisää.
Miten teillä, onko karkkipäivää vai syödäänkö nameja silloin tällöin yksi tai kaksi
vaiko eikö ollenkaan?
Olen tainnut tätä joskus aiemminkin ihmetellä mutta palataan asiaan taas...
"Piknikin" jälkeen oli energiaa puistoiluun. Tuonne oli tullut pari uutta juttua ja heti piti päästä tutkimaan. Hiekkalaatikko hiekkahisseineen oli tehnyt vähän niinkuin paluun. Vähän samantyylinen on ollut aiemminkin ja ihmettelinkin sen poistumista. Kiva että saatiin laatikko takaisin sillä Aéon varsinkin tykkää puuhastella lapioiden ja ämpärien parissa. Tiedetään ottaa seuraavalla kerralla mukaan.
+kopiera.gif)
Tälläisen päiväretken jälkeen automatkalla oli hyvin hiljaista takapenkillä.
Lisää näitä!
Olipas kivan näköinen retki =)
VastaaPoistaMeillä on koululaisilla karkkipäivä lauantaisin, ja lounaan päälle syövät naminsa. 4-vuotias on nyt alkanut saamaan silloin tällöin, kun osaa jo pyytää. Mutta hän kun ei tajua viikonpäivistä mitään, niin voi vähän huijata... eli ei joka viikko hänelle. 2 vee saa ihan (pitkän) kotvan vielä odotella ;) Ei se karkki mikään piru ole, mutta minusta on turha opetella syömään kovin pienestä, kun ne kuitenkin on lähinnä sokeria ja lisäaineita. Mieluummin vaikka leipoo itse jotain hyvää :)
Oli kyllä mukavaa. Yksin kun lasten kanssa menee niin onhan siinä toki funtsattavaa mutta hyvin meillä tälläiset päivän retket yleensä sujuu.
PoistaAdéa kyselee ja miettiin viikonpäiviä kyllä jo. Usein miettii etä kuinka monta yötä pitää vielä nukkua siihen ja siihen. Meillä tuli karkit "pysyvästi kuvioihin" ehkäpä siinä 3-vuoden iässä. Kaverisynttäreillä. Meillä tykätään paljon myös esim viinirypäreistä ja rusinoista, melkein toivon että niissä olisi pitäydytty. -Tiina
Meillä ei pojilla (5-v ja 3-v)ole vielä karkkipäivää. Saavat silloin tällöin ruoan jälkeen jälkkäriksi karkkia tai sitten reissussa. Joskus harvoin voin ostaa yllärinä muuten vaan. Yleensä ostetaan suklaata tai lakua, tavallista karkkia hyvin harvoin. Eikä nuo osaa sitä edes pyytää, kun ei ole tottunut syömään. :)
VastaaPoistaNiinpä, aika äkkiä siihen namiin tottuu, valitettavasti. Hienoa että teillä ei vonguta namin perään. Toivoisin niin sellaista aikaa takaisin meillekkin! -Tiina
PoistaOi ompa kivannäköisiä kesäkuvia :)) Kiva retki ollut teillä! Meillä ei N 1v pian 4kk päälle luonnollisestikaan saa vieä karkkia mutta me vanhemmat ollaan ihan pohjattomia :D Tai ainakin minä, miheltä löytyy vähän itsekuria minua enemmän...Pojan on kyllä aina välillä annettu maistaa jätskiä tai keksiä, pillimehua kahvilassa. Tuollaiset säännölliset herkkuajat tarvitsee ottaa varmaan vasta sitten kun lapsi/lapset on vähän isompia, eli varmaan juurikin Adéan iässä tai vähän aikaisemmin.
VastaaPoistaKesä on kyllä niin parasta aikaa. Kunhan alkaisi nyt vain kunnolla. Nyt tämän poikasen kanssa huomaa hyvin miten helposti sitä on lipsunut kaikenmoisesta missä Adéan kanssa oli tosi tarkkana ja tiukkana... Sama juttu täällä, minä olen pohjaton herkkusuu kun mieheltä löytyy enemmän sitä itsekuria. Odota vaan niin kauvan kuin mahdollista herkkujen kanssa N:n kanssa! -Tiina
PoistaIhanan näköistä! Meillä on tapana tehdä Hankoon ja Tammisaareen aina kesäisin retki. Viime vuonna ei vauvan kanssa tultu mentyä mutta tänä kesänä mennään eikä meinata ;)
VastaaPoistaHankoon joo kesällä täytyy myös päästä. Sekin on ihana kesäkaupunki. -Tiina
PoistaTosi ihanan näköinen kesäretki ja muuten ihania tarjoiluja oli myös Aéonin synttäreillä! Kiitos kun laitoit reseptit, täytyy ehdottomasti kokeilla:) Meillä (tyttö 4,5 v. ja poika 2,5 v.) ei ole karkkipäivää ja syödään karkkia tosi harvoin, lähinnä jos jossain kodin ulkopuolella on tarjolla. Johtuu aika paljon mun lisäainekammosta:) Suklaata syödään sen sijaan useinkin ja itse olen ihan pohjaton kaivo suklaan suhteen:D
VastaaPoistaTerkuin, Heidi
Hyvä että sinäkin sait inspistä resepteistä :) Suklaa on kyllä aikasta herkkua... Mahtavaa että teillä syödään harvakseltaan nameja! -Tiina
PoistaMeillä ei ole karkkipäivää ollenkaan, itse asiassa kohta 8 v ja kohta 5 v eivät ole koskaan syöneet karkkia pienimmästä alle vuoden ikäisestä puhumattakaan! Ei ole ollut mitään tarvetta antaa, joten on pitäydytty juurikin rusinoissa ja viinirypäleissä sekä hedelmissä yleensäkin. Eivät osaa vaatia, koska eivät ole koskaan saaneet :)
VastaaPoistaMuutenkaan meillä ei synttäreitä yms lukuunottamatta tarjoilla keksejä mehuja limsoja tms kotona ollenkaan (limsaa eivät ole edes ikinä maistaneet). Molemmat isommat ovat herkkiä lisäaineille, joten siinäkin on syytä pitäytyä mahdollisimman lisäaineettomassa ruokavaliossa, isommalla on maitoallergia, joten sekin rajoittaa huimasti, karkeissa kun on vaikka ja mitä ainesosia! Toinen tosi tärkeä asia itselleni ovat hampaat ja niiden kunnossa pysyminen!
Jännä juttu kyllä, miksi karkittomuutta joutuu aina hirveästi perustelemaan esim. päiväkodissa. Jotenkin minusta tuntuu, että ollaan suorastaan epänormaaleja, kun lapset eivät saa karkkia ollenkaan! Ei nyt liittynyt tähän aiheeseen, mutta sivuaa sitä kumminkin :)
Kiva retki teillä! :)
Aivan mahtavaa! Siis kyllä hieman kiinnostaa että miten ihmeessä teillä on lapset välttyneet namien syönniltä. Eikö 8 vuotiaskin jo saa vaikutteita kavereilta ja synttäreiltä? Kyllä mä kanssa muistan että kun Adéa oli alle 3-vuotias ja kieltäydyttiin nameista niin joskus kyllä sai todellakin ihmetteleviä katseita. Täh alle 3-vuotiaan kohdalla!? Mutta sitten ne tuli pikkuhiljakseen kuvioihin... -Tiina
PoistaNuo tyytyvät molemmat kohtaloonsa :D
PoistaMe on alusta asti sanottu, että ne ei käy meille (ei siis myöskään meille vanhemmille, joskus kyllä ostetaan salaa karkkia itsellemme ja syödään sitten, kun lapset nukkuvat :P). Eikä nuo oo osannut tosiaan vaatia, kun ei ole koskaan saaneet. Kaupasta ostetaan sitten heidän valintansa mukaan hedelmiä ja kesällä mansikoita. Välillä saavat valita jäätelöt. Karkkihyllyltä ostetaan ainoastaan Xylitol-pastilleja ja hyvin on niissäkin mennyt perille se, mitkä käyvät ja mitkä eivät (ne ovat täällä ainakin vierekkäin xylitolilla makeutettujen karkkien kanssa)
Pojalle (8 v.) olen antanut ohjeeksi esim. kaverisynttäreillä, että älä ota, koska et voi tietää, mitä niissä on. Poika on siis kovasti maitoallerginen, ja oireet ovat todella voimakkaat (hengitystiet umpeen ja sitä rataa) ja homma on toiminut. En tiedä kuinka kauan toimii (alkaako salaa syömään kavereiden kanssa), mutta se on sitten sen ajan murhe. Toistaiseksi ainakin poika on vielä sen verran kiltti, että uskoo, mitä sanotaan.
Kotiin en kuitenkaan aio ostaa karkkia vastaisuudessakaan, vaan koitetaan pärjätä noilla hedelmillä ja marjoilla :)
Meillä ei 4,5- ja 2,5-vuotiailla ole karkkipäivää mutta emme kyllä koskaan osta karkkia kotiin (paitsi vanhemmat joskus salaa). Sen sijaan jos kylässä tai kaverisynttäreillä karkkia on tarjolla, emme ole kieltäneet ottamasta. Lähinnä sitä tarjotaan kai juuri synttäreillä. Esikoinen pystyttiin pitämään pitkään (3-vuotiaaksi?) kokonaan ilman karkkia, mutta nyt kuopuksen kohdalla linja on löystynyt - olisi aika mahdotonta kieltää. Mutta jos nyt kerran tai pari kuussa muutaman karkin syövät niin en pidä haitallisena :)
VastaaPoistaSen sijaan muita makeita herkkuja tulee enemmän syötyä, kotona viikonloppuna voi olla jälkkäriä tai sitten kylässä. Mutta niitäkin yritämme rajoittaa sinne viikonloppuun. Tässäkin toki tulee poikkeuksia välillä, esim kesäaikaan jäätelöä saatetaan syödä viikollakin - varsinkin lomalla - enkä pidä sitä vaarallisena, kun kuitenkin suurimmaksi osaksi pidetään kiinni normaalista ruokarytmistä ja syödään muuten ihan terveellisesti.
- tiitiäinen
Joo mun täytyy kyllä kanssa myöntää että kyllä mäkin salaa napsin nameja... Meillä tuli kanssa neidille karkit vastaan ensimmäisiä kertoja kaverisynttäreillä. Ja ihan sama että kuopuksen kohdalla on monessakin asiassa ote löystynyt. Karkin kanssa pyrin olla kyllä tiukkana. Ja siis ei meillä neiti paljon namia saa lauantaisin. Yleensä syö joko karkkiaskin tai tikkarin tai lakun. Ja lisäksi saa yleensä pari ksylitoli pastillia taikka purkan lopuksi. Välillä jaan askin namit osiin ja annan pitkin päivää välillä annan koko askin yhdelläkertaan. Mutta se on lähinnä se namin kinuaminen joka tässä koko hommassa ärsyttää... -Tiina
PoistaKivoja, tunnelmaisia ja värikkäitä kuvia! Lapsille varmasti aivan huippu päiväretki, josta riittä muisteltavaa moneksi päiväksi.
VastaaPoistaMeillä ollaan siirrytty hiljattain karkkipäiväsysteemiin, vaikkakin toistaiseksi huonolla menestyksellä. Tyttö ei ole mitenkään erityisen perso makealle, vaikka toki joistakin karkeista tykkää ja syö mielellään. Karkkipäiviä ei odoteta mitenkään erityisesti ja usein unohtuu sitten ostaa kaupasta se karkkipussi sitä lauantaita varten. Olenkin miettinyt, että olisiko parempi pysyä siinä moodissa, että palkitaan tyttöä karkilla tai kahdella esim. reippaasta syömisestä silloin tällöin. Jotenkin itselleni pari karkkia pari kertaa viikossa kuulostaa paremmalta kuin pussillinen kerran viikossa :)
Tälläiset miniretket on kyllä kivoja. Ja todellakin jäävät lapsille mieleen mukavina hetkinä. Ai teillä ollaan huonolla menestyksellä karkkipäivän suhteen ;D Ihan hyvä. Mä olen kanssa miettinyt juuri tuota että miten sen namin antaa. Kerralla taikka jaetusti. Kerralla niin oppisi (ehkä joskus) säästeliäästi syömään tai jaetusti niin pystyisi itse päättämään hetket milloin syö. Ja siis jollakin tavalla mä kyllä pidän namipäivä ideasta mutta meillä sitä todellakin odotetaan kuin kuuta nousevaa ja välillä kyllästyttää/kauhistuttaa/ihmetyttää se "karkinhimo". -Tiina
PoistaTeillä on ollut ihana retki!
VastaaPoistaMeillä karkkipäivä perjantaisin ja vähän sama ongelma kuin teillä... Heti aamulla muistetaan kertoa, että tänään on perjantai ja sitten hoidosta tultaessa jo autossa aloitetaan se saanko karkkia -mangunta. Olen siis myös miettinyt, olisiko parempi ilman karkkipäivää... Mielenkiinnolla jään seuraamaan keskustelua täällä :)
Juu oli mukava minireissu lasten kanssa :) !
PoistaNo löytyihän joku jolla samaa ongelmaa ja käytöstä nameja kohtaan! Hirmu monella tässä viestiketjussa kun näyttää olevan se ihanteellinen tilanne että karkkeja ei syödä! -Tiina
Ekaa kertaa sinun blogiasi luen ja heti pitää kommentoida.:)
VastaaPoistaOlen mielestäni nimittäin ollut suht tiukka herkkujen suhteen, mutta enpäs näkökään näihin vastaukssin verrattuna olekaan:D
Meidän tyttö on nyt 2v1kk ja omilla 2v. synttäreillään sai ekan kerran karkkia, koska osasi sitä itse kiposta ottaa/pyytää, mielestäni olisi ollut jotenkin hölmöä kieltää...kun muutkin lapset (vähän isommat ja pienemmätkin) saivat ottaa. Mutta eipä tuo sen jälkeen ole karkkia osannut pyydellä.
Aikaisemmin tyttö on saanut ekaa kertaa jätskiä pari kuukautta sitten ulkomaanreissulla, samoin keksiä/pullaa/muuta leivonnaista on tässä tämän kevään aikana ekoja kertoja saanut, lähinnä juurikin juhlissa, mutta erityisesti jätskiä meillä kyllä tarjoillaan etenkin nyt kesällä usein kotonakin;)
Mä jotenkin ajattelen, että kohtuus kaikessa. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta (8v. ja 6v.) ja heillä nimenomaan tuo karkkipäivä on kuin joulu, jota odotetaan ja lasketaan ihan hulluna ja juhlissa vedetään sitten herkkuja aivan mielettömät määrät kaksin käsin - siksikin ajattelen, että jos siitä karkista/herkusta ei "tekisi niin suurta numeroa", niin josko siitä ei lapsellekaan muodostuisi sellaista "kiellettyä hedelmää". Eli meillä siis tuo reilu 2v. nykyään syö jätskiä tai keksiä tms. viikosta riippuen muutamankin kerran, enkä näe sitä mitenkään pahana (ihmettelen itsekin tätä, sillä olin vielä puoli vuotta tosi ehdoton ja varma siitä, että meidän lapsi saa karkkia vasta suunnilleen 15-vuotiaana;)).
Vaikeahan se on tietää, mikä on se "paras" tai "oikein" tapa tehdä ja jokainen tietysti toimii tavallaan. En oikeastaan usko, että mikään tapa niin kovin kamala sille lapselle loppupeleissä on. :)
Moikka ja kiva kun tulit ja jätit kommenttiakin. Se on kyllä hurja juu miten sitä pyörtää omat aatoksensa tämänkin asian suhteen. Adéan kanssa aikoinaan oltiin todellakin tarkempia herkkujen suhteen ja nyt kuopuksen kanssa ei... Mutta joo en mäkään toivoisi että namipäivä olisi mikään suuri ja odotettu juttu. Enkä koskaan ole sitä liiemmin korostanut. Mutta jotenkin siitä on sellainen tullut? Jäätelön taikka muiden herkkujen kohdalla meillä ei ole mitään sääntöä erikseen. Ja jäätelöä on kuopuskin jo maistanut. Nämä on näitä, jokaisella omat tapansa ja jokaisella omat mieltymyksensä... -Tiina
PoistaLuin erästä blogia jossa bloggaaja esitteli kotiaan. Olit sinne kommentoinut että sulla oli vaikeuksia muuttaa edellisestä kodista tuohon teidän nykyiseen ja remontti edessä jossaikin vaiheessa. Olit myös lisännyt että teidän koti on ruma... Oli pakko siis tätä lähteä kommentoimaan koska luen blogiasi ja olen myös katsellut teidän kodista kuvia ja minusta teillä on oikein suloinen koti. :) Tuli jotenkin ihan paha mieli sun puolesta kun itse olen myös asunut aikoinani väliaikaisesti asunnossa joka oli KARMEA ( ei muiden mielestä) mutta itse en tykännyt ja oikein hävetti viereita sinne kutsua. Kyllä kodin vaan tarvitsee olla viihtyisä. Ja tiedän ettet luultavasti vasten tahtoasi ole nykyiseen asuntoon joutunut mutta silti tuli mieleen jollakin oudolla tapaa että pakko sanoa että mun mielestä sulla on nätti ja oikein viihtyisä koti! :D
VastaaPoistaVoi kiitos tästä kommentista :) Tuli oikein hyvä mieli, kiitos! Juu mehän muutettiin tähän isompaan kotiimme vuonna 2009 keväällä. Sitä ennen asuimme kaksiossa jonka olimme remontoineet lattiasta kattoon oman mieltymyksen mukaan. Oli IHANAA asua "uudessa", puhtaassa ja kauniissa kodissa. Sitten syntyi meitin esikoinen ja koti alkoi tuntumaan ahtaalta. Tämä nykyinen asunto on kuin suoraan 70-luvulta. Tässä asui vanha rouva aikuisen poikansa kanssa ennen meitä ja remonttia ei ole tehty oikeastaan laisinkaan, koskaan. Keittiö on sinapinkeltainen mintunvihreillä seinillä, vessassa ja kylppärissä on muovia joka pinnalla, tummanpunaista lattioilla. Joka huoneessa näkyy entisen asukkaan taulun paikka ja joka paikassa on pinttynyttä likaa ja tahroja. YYSCHH. Täällä on hinkattu, putsattu ja puunattu minkä vain voimme ja kuitenkin pinnat näyttävät aina vain likaisilta. Aikoinaan ajattelimme että remppa alkaisi suht nopiaan mutta sitten tosiaan päätiimme odotella esikon kasvua. Sellainen meno oli. No vuodet on vierähtänyt ja nyt on toinen pieni huushollissa mekastamassa ja ajelemassa ja mätkimässä päin seiniä. Hyvä että ei olla rempattu ;) Mutta kyllä mä vaan niin unelmoin ja suunnittelen tämän asunnon remppaa. Oi, tästä tulee kuule hieno sitten joskus :) Kiitos sanoistasi. -Tiina
PoistaHeippa! Minäki niin rakastan Tammisaarta. Olen siellä käynyt kahdesti ja ah, se kesäisen Tammisaaren tunnelma on niin ihana... Olenkin joskus anonut miehelleni, että jos meidän pitäiis valita uusi kotikaupunki, se olisi ehdottomasti Tammisaari. Kävin viimeeksi siellä mieheni kanssa ihan kaksin toissa kesänä ja täytyy myöntää että on lieviä vieroitusoireita ;) Varsinkin Cafe Gamla Stanin herkut on mielessä edelleen :D
VastaaPoistaMoikka moin, juu mäkin valitsisin Tammisaaren jos täytyisi paikkakuntaa vaihtaa. Mulla se meren läheisyys antaa niin paljon. Tänä kesänä tuutte sitten taas eikö!? Siellä se Cafe Gamla Stan odottelee :) -Tiina
PoistaMeillä ei ole koskaan ollut karkkipäivää. Lapset 10, 8 ja 3.
VastaaPoistaSilloin tällöin saavat karkkeja tai muita herkkuja, mutta ei mitenkään automaattisesti viikottain. Itse en juurikaan kotiin osta (paitsi itselleni joskus jemmaan suklaata ;)) ja harvoin leivonkaan. Kauppareissulla saavat joskus jätskit tai muuta pientä, mut koskaan eivät ole hirmuraivareita karkkihyllyllä saaneet jos ei ostetakaan. :)
Joskus taas jos joku tuo esim. tuliaisina meille nameja, niin saavat lapset niitä melko vapaasti syödä. Aika rento suhtautuminen siis.
Mummolassa, synttäreillä, kylässä ym. on usein tarjolla keksejä, pullaa, kakkua ja niitä karkkejakin toki. Meillä varsinaisen karkki/herkkupäivän nimeäminen olisi siis vaikeaa, mutta joskus tuntuu, että koululaisille sellainen voisi toimia myös pienenä kannustimena esim. huoneen siivoamiseen. ;) Kun ei meillä makseta vielä varsinaista viikkorahaakaan...
Mun mielestä teidän "systeemi" kuulostaa oikein hyvältä. Ja joo pakko myöntää että kyllä tämän karkkipäivän pois jäännin avustuksella hieman voi uhkailla ja muistuttaa hyvistä käytöstavoista. -Tiina
VastaaPoista